Helsinki

[L. Öysä]

Huoh ja vielä kerran huoh.

Se on totta, että jonkun Itä- tai Pohjois-Helsingin kaltaista actionia täältä puuttuu. Täällä on aika vähän baareja, ja asematkin ovat yleensä aika rauhallisia.

Niin puuttuu täältäkin. Vietän aikani enimmäkseen akselilla Herttoniemi - Roihuvuori - Laajasalo - Tammisalo - Jollas. Ei täällä mitään actionia ole missään jos ei lasketa Laajasalon rakentamista tällä hetkellä. Luontoa riittää kaikille. Ja iltaisin/öisin on aivan kuollutta, hiljaista. Mutta palvelut pelaa yötä päivää. No, ehkä Jollaksen kärjestä on vähän pitkä matka palveluihin, mutta se on toisaalta osa alueen identiteettiä.

 

[alwahla]

Herttoniemi on niitä alueita itäisessä Helsingissä, joissa viihdyin ja viihdyn edelleen todella hyvin ja nimenomaan sen rauhallisuuden vuoksi. Alue on myös siisti ja meren äärellä, joten siellä tulee usein käyskenneltyä pelkästään luonnosta ja maisemista nauttien.

 

[Jeffrey]

Itsekin olen kyllä sitä mieltä, että (toivottavasti) kasvavaan Helsinkiin pitäisi saada tyhjenevistä toimistorakennuskannasta paljon lisää asuntoja ainaisen uudisrakentamisen sijaan. Toimistorakennukset sijaitsevat yleensä hyvillä paikoillakin.

Tähän sellainen välihuomio, että rakennusmääräyksistä johtuen toimistotalojen muuttaminen asuintaloksi on monasti mahdotonta - tai ainakin vaatii valtavan perusparannushankkeen josta johtuen näitä kyetään toteuttamaan lähinnä äärimmäisen korkeiden neliöhintojen alueella.

Sehän on kuitenkin ihan totta, että kaavoituksessa toimitilarakentaminen on ollut liian hanakasta ja liian yliampuvaa. Esimerkiksi Mannerheimintien varrelle on edellisen reilu 10 vuoden aikana rakennettu tyhjille tonteille reilusti toimitiloja. Tiedä sitten mikä tälle on ollut peruste, mutta äärimmäisten huonojen kulkuyhteyksien takia näitä tiloja on nykyisellään aivan valtavasti tyhjillään. Samaan aikaan raideliikenteen varrella olevat toimitilat ovat nostaneet suosiota entisestään - ja raideliikennekin kehittynyt.

 

[CreaseMonkey]

MInusta ketjussa hieman kummallista jutustelua.

Minusta on melko aivotonta kategorisoida Helsingin alueita "hyviksi" ja "huonoiksi" niiden maantieteellisen sijainnin perusteella, ehkäpä ainoan poikkeuksen tekee eteläinen Helsinki. Jako asuinviihtyvyyden kannalta on paljon hienovaraisempi kuin itä, länsi, pohjoinen ja etelä. Jakohan menee usein ihan "kaupunginosan" sisällä, esimerkiksi "Kontulasta", "Vuosaaresta" tai "Laajasalosta" löytyy asuinviihtyisyyttä janan molemmista päistä.

Pohjois-Helsinkiin kuulunee täällä vallitsevan ajattelun mukaan sellaiset gettot kuten Tuomarinkylä, Paloheinä ja Pakilat. Malmin kainalossa on Tapanit. Pihlajisto vaihtuu vaivihkaa Viikinrantaan, jossa lienee myös mukavaa asustaa ja neliöt maksaa.

Idässä on tosiaan Marjaniemeä, Aurinkolahtea, Ramsinrantaa, Östersundomia, jossa elo lienee perin rauhaisaa ja mukavaa. Vastaavasti Helsingin läntisestä suurpiiristä löytyy esimerkiksi Kannelmäkeä, Pikku-Huopalahtea ja Malminkartanoa, jossa voipi elo välillä häiriintyä kanssaeläjien toimesta. Herttoniemenrannan, Jolllaksen ja Marjaniemen kolmioon jää Laajasalo, jossa yhtäältä asutaan komiasti ja toisaalta tapetaan ihmisiä kummallisen paljon.

Itse asun ja kasvatan lapsiani pohjois-Helsingissä. Luonto on lähellä, ei ole kummoisempia häiriöitä ja elämä on kivaa. Tämä siitä huolimatta, että "ghetto beltin" kirkkaimpia jalokiviä on suht liki, puhumattakaan Vantaasta!

 

[Ann Arbor]

Nyt tarvittaisiin jonkinlainen "Helsinki-riihi 2023"-seminaari pääkaupunkimme elinvoiman puolesta. Vaikken täysin ostakaan puheita keskustan autioitumisesta ja kaikesta negaatiosta, mitä tulee Helsingin kehitykseen, eräänlainen tekemisen meininki kuitenkin uupuu. Helsinki on toki edelleen yksi maailman asuttavimmista kaupungeista ja paljon hienoja hankkeita on vireillä, mutta tietyllä tapaa "ei onnistu"-mentaliteetti nimbyilyineen on kuitenkin pinnalla.

Kättärillä syntyneenä ja koko ikäni Helsingin seudulla asuneena ja työskennelleenä toivon Helsingille pelkästään menestystä. Nyt jos koskaan tarvitsemme rohkeita visioita ja investointeja ainaisen nyreyden sijaan.

 

[Jeffrey]

Kättärillä syntyneenä ja koko ikäni Helsingin seudulla asuneena ja työskennelleenä toivon Helsingille pelkästään menestystä. Nyt jos koskaan tarvitsemme rohkeita visioita ja investointeja ainaisen nyreyden sijaan.

Rohkeiden visioiden lisäksi myös monialaista osaamista ja näköalaa! Esimerkiksi tämä yksi "tehdään Helsingistä uusi Pariisi" visio on tietyllä tapaa ihan toimiva. Kantakaupunkilaisena kun menet kauniina kevät- tai kesäpäivänä kaupungille kahville niin hyvä kun sekaan mahdut. Niiden yrittäjien kuitenkin pitäisi pärjätä myös ne muut 360 päivää vuodessa. Helsinkiin ja etenkin keskustassa käymiselle tarvitaan muitakin syitä kuin terassikahvit Espalla. Tosin itse olen ihan hyvilläni myös siitä, että lauantai aamun vasta paistetut leivät ja leivokset saa Ekbergiltä jonottamatta. Tai ainakin niin, että saa jonottaa muiden herraskaisen asuinalueen eläjien kanssa, eikä mistään gettobelteiltä tulevien. Terveisin ex-kantsulainen.

 

[PeteX]

Kättärillä syntyneenä ja koko ikäni Helsingin seudulla asuneena ja työskennelleenä toivon Helsingille pelkästään menestystä. Nyt jos koskaan tarvitsemme rohkeita visioita ja investointeja ainaisen nyreyden sijaan.

Kättärillä myös syntyneenä toivon samaa ja samalla epäilen vahvasti, että ihan heti ei tapahdu mitään positiivista. En tiedä miten iso valta pormestarilla on asioihin, mutta nykyinen on täysin kädetön tolvana.

Alueista sen verran, että niidenkin arvostus muuttuu ajan mukana. Kun olin ihan skidi, niin asuimme Runeberginkadulla asunnossa, jossa ei ollut lämmintä vettä vaan vesi lämmitettiin liedellä. Vähän myöhemmin asuimme "getossa" Rööperissä Albertinkadulla. Meneppä ostamaan asunto sieltä nyt.

 

[Ann Arbor]

Juhana-Herttua ei ole kyllä kovin vakuuttanut. Huomioiden herran pitkän kokemuksen ja talousosaamisen, olin luottavainen Helsingin saavan poikkeuksellisen visionäärin ja tsempparin, mutta aika hiljaista on ollut. En toki väitä, että Kirsi Piha olisi ollut merkittävästi parempi pestiin, puhumattakaan Sinnemäestä. Seuraaviin kuntavaaleihinhan on vielä reilu puolitoista vuotta. Mielenkiintoista nähdä, miten asemat tulevat rakentumaan.

 

[nummenkallio]

Vastaavasti Helsingin läntisestä suurpiiristä löytyy esimerkiksi Kannelmäkeä, Pikku-Huopalahtea ja Malminkartanoa, jossa voipi elo välillä häiriintyä kanssaeläjien toimesta.

Kyllä, on täällä lännessäkin tuollaisia alueita, mutta nekin jakautuvat kahtia. Kannelmäen hulinat ovat aseman seudulla ja uudella puolella, sen sijaan vanha Kannelmäki ja Kaarela ovat ihan mukavaa aluetta. Malminkartanossa aseman seutu ja eteläpuoli ovat sitä action-aluetta, kun taas aseman pohjoispuoli on rauhallisempaa. Pikku-Huopalahtea en niin hyvin tunne, että siitä voisin sanoa mitään, juttuja toki kuulee.

Ja tiedän toki, että idässäkin on hyviä alueita, niitä on lueteltu täällä ihan kattavasti. Mutta uskaltaisikohan väittää, että idässä alueiden keskinäiset erot ovat suuremmat. Täällä lännessä ei nyt täydellisiä persreikiä ole muita kuin Malminkartanon asemanseutu, Kannelmäen huonompi puolikaan ei ole niin paha.

Jokainen voi katsoa, mitä Läntiseen Suurpiiriin kuuluu. Tuosta voi Helsinkiä tunteva laskeskella helposti, että vähintään keskiluokkaisia alueita on helposti sen kolme neljästä. Jos Länsi-Helsinki jotain on, niin tasainen. Ja vielä tasaisempi, jos muistaa pysyä Kehä Ykkösen sisäpuolella.

Eikä meillä ole niitä Reiluja Kavereitakaan, jotka perustavat "löyhiä nuorisoporukoita".

 

[Ann Arbor]

On yhtä lailla syytä muistaa, että nämä seudun "action-alueet" ovat sen valtaosan ajasta ihan rauhallisia (Mitä nyt ihmisiä toki liikkuu esim. asemien ympäristöissä.), eikä keskivertotallaajan ole mitään syytä pelätä liikkumista.

 

[nummenkallio]

On yhtä lailla syytä muistaa, että nämä seudun "action-alueet" ovat sen valtaosan ajasta ihan rauhallisia (Mitä nyt ihmisiä toki liikkuu esim. asemien ympäristöissä.), eikä keskivertotallaajan ole mitään syytä pelätä liikkumista.

Ehkä tilastollisesti näin. Silti kun jouduin asumaan vuoden Malminkartanossa aseman lähellä, minusta oli usein epämiellyttävää liikkua siellä. Kaikennäköistä häröilyä ja möykkäämistä näki usein. Yleisfiilis oli rauhaton, vaikkei itse olisi ollutkaan uhattuna. Olen Haagan katuja tallannut paljon pidempään, ja ei täällä ole koskaan ollut tuollaista. En sano, ettei täällä voisi mitään sattua, nytkin oli puukko heilunut ostarilla, mutta yleisfiilis on rauhallinen. On siinä eroa. Ja suoraan sanottuna se johtuu siitä, että sitä levottomuutta aiheuttavaa porukkaa on paljon vähemmän.

 

[Grafix]

Oma usko esille nostetun lähidemokratian avulla tapahtuvaan kaupunkikehittämiseen on vähän ohkainen. Jotkut Omastadit, kansalaisaloitteet, asukasraadit yms on ihan jees väyliä joidenkin roskisten tai katuvalojen lisäämiseen omilla nurkilla, mutta en oikein usko, että tuolla tavoin olisi kovin järkevää tehdä isossa kuvassa kaupunkisuunnittelua.

Aika selvää on se, että harva halua omalle asuinalueelleen mitään negatiiviseksi kokemiaan muutoksia. Metsät, puistot ja viheralueet täytyvät pysyä koskemattomina ja kerrostalorakentamista ei tule edistää. Alkoholistiparantolat ja käyttöhuoneet ovat tärkeä asia – mutta ne sopivat hienosti tuonne toiseen kaupunginosaan, ei tänne missä minä asun. Tuntuu, että usein mitään ei saisi muuttaa, mutta samaan aikaan kaikki pitäisi muuttua. Vaikea nähdä miten lähidemokratia tai nykyistä voimakkaampi osallistaminen parantaisi tilannetta kun aika usein asukkaan toiveet oman asuinalueensa kehittämisestä ovat kohtalaisen epärealistisia.

Kaupunkisuunnittelun osalta lähes kaikkeen suunniteltuun voi jo toki ottaakin kantaa vaikkapa Kaupunkiympäristön sivuilla tai Kerrokantasi -palvelussa.

 

[Ann Arbor]

Oma usko esille nostetun lähidemokratian avulla tapahtuvaan kaupunkikehittämiseen on vähän ohkainen. Jotkut Omastadit, kansalaisaloitteet, asukasraadit yms on ihan jees väyliä joidenkin roskisten tai katuvalojen lisäämiseen omilla nurkilla, mutta en oikein usko, että tuolla tavoin olisi kovin järkevää tehdä isossa kuvassa kaupunkisuunnittelua.

Mikäli näille asukasyhdistyksille yms. antaisi enemmän valtaa, veikkaisin käyvän niin, että juuri mitään ei haluttaisi rakentaa ja NIMBY-asenne vain voimistuisi. Lisäksi isoa kaupunkia on suunniteltava myös kokonaisuus ajatellen ja mikäli valtaa olisi kaupunginosilla, voisi käydä niin, että esimerkiksi Vallila ja Pasila eivät saisi mitään yhteistyötä aikaan.

Näin sinänsä olettaisi Helsingissä jos missä olevan kannatusta "ison maailman meininkiin", Helsinki kun on Suomen mittakaavassa poikkeuksellisen iso ja tiheä urbaani keskittymä, missä eurooppalaiselle kaupunkikulttuurille luulisi olevan kysyntää. Kovasti ihmettelen tätä "mitään ei saa rakentaa minnekään"-asennetta, mitä saa aika ajoin esimerkiksi Helsingin kaupunkiympäristön Facebook-kommenteissa nähdä.

 

[V-G-]

Kaupunkisuunnittelun osalta lähes kaikkeen suunniteltuun voi jo toki ottaakin kantaa vaikkapa Kaupunkiympäristön sivuilla tai Kerrokantasi -palvelussa.

Tiedän faktana, että kerrokantasi on KYMP:ssä lähinnä kahvitaukojen naureskelun aihe ja että sieltä mm. poistellaan tykkäyksiä. Niin ja tietysti päätöksiin kirjataan tyyliin "tätäkin mieltä oltiin", mutta mitään todellista vaikutusta sillä ei ole mihinkään.

 

[Grafix]

Tiedän faktana, että kerrokantasi on KYMP:ssä lähinnä kahvitaukojen naureskelun aihe ja että sieltä mm. poistellaan tykkäyksiä. Niin ja tietysti päätöksiin kirjataan tyyliin "tätäkin mieltä oltiin", mutta mitään todellista vaikutusta sillä ei ole mihinkään.

Jos Kerrokantasi ei sinulle lähde, niin Helsingissä on aivan hemmetisti muistakin väyliä osallistua. Esimerkkinä vaikkapa omastadi, helsinkikanava, kuntalaisaloitepalvelu, munstadi, varaamo, erilaiset vapaaehtoistoiminnan palvelut, stadiluotsitoiminta, asukasraadit, kaupunkiaktivismiryhmät, ruutibudjettipalvelu, asiakaspaneelit, nuorten aloitekanavat, pormestarin asukasillat, verkkopalveluiden palautekanavat, kaavoituksen asukastilaisuudet jne etc.

Kuten sanoin, niin nämä ovat hyviä väyliä edistää jonkun oman alueen makro- ja mikrotason kehittämistä. Tällainen lähidemokratia tai suorahko kansanvalta toimii kuitenkin aika huonosti kaupunki- tai metropolialueen laajemmassa kehittämisessä kuten esim jäsen @Ann Arbor tuossa aiemmin varsin hyvin toikin esille.

 

[V-G-]

@Grafix kumpa tietäisit, kuinka hyvin olen noista perillä. Osan suunnittelussa olin jopa mukana, toki omaksi harmikseni, koska niistä tehtiin huonompia kuin olisi ollut tarve. Kaikille on yhteisenä nimittäjänä se, että niiden kautta ei todellisuudessa pääse vaikuttamaan periaatteisiin sen enempää kuin lopputuloksiinkaan. KYMP:iä ei kiinnosta. Niinpä ne eivät ole hyviä väyliä minkään uutta roskapönttöä isomman asian edistämiselle.

Mitä tulee lähidemokratiaan, niin siihen pätee sama valitettava periaate kuin kaikkeen muuhunkin päätöksentekoon: hitaus on hyve. Mitä enemmän valituskierroksia, mitä hitaampi prosessi jne., sen hiotumpi lopputulos. Joo, ensi hinta kohoaisi, mutta tällaisessa se maksaisi itsensä kyllä pidemmällä aikavälillä takaisin. (Ja mitä tulee mainitsemaasi nimimerkkiin, olen päättänyt olla näkemättä hänen viestejään ihan jo oman verenpaineeni takia, syy juurikin tässä ketjussa).

 

[aquanqua]

Prosessit, niiden hitaus ja niihin liittyvä ennalta-arvaamattomuus lisää ikävä kyllä kuluriskiä ja tehottomuutta myös niiden hyvien projektien kohdalla.

Monelta osin olen pettynyt Helsingin sotien jälkeiseen kehitykseen mutta pidän aika itsekkänä ajattelua, että Helsinki on tässä ja nyt valmis sellaisena kuin minä siitä pidän. Ajelutan isoisääni viikonloppuisin hänen lapsuuden kortteleissaan, jotka ovat mullistuneet täysin siitä, millaisina hän ne lapsuudestaan muistaa. Miksi jollain yhdellä sukupolvella pitäisi olla oikeus sanoa, että Helsinki hetkellä x oli jotenkin arvokkaampi kuin aikana sitä ennen tai sen jälkeen?

Ja oikeasti, tässä kaupunkissa ei ole pistettä, josta ei halutessaan pääsisi keskelle metsää muutamassa hassussa minuutissa.

 

[Grafix]

@Grafix kumpa tietäisit, kuinka hyvin olen noista perillä. Osan suunnittelussa olin jopa mukana, toki omaksi harmikseni, koska niistä tehtiin huonompia kuin olisi ollut tarve. Kaikille on yhteisenä nimittäjänä se, että niiden kautta ei todellisuudessa pääse vaikuttamaan periaatteisiin sen enempää kuin lopputuloksiinkaan. KYMP:iä ei kiinnosta. Niinpä ne eivät ole hyviä väyliä minkään uutta roskapönttöä isomman asian edistämiselle.

Mitä tulee lähidemokratiaan, niin siihen pätee sama valitettava periaate kuin kaikkeen muuhunkin päätöksentekoon: hitaus on hyve. Mitä enemmän valituskierroksia, mitä hitaampi prosessi jne., sen hiotumpi lopputulos. Joo, ensi hinta kohoaisi, mutta tällaisessa se maksaisi itsensä kyllä pidemmällä aikavälillä takaisin. (Ja mitä tulee mainitsemaasi nimimerkkiin, olen päättänyt olla näkemättä hänen viestejään ihan jo oman verenpaineeni takia, syy juurikin tässä ketjussa).

En taida sen tarkemmin pureutua asiaan, mutta oman työni puolesta olen myös kohtalaisen kivasti perillä kaupunkiorganisaation osallistamistyöstä ja lähidemokratiakokeiluista. Tiedä siis vaikka olisimme joskus asian tiimoilta kohdanneetkin.

Itse olen tosiaan sitä mieltä, että kansalaisilla ei yksinkertaisesti riitä kompetenssi päätöksentekoon ja toimintaa ohjaa enemmän tunne kuin järki. Kansalaisilta voi parhaimmassa tapauksessa saada joitain ihan ok ideoita, mutta yleisesti ottaen kaupunkisuunnitteluun liittyvä päätöksenteko on nähdäkseni edelleen ihan hyvä pitää virkamiesten näpeissä.

Vaikea nähdä, että satunnainen kollektio tavallisia kansalaisia pystyisi edes semi-objektiivisesti ajattelemaan oman asuinympäristön kehittämisestä. Ainakin itseäni kyllä vähän kylmäisi jos jonkinlainen asukasaktivismi ohjaisi esimerkiksi oman kaupunginosani kaavoitusta, maankäyttöä tai muuta vastaavaa kehittämistä.

 

[V-G-]

mutta pidän aika itsekkänä ajattelua, että Helsinki on tässä ja nyt valmis sellaisena kuin minä siitä pidän.

Jos tällä meikäläiseen viittaat, niin voin kyllä sanoa, etten missään olosuhteessa sano, että Helsinki olisi valmis nykyisellään tai että kehittää ei saisi. Itse peräänkuulutan paikallisten suoraa päätösvaltaa isoissa hankkeissa, jotta voidaan tuottaa kaupunkia ensisijaisesti kaupunkilaisia varten.

Itse olen tosiaan sitä mieltä, että kansalaisilla ei yksinkertaisesti riitä kompetenssi päätöksentekoon ja toimintaa ohjaa enemmän tunne kuin järki. Kansalaisilta voi parhaimmassa tapauksessa saada joitain ihan ok ideoita, mutta yleisesti ottaen kaupunkisuunnitteluun liittyvä päätöksenteko on nähdäkseni edelleen ihan hyvä pitää virkamiesten näpeissä.

Minusta ei välttämättä ole pelkästään huono asia, jos kaupunginosista voitaisiin päättää osittain myös tunteella. Esim. rakkaus on tunnetta, niin myös kotiseuturakkaus, joka perustuu usein paikallisidentiteettiin. Minusta tuollainen on riittävä peruste oikeudelle osallistua päätöksentekoon. Mutta en minäkään halua tässä mitään aivan posketonta, tietenkään, vaan oikeutta isoimpien hankkeiden hyväksymisiin jne. Voidaan hyvin sopia, että on hyvä olla aiheesta eri mieltä, mutta minua harmittaa virkamiesten liialliset oikeudet kaupunkien suunnittelussa ja myös esim. lupa-asioissa.

edit. sana lisätty

 

[Ann Arbor]

Jos sovitaan, että vaikkapa 50 vuotta on riittävän pitkä aikaväli määrittämään laajahkoa muutosta niin kulttuurissa kuin teknologiassa, niin onhan Helsinkikin ollut muutoksen tilassa aina. 2023, 1973, 1923, 1873, 1823, 1773... Olisi mielestäni juurikin hyvin itsekästä ja lyhytnäköistä ajatella, että toden totta Helsinki on valmis nyt, eikä kasvu ja kehitys ole enää toivottavaa. Noin ei ajateltu taannoin, vaan kaupunki kehittyi voimakkaasti.

 

[disco-stu]

No nyt on kyllä pakko vähän ihmetellä, jos nykyistä Malminkartanoa vertailaan Kontulaan tms. oikeasti jänniin paikkoihin. Oon saman kuullut monesti mutta kokemus on tyystin toinen. Paitsi jos automaattisesti on huono asia, että naapurissa asuu eri värinen ihminen.

Täällä nyt reilun pari vuotta asuneena ei voi kuin nauraa niille etukäteisvarottelijoille, joiden mielestä Maltsu on karmea ghetto ja rauhaton mesta. Tai sitten ollaan vaan oltu kovin, kovin onnekkaita.

Varmaan "vanha maine" vaikuttaa, mutta eihän täällä nyt ole kuin se kourallinen kaljaa juovia jannuja aseman kyljessä joskus, nekin täysin rauhallista porukkaa, ja varsinkaan yöaikaan ei kyllä tunnu olevan ketään ikinä missään. Ja tästä on ihan reilusti kokemusta, kun lukuisia kertoja viimeisillä junilla himaan olen heilahtanut sekä lisäksi noita puistoja kolunnut koirien kanssa ihan mihin aikaan tahansa. Helvetin hiljaista on, koirat herää omiin pieruihinsa, kun mitään elämää ei auringonlaskun jälkeen ole.

En tiedä onko täällä demografia jotenkin oleellisesti muuttunut, mutta lapsiperheitä tuntuisi olevan paljon ja leikkipuistoja ym. lasten juttuja joka puolella. Opiskelijoitakin toki jonkun verran, mutta eipä se kyllä ketään voi häiritä, kun nykyään opiskelijatkaan ei pidä meteliä tai pööpöile.

Ei ainakaan tule mieleeni yhtään tilannetta, missä olisi ollut jotenkin epämiellyttävä fiilis vaikka tosiaan täydellisen huolettomasti täällä ollaan parisen vuotta pyöritty. Rakennuksetkin on lähinnä (vanhoja) rivareita, ainakin täällä meidän eteläpuolella, eikä mitään kolhooseja ole missään.

Puistoja, metsää, kaupat ja hyvät yhteydet puolestaan löytyy - en kyllä keksi valittamista. Ja aivan helvetin paljon rauhallisempaa, kuin aiemmilla asuinalueillani Kampissa, Sörnäisissä tai Pikku-Huopalahdessa, vaikka ei noissakaan nyt mitään erikoisempaa ongelmaa ollut.

Eikun yksi todella pieni valittamisen aihe, mitä itse asiassa on pari kesää ihmetelty: yli lentävien lentokoneiden frekvenssi on tihentynyt. Voikohan tuo johtua Venäjän touhuista, jos lentojen suunta onkin nykyään pääsääntöisesti tämä? Ihan sama sinänsä, mutta lentokonebongarina tietysti tämän bongasin!

Synninpäästö Malminkartanolle - ainakin toistaiseksi!

 

[V-G-]

@disco-stu osittain samaa ja osittain eri mieltä. Suurin osa Maltsusta on aika pirun hiljaista, mutta onhan se asemanseutu aika nasty. Oltiin alkukesästä kaverin kanssa Malmgårdissa pilkkuun saakka (pirun, pirun asiallinen baari!) ja kun käveltiin asemalaiturille, niin eikös siinä ollut pari kaistapäätä rännittämässä ylämäessä matkan varrella. Ja sitten on näitä tihentymiä, kuten se Alepan keissi, kun nisti puukotti spurgun hengiltä jne.

Itse asuin ikävuodet 0-18 Malminkartanossa, ja se muutos noina vuosina oli oikeasti aika hurja. Ekan tappouhkaukseni kuulin 12-vuotiaana, kun juoksin jouluaaton aattona kauppaan ja tönäisin jotain mörköä vahingossa. Ehdin onneksi Rimiin turvaan ja kaverin faija sattui olemaan kaupassa, niin pääsin turvassa takaisin kotiin. Moni puhui tuolloin, että Vantaa tuli niin lähelle, että sosiaaliset ongelmat ulottuivat myös Maltsuun.

Mutta sitten on se toinen puoli. Kaikki ne hevostallit, Mätäjoen nurtsit ja pellot jne. joissa liikkuu oikeasti mielellään. Mutsikin asuu edelleen siellä samassa paikassa varsin lähellä noita alueita, ja suurin ongelma on viime vuosina liittynyt Kuntoutuskeskuksen talon purkamiseen ja korvaantumiseen kerrosta korkeammalla varjon aiheuttajalla. Niin ja joku päätti, että radan toiselle puolelle oli ok tehdä pastellivärisiä kuutioita taivaalle, kaikkea sitä!

 

[disco-stu]

@V-G- no hitto, meillä on käynyt parempi tsägä, koputetaan puuta. Joo sen Alepa-keissin muistan, mutta eikös siinäkin ollut jotain välienselvittelyä taustalla? Mutta anyway, mainettaan parempi paikka mielestäni silti ja toivottavasti vain paremmaksi kehittyy.

Tuli muuten mieleen asiaan liittyen, että oli sekin koomista, kun vaimon sisko tuli ensimmäistä kertaa Suomeen ja stadiin, niin oli just silloin se joku puukotustuttu asemalla. Sai heti hyvän Suomikuvan siitä sitten.

Edit. Ja Malmgårdista samaa mieltä, loistava olutvalikoima ja asiallista henkilökuntaa!

 

[V-G-]

Joo sen Alepa-keissin muistan, mutta eikös siinäkin ollut jotain välienselvittelyä taustalla?

Ei varsinaisesti. Uhri ja tekijä tunsivat toisensa ja jotain kärhämää on voinut olla, mutta tekijä oli psykoosissa. Hänet passitettiin syyntakeettomana Vaasaan. Oli syyllistynyt tuossa vaiheessa vakaviin rikoksiin jo lähes vuosikymmenen ajan.

 

[Jeffrey]

Varmasti on Malminkartano rauhoittunut, mutta onhan se pohjimmiltaan aika hurja pitäjä. Toki Maltsu on suhteellisen pieni paikka ja sitä on aina leimannut se, että muutamat rettelöitsijät siellä pyörittävät sitä omaa touhuaan joka vaikuttaa koko alueeseen. Jos sitten ei satu olemaan näiden rettelöitsijöiden kohderyhmässä tai nämä rettelöitsijät ovat lähteneet muille maille - voi se kokonaisuus olla aika seesteinen pidemmän aikaa ennen kun/jos uusi setup löytyy.

Alueessa on omat ehdottomat hyvät puolensa ja Länsi-Helsingissä koko touhua kuvaa sellainen kylämäisyys. Yhtä kylää ollaan ja hyvää pataa toistensa kanssa. Aikanaan kun tuolla enemmän itsekin liikuin niin juopot olivat hissuksiin juoppoja ja sen aikaiset nistit olivat jostain aikaisemmasta elämänvaiheesta tuttuja joten tavattaessa moikattiin - ihmeteltiin kun kädessä on joku bakteeri joka söi lihaa ja jatkettiin eteenpäin sen kummemmitta konflikteitta.

Kun Kaarelassa oppi toimimaan sen reilu 10 vuoden ajan niin eipä ole sen jälkeen juuri tullut vastaan ihmistä kenen kanssa ei tulisi toimeen. Ihan valtava eri kulttuurien ja myös eri yhteiskuntaluokkien temmellyskenttä tuo oli ja erilaisten ihmisten kanssa oppi tulemaan toimeen ihan oikeasti. Alueella myös ev.lut seurakunta oli tuolloin varsin isossa asemassa ja se pystyi todella hienosti yhdistämään nuorison yhteen koko Kaarelan seudulta. Väittäisin, että tämä oli iso tekijä sen kylämäisyyden synnyssä.

Sitten se toinen puoli on esimerkiksi todella heikot koulut ja paikallisille tämän johdosta melko huonot tulevaisuudennäkymät. Itse en Kaarelaan perhettä perustaisi, riskit vaan ovat liian isot vaikka hyödyt ovatkin absoluuttiset. Esimerkiksi alueen koulut ovat todella heikot ja henkilöstön aika siellä menee aika isojen ongelmien kanssa painiessa joka taas on suoraan pois varsinaisesta työstä. Itse oppimishäiriöisenä tipuin meidän opetussuunnitelmasta täysin tuon muutaman vuoden aikana mitä siellä koulussa olin. Onneksi sieltä opettajat näkivät jotain mitä itse en nähnyt ja usuttivat toisen alueen kouluun johon sitten aika suurien sopeutumisvaikeuksien jälkeen kuitenkin sopeuduin, sain tuen ja kykenin viemään omat opiskelutavoitteeni maaliin omalla tavallani. Valitettavan monelle kaverille ne haaveet sitten jäi sinne paikallisiin kouluihin. Toki opiskelu loppu viimein on itsestä kiinni, mutta tällein useamman alueen kasvattina havaitsemani ns. työperäisen onnellisuuden keskimääräinen ero eri alueiden kasvattien kesken on ihan valtava.

Toivotaan kuitenkin, että tämä asia olisi parantunut niistä omista kokemusvuosista! Onhan niistäkin jo reilusti aikaa.