Uskomatonta, mutta mitä ilmeisimmin myös totta! Mestis-historian kolmas jatkopaikka varmistui! Josko sieltä saataisiin tällä kertaa vastaan joku muu kuin TUTO. Hermestä tai K-Vantaata vastaan pystyttäisiin tasapäin tappelemaan. SaPKo tai TUTO on sitten jo kovempaa kalibeeria. Onhan Peliitat kummankin pystynyt kyllä haastamaan, mutta neljän otteluvoiton raapiminen vaatii jo paljon enemmän työtä ja onnea.
1994-1995 laskien taitaa nyt olla noin kymmenennet playoff-pelit Heinolan edustusjoukkueen lippulaivalla II-divari, Suomi-sarja ja Mestis-pelit laskien.
90-luvulla 94-95 taisi olla se kausi kun II-divarissa pelattiin kenties yksi Suomi-kiekon historian erikoisimmista sarjakausista. Ensimmäiseen I-divarikarsintaan ei vielä joulun jälkeen päästy, mutta toiseen sitten voittamalla II-divisioonan "jämä"runkosarjan ja pudotuspeleissä Kuusamon Pallokarhun. Voitolla päästiin I-divisioonan "jämä"karsintasarjaan.
Seuraavana vuonna noutaja tuli II-divisioonan länsilohkon ensimmäisellä kierroksella, kun Matti Mölli Keinosen luotsaama Uudenkaupungin Jääkotkat pesi HeKin suoraan kahdessa ottelussa.
Olikohan sitten jo seuraava vuosi kun pelattiin etelälohkoa. HeKi ylsi runkosarjassa neljänneksi ja sai vastaansa suurvoittajasuosikki K-Vantaan. HeKi kuitenkin yllätti ja möyhensi K-Vantaan jo ensimmäisen osaottelun avauserässä Vantaalla 5-0. Juttua oli oikein silloisessa kiekkoraamattu Kiekkolehdessäkin, jossa vantaalaiset päivittelivät ettei kukaan ole ikinä Myyrmäen hallissa K-Vantaata noin nöyryyttänyt. Seuraavan osaottelun HeKi voitti kotonaan 7-3. Ensimmäinen ottelu Vantaalla taisi päättyä jotain 4-9 heinolalaisvieraille.
Seuraavalla kierroksella vastaan asettui itälohkon AaKoo. Anjalankosken hallissa oli kuulemma ollut julmettu mökä, vaikka halliin tuskin montaa sataa katsojaa mahtuikaan. HeKi vei ottelusarjan 2-0. Jälkimmäinen peli pelattiin Heinolassa yli 1200 katsojan edessä ja ottelu oli tunnelmaltaan yksi kaikkien aikojen parhaasta. Äänekkäät anjalankoskelaiset jäivät metelin pidossa heinolalaisyleisön jalkoihin. Heinolan peli päättyi HeKin 4-1 voittoon muistikuvieni mukaan.
Sitten edettiinkin II-divarin huipennusvaiheeseen. Itälohkoa dominoinut Jyväskylän Diskos ja haamutehot 150 pistettä runkosarjaan naputtanut Pasi Sinikunnas tulivat vastaan. Diskoksen tiukin peli runkosarjassa oli Iisalmen Pelikarhuja vastaan, joka päättyi 4-1 Diskokselle. Monesti jyväskyläläiset takoivat maaleja pitkälti yli 20. Ensimmäiseen osaotteluun Jyväskylään lähti Heinolasta kaksi fanibussia. Ottelusarjan voittaja palkittaisiin I-divarin karsintapaikalla. HeKi aloitti Jyväskylässä hyvin ja Sampo Patomäki ehti viedä heinolalaiset 0-1 vierasjohtoon ennen kuin toinen fanibusseista ehti paikalle. Kahden erän jälkeen tilanne oli kutkuttavasti 3-2 Diskokselle. Kolmannessa peli sitten repesi. Maalivahti Marko Putto romahti jouduttaan antautumaan pari kertaa kolmannessa erässä ja lopulta Diskos jyräsi HeKin jään rakoon 10-3 lukemin. Heinolassa HeKi teki kaikkensa, mutta Diskos korjasi pisteet ja lähti karsimaan 2-5 tuloksella.
II-divisioonan sarjasysteemi koki 90-luvun loppupuolella remontin ja syksyn jälkeen II-divisioona jaettiin ylempiin ja alempiin loppusarjoihin. Alkusarjan voittajat pääsivät ylempään suoraan. Lohkojen 2-3 sijoille tulleet pelasivat ristiin toisen lohkon joukkueiden kanssa ylemmän sarjan paikoista. Tarkkaa vuotta en muista, mutta HeKi päihitti vastaan tulleen Salo HT:n voittaen selvästi kummankin ottelun. Saloon reissanneet kisaturistit muistavat reissun olleen ikimuistoisen kostea jo menomatkalla...
Seuraavia playoffeja saatiinkin sitten vuosikaudet odotella. II-divarin revenneitä tasoeroja paikattiin kyhäämällä Suomi-sarja. Mahtoiko olla ensimmäinen Suomi-sarjan kausi joskus 2000-luvun taitteessa, kun HeKi joutui karsimaan Espoon EPS:ä vastaan. HeKi hävisi ja tavallaan putosi II-divisioonaan, mutta ilmeisesti joidenkin konkurssien vai oliko Pelicansin Liiganousun ansiosta sarjapaikka säilyi... Näin ainakin muistelisin. Seuraavan kerran playoffeja pelattiin Suomi-sarjassa kolmena kautena peräkkäin Jarno Pikkaraisen astuttua tunnetuin seurauksin heinolalaisjoukkueen peräsimeen. 2003-2006 muistetaan Heinolassa playoff-keväinä.
Puolivälierissä kohdattiin pohjoislohkon Raahe-Kiekko kahtena kautena peräkkäin puolivälierissä. Kumpikin ottelupari 2-0 HeKille. 2003 keväänä matka tyssäsi välierissä KooVeeta vastaan. KooVee sai viekkaudella ja vääryydellä jatkopeleihin kotiedun, vaikka HeKi runkosarjassa paremmin sijoittuikin. KooVee meni jatkoon voitoin 2-1.
Seuraavalla kaudella oli taas jotain sekoilua playoff-vaiheessa, kun Heinolassa odotettiin välierävastustajaksi HC Montrealia, mutta vastaan tulikin Vermuntilan Tempo. VT-HT kaatui suoraan kahdessa ottelussa, joten HeKi pääsi Mestis-karsintasarjaan, jossa ei vielä tuolloin tärpännyt. Suomi-sarjan mestaruuskin hävittiin täpärästi Seinäjoella. Kahden keskinäisen ottelun tulos karsinnoissa laskettiin ja toisessa ottelussa Seinäjoella SHT onnistui tasoittamaan viime hetkellä. Lopulta rankkareilla SHT leipoi itsensä Suomi-sarjan mestariksi.
Kevät 2006 oli sitten silkkaa viheltelyä. SHT nurin rumin lukemin heti puolivälierävaiheessa. Heinolassa 11-2 ja Seinäjoella 0-10 heinolalaisvieraille. Tuolloin hypättiin suoraan Mestis-karsintavaiheeseen, joka päättyi karsintasarjan voittoon ja Suomi-sarjan mestaruuteen.
Heti ensimmäisellä Mestis-kaudella Peliitat ylsi pudotuspeleihin. HeKi haastoi hyvin TuTon, mutta taipui suoraan kolmessa ottelussa voitoin 0-3. Tuolloin käytössä oli yksi surkeimmista keksinnöistä koskaan, kun playoffeissa hävinneet joutuivat pelaamaan vielä playout-pelejä. Niissä HeKi voitti Kirkkonummen Salamat 3-0.
Kaudella 2012-2013 pelattiin playoffeja jo sitten Peliittojen nimellä Mestiksessä. Jälleen vastaan asettui TUTO. Ottelusarja oli todella huikea. Peliitat teki Kupittaalla ensimmäisessä ottelussa käsittämättömän pisteryöstön maratonotteluksi venyneessä jännitysnäytelmässä. Jani Keinänen teki ratkaisevan 3-4 maalin ajassa 103:42.
Heinolassa odotukset oli korkealla ja betonibunkkerin lehterit pullistelivat väenpaljoudesta. Noin 1200 katsojan kannustuksesta huolimatta TUTO vei pisteet 2-4 tuloksella. Peliitat pystyi yllättäen toistamaan tempun Kupittaalla ja haki jo toisen vierasvoittonsa Turusta. Tällä kertaa Henri Manninen 1-2 teki voittomaalin jatkoajan alussa. Taas odoteltiin suuria Heinolan pelistä. Hallissa katsojia jo yli 1400. TUTO vei kuitenkin pelin Antti Virtasen hattutempun siivittämänä 1-5.
Jälleen palattiin Turkuun. Otteluvoitot olivat tilanteessa 2-2 kummankin onnistuttua voittamaan vieraspelinsä. Jälleen kerran Peliitat oli piikkinä turkulaisessa lihassa Moses Mustosen iskettyä 1-1 tasoitusmaalin vajaat seitsemän minuuttia ennen loppua. Jatkoajalle mentiin 1-1 numeroissa. Ottelusarja ratkesi käytännössä seuraavaan maaliin, jonka iski TUTO-peluri Anrei Hakulinen jatkoajan toisella peliminuutilla.
Ottelusarja oli ensimmäistä kertaa katkolla Heinolassa. Peliittojen paukut eivät enää riittäneet ja katsojienkin usko näytti jo olevan koetuksella, sillä paikalla oli enää hieman päälle 800 katsojaa. Niklas Westerlund vei Peliitat avauserässä 1-0 johtoon, mutta TUTO korjasi lopulta potin jälleen 1-5 tuloksella.
Oli hienoa kuulla kevään Mestis-risteilyllä Antti Virtasen tuskaisia muisteluita Peliitat-sarjasta. Virtasen mukaan joukkue oli aivan oikeasti lirissä ja helisemässä heinolalaisjoukkueen kanssa.
Mitä nyt sitten? Tuleeko taas TUTO vastaan? Millaista muistettavaa näistä jää kiikkustuolipäiville kerrottavaksi (vai jääkö pahimmassa tapauksessa yhtään mitään)? Odotukset on korkealla. Ikimuistoisia fanibussireissujakin on taas tiedossa. Mutta vielä on kaksi ottelua runkosarjaa tahkottavana. Espoo pitää pystyä pitämään takana muiden pyrkyreiden tavoin. Runkosarjan viimeisessä kotiottelussa sitten nähdään mitkä ovat panokset ja kuka saadaan tai joudutaan puolivälierissä kohtaamaan.
1994-1995 laskien taitaa nyt olla noin kymmenennet playoff-pelit Heinolan edustusjoukkueen lippulaivalla II-divari, Suomi-sarja ja Mestis-pelit laskien.
90-luvulla 94-95 taisi olla se kausi kun II-divarissa pelattiin kenties yksi Suomi-kiekon historian erikoisimmista sarjakausista. Ensimmäiseen I-divarikarsintaan ei vielä joulun jälkeen päästy, mutta toiseen sitten voittamalla II-divisioonan "jämä"runkosarjan ja pudotuspeleissä Kuusamon Pallokarhun. Voitolla päästiin I-divisioonan "jämä"karsintasarjaan.
Seuraavana vuonna noutaja tuli II-divisioonan länsilohkon ensimmäisellä kierroksella, kun Matti Mölli Keinosen luotsaama Uudenkaupungin Jääkotkat pesi HeKin suoraan kahdessa ottelussa.
Olikohan sitten jo seuraava vuosi kun pelattiin etelälohkoa. HeKi ylsi runkosarjassa neljänneksi ja sai vastaansa suurvoittajasuosikki K-Vantaan. HeKi kuitenkin yllätti ja möyhensi K-Vantaan jo ensimmäisen osaottelun avauserässä Vantaalla 5-0. Juttua oli oikein silloisessa kiekkoraamattu Kiekkolehdessäkin, jossa vantaalaiset päivittelivät ettei kukaan ole ikinä Myyrmäen hallissa K-Vantaata noin nöyryyttänyt. Seuraavan osaottelun HeKi voitti kotonaan 7-3. Ensimmäinen ottelu Vantaalla taisi päättyä jotain 4-9 heinolalaisvieraille.
Seuraavalla kierroksella vastaan asettui itälohkon AaKoo. Anjalankosken hallissa oli kuulemma ollut julmettu mökä, vaikka halliin tuskin montaa sataa katsojaa mahtuikaan. HeKi vei ottelusarjan 2-0. Jälkimmäinen peli pelattiin Heinolassa yli 1200 katsojan edessä ja ottelu oli tunnelmaltaan yksi kaikkien aikojen parhaasta. Äänekkäät anjalankoskelaiset jäivät metelin pidossa heinolalaisyleisön jalkoihin. Heinolan peli päättyi HeKin 4-1 voittoon muistikuvieni mukaan.
Sitten edettiinkin II-divarin huipennusvaiheeseen. Itälohkoa dominoinut Jyväskylän Diskos ja haamutehot 150 pistettä runkosarjaan naputtanut Pasi Sinikunnas tulivat vastaan. Diskoksen tiukin peli runkosarjassa oli Iisalmen Pelikarhuja vastaan, joka päättyi 4-1 Diskokselle. Monesti jyväskyläläiset takoivat maaleja pitkälti yli 20. Ensimmäiseen osaotteluun Jyväskylään lähti Heinolasta kaksi fanibussia. Ottelusarjan voittaja palkittaisiin I-divarin karsintapaikalla. HeKi aloitti Jyväskylässä hyvin ja Sampo Patomäki ehti viedä heinolalaiset 0-1 vierasjohtoon ennen kuin toinen fanibusseista ehti paikalle. Kahden erän jälkeen tilanne oli kutkuttavasti 3-2 Diskokselle. Kolmannessa peli sitten repesi. Maalivahti Marko Putto romahti jouduttaan antautumaan pari kertaa kolmannessa erässä ja lopulta Diskos jyräsi HeKin jään rakoon 10-3 lukemin. Heinolassa HeKi teki kaikkensa, mutta Diskos korjasi pisteet ja lähti karsimaan 2-5 tuloksella.
II-divisioonan sarjasysteemi koki 90-luvun loppupuolella remontin ja syksyn jälkeen II-divisioona jaettiin ylempiin ja alempiin loppusarjoihin. Alkusarjan voittajat pääsivät ylempään suoraan. Lohkojen 2-3 sijoille tulleet pelasivat ristiin toisen lohkon joukkueiden kanssa ylemmän sarjan paikoista. Tarkkaa vuotta en muista, mutta HeKi päihitti vastaan tulleen Salo HT:n voittaen selvästi kummankin ottelun. Saloon reissanneet kisaturistit muistavat reissun olleen ikimuistoisen kostea jo menomatkalla...
Seuraavia playoffeja saatiinkin sitten vuosikaudet odotella. II-divarin revenneitä tasoeroja paikattiin kyhäämällä Suomi-sarja. Mahtoiko olla ensimmäinen Suomi-sarjan kausi joskus 2000-luvun taitteessa, kun HeKi joutui karsimaan Espoon EPS:ä vastaan. HeKi hävisi ja tavallaan putosi II-divisioonaan, mutta ilmeisesti joidenkin konkurssien vai oliko Pelicansin Liiganousun ansiosta sarjapaikka säilyi... Näin ainakin muistelisin. Seuraavan kerran playoffeja pelattiin Suomi-sarjassa kolmena kautena peräkkäin Jarno Pikkaraisen astuttua tunnetuin seurauksin heinolalaisjoukkueen peräsimeen. 2003-2006 muistetaan Heinolassa playoff-keväinä.
Puolivälierissä kohdattiin pohjoislohkon Raahe-Kiekko kahtena kautena peräkkäin puolivälierissä. Kumpikin ottelupari 2-0 HeKille. 2003 keväänä matka tyssäsi välierissä KooVeeta vastaan. KooVee sai viekkaudella ja vääryydellä jatkopeleihin kotiedun, vaikka HeKi runkosarjassa paremmin sijoittuikin. KooVee meni jatkoon voitoin 2-1.
Seuraavalla kaudella oli taas jotain sekoilua playoff-vaiheessa, kun Heinolassa odotettiin välierävastustajaksi HC Montrealia, mutta vastaan tulikin Vermuntilan Tempo. VT-HT kaatui suoraan kahdessa ottelussa, joten HeKi pääsi Mestis-karsintasarjaan, jossa ei vielä tuolloin tärpännyt. Suomi-sarjan mestaruuskin hävittiin täpärästi Seinäjoella. Kahden keskinäisen ottelun tulos karsinnoissa laskettiin ja toisessa ottelussa Seinäjoella SHT onnistui tasoittamaan viime hetkellä. Lopulta rankkareilla SHT leipoi itsensä Suomi-sarjan mestariksi.
Kevät 2006 oli sitten silkkaa viheltelyä. SHT nurin rumin lukemin heti puolivälierävaiheessa. Heinolassa 11-2 ja Seinäjoella 0-10 heinolalaisvieraille. Tuolloin hypättiin suoraan Mestis-karsintavaiheeseen, joka päättyi karsintasarjan voittoon ja Suomi-sarjan mestaruuteen.
Heti ensimmäisellä Mestis-kaudella Peliitat ylsi pudotuspeleihin. HeKi haastoi hyvin TuTon, mutta taipui suoraan kolmessa ottelussa voitoin 0-3. Tuolloin käytössä oli yksi surkeimmista keksinnöistä koskaan, kun playoffeissa hävinneet joutuivat pelaamaan vielä playout-pelejä. Niissä HeKi voitti Kirkkonummen Salamat 3-0.
Kaudella 2012-2013 pelattiin playoffeja jo sitten Peliittojen nimellä Mestiksessä. Jälleen vastaan asettui TUTO. Ottelusarja oli todella huikea. Peliitat teki Kupittaalla ensimmäisessä ottelussa käsittämättömän pisteryöstön maratonotteluksi venyneessä jännitysnäytelmässä. Jani Keinänen teki ratkaisevan 3-4 maalin ajassa 103:42.
Heinolassa odotukset oli korkealla ja betonibunkkerin lehterit pullistelivat väenpaljoudesta. Noin 1200 katsojan kannustuksesta huolimatta TUTO vei pisteet 2-4 tuloksella. Peliitat pystyi yllättäen toistamaan tempun Kupittaalla ja haki jo toisen vierasvoittonsa Turusta. Tällä kertaa Henri Manninen 1-2 teki voittomaalin jatkoajan alussa. Taas odoteltiin suuria Heinolan pelistä. Hallissa katsojia jo yli 1400. TUTO vei kuitenkin pelin Antti Virtasen hattutempun siivittämänä 1-5.
Jälleen palattiin Turkuun. Otteluvoitot olivat tilanteessa 2-2 kummankin onnistuttua voittamaan vieraspelinsä. Jälleen kerran Peliitat oli piikkinä turkulaisessa lihassa Moses Mustosen iskettyä 1-1 tasoitusmaalin vajaat seitsemän minuuttia ennen loppua. Jatkoajalle mentiin 1-1 numeroissa. Ottelusarja ratkesi käytännössä seuraavaan maaliin, jonka iski TUTO-peluri Anrei Hakulinen jatkoajan toisella peliminuutilla.
Ottelusarja oli ensimmäistä kertaa katkolla Heinolassa. Peliittojen paukut eivät enää riittäneet ja katsojienkin usko näytti jo olevan koetuksella, sillä paikalla oli enää hieman päälle 800 katsojaa. Niklas Westerlund vei Peliitat avauserässä 1-0 johtoon, mutta TUTO korjasi lopulta potin jälleen 1-5 tuloksella.
Oli hienoa kuulla kevään Mestis-risteilyllä Antti Virtasen tuskaisia muisteluita Peliitat-sarjasta. Virtasen mukaan joukkue oli aivan oikeasti lirissä ja helisemässä heinolalaisjoukkueen kanssa.
Mitä nyt sitten? Tuleeko taas TUTO vastaan? Millaista muistettavaa näistä jää kiikkustuolipäiville kerrottavaksi (vai jääkö pahimmassa tapauksessa yhtään mitään)? Odotukset on korkealla. Ikimuistoisia fanibussireissujakin on taas tiedossa. Mutta vielä on kaksi ottelua runkosarjaa tahkottavana. Espoo pitää pystyä pitämään takana muiden pyrkyreiden tavoin. Runkosarjan viimeisessä kotiottelussa sitten nähdään mitkä ovat panokset ja kuka saadaan tai joudutaan puolivälierissä kohtaamaan.