Helsingin Sanomien päätoimittajaa epäillään törkeästä rattijuopumuksesta

[nummenkallio]

Kaikki ylistää hyväksi tyypiksi ja puolustelee että kun sillä on niin hyvä viinapääkin ja on niin hauska seuramies ja hyvä esimies, ja kun tuo kännääminen vähän kuuluukin toimittajan hommiin niin kerrankos sitä lipsahtaa.

Oikeasti kännääminen ei kuulu noihin hommiin enää lainkaan niin paljon kuin joskus takavuosina. Otan esimerkin isosta lehdestä, jonka nimeä en nyt tilanpuutteen vuoksi mainitse. Jos oli työkeikka jossain juhlissa, jossa oli alkoholitarjoilua (eli ilmaista viinaa), niin sen jälkeen piti toimitukseen tullessa käydä ilmoittautumassa vuorossa olevalle esimiehelle.

Mitenkään erityisesti tätä ei perusteltu, se oli vain tapana. En keksinyt tuolle muuta syytä kuin sen, että esimies pääsi tarkistamaan, onko toimittaja työkunnossa. Epävirallinen lupa oli ottaa yksi, jos jossain juotiin vaikka maljat, mutta kännäämistä ei hyvällä katsottu ainakaan nuoremmilta toimittajilta. Ja vaikea tuota on arvostella, koska takavuosina etenkin iltavuoroissa olleet toimittajat saattoivat olla ihan kännissä, jos keikoillaan ilmaisen viinan äärelle sattuivat. Takavuosina esimerkiksi kulttuurin juttuja kirjoitettiin usein vähintään pienessä kännissä.

Niemen tapaus kuitenkin paljasti, että old school -menoa on edelleen olemassa. Tuntuu kyllä aika tunkkaiselta kehua sitä, kuinka Niemi saattoi juhlia edellisyönä vaikka miten pitkään ja olla sitten aamutelkkarissa tai palaveria vetämässä. Varsinkin kun nyt ei edes oltu aamutelkkarissa tai palaverissa, vaan siirreltiin autoa.