HCH's finest 2012–2013 – never close your eyes

[HardCore Hooligan]

Viikonlopun kokonaisanti ja niin raaastavan kitsasta sekä lohduttoman köyhähköä. Voi tytöt, voi tytöt ja oikeastihan meidän pitäisi syyttään pidättyväisyyteen ajavaa kulttuuria. Ilmiöt ja tämä vastenmielisin kaikista. Lyö jopa kirkkaiden visiirinaamat, siellä penkillä ja mitä helvettiä ne reppanat pelkäävät?

Huomiona Leroux oli taas alhaalla ja aistitteko tarinan pohjattoman rumuuden? Jätkä heitti itseään likoon ja oli valmis ottamaan tikit, nenät, silmäkulmat sekä paskat rystyset. Euromainen kiitos ja Knights, mikä suuren suurta kunnioitusta herättävä ratkaisu.

Toki otteli heti siellä ja se on kohtalonsa vanki. Ottele tai kuole! Vastakkaisesta kulmauksesta tuleen Strathroyn Adam Vandersluis ja mitä ihmettä? Kukas se siellä oven takana koputtelee ja olisiko myyttinen postimies vain ennen aikainen joulupukki? Kulttimörkö...nyt tänne ne ranneteipit, vaseliinit ja missä HCH:n kaljat?

 

[Kiekko-Kolli]

Ja tarkkailuun tänään ottelu OHL:stä, Michiganin herruudesta taistellaan Saginaw Spirit@Plymouth Whalers. Toistaiseksi kummankaan joukkueen rosteri ei sano mulle juuri mitään, mutta katsellaan nyt, josko sieltä jotain seurattavaa löytyisi. Odotuksissa paljon taklauksia ja toivottavasti vaikka mylly tai kaksikin.

Aamulla voisi sitten koittaa seurata WHL ottelua Edmonton Oil Kings@ Kamloops Blazers. Kamloops porskuttaa sarjakärjessä ja on hävinnyt 19 matsista 2, toisen rankuilla. Kamloopsista löytyykin sitten sarjan pistepörssin sijoilta 1-3 löytyvä kolmikko, jota on varmasti mielenkiintoista seurata. Lipon 40 pts, Smith 39pts ja Bozon 31 pts. Viihdettä luvassa taas täältä aidon jääkiekon kehdosta, eli Kanadan junnusarjoista.

 

[HardCore Hooligan]

Koko kämppä tapetoitu Van Dorpin kuvilla ja tämä on kuin joku äärilaidan pyhättö. Se vertavuotava kulttimörkö ja kuin jostain kauhukuvastosta. Luulisi poikivan tajunnanvirtaa ja pitäydymme kuitenkin faktoissa.

Poimittu hissukseen ja pidetty lähtökynttilää vakan alla, mutta aktiivisuustilaston kärkipaikan napannut Spits ja tämä ei yllätä varmastikaan ketään?

"Barn" on historiaa ja siellä taulu oli toissijainen asia. Riitti, että oteltiin ja rähistiin sekä käännettiin illat villeiksi. Kokonaisvaltainen elämys ja viha poreili hallin katossa.

Seisomme asennnossa ja teemme kunniaa. Kultuuri kuitenkin elää ja bongarin silmä tavoittaa ruokaa. Spits ei petä tai nöyrry lähdänvastaisen harmauden edessä. Bilcke, Bowen sekä Clark ottelevassa ja se on kuin iso keskisormi taivaanrannassa.

 

[HardCore Hooligan]

Miten varastetaan valokeila ja seisautetaan veret? Lähtökentän ylipäälikkö HCH porautuu olennaisuuksiin ja Houndsilla viisi jätkää saman aikaisesti hyllyllä, joten pöydät tyhjäksi ja palkinnot himaan.

Pohjoinen puhuri ja se oli kova jengi, siis oli. Silloin aikanaan ja siellä tapeltiin, tapeltiin paljon. Ne toivat aina kovan ryhmän ja eivät ottaneet paskaa.

Eivät edes Windsorissa tai Hamiltonissa ja olemme nähneet niiden sotivat ylväästi omat bench clearing brawlinsa pois. Sitten nilkkoihin lasketut rimat ja vesitetyt uskottavuuspohjat. Viisi taistelijaa hyllyllä ja 80-luvulla tuo olisi ollut säväyttävän raju juttu.

Oksat pois ja oven läpi sisään. Nykyisin emme vain tavoita sitä lennokkuutta tai aisti hulluuden kiiltoa ja missä on pyöreät kopit, valkotakit sekä pakkopaidat?

 

[HardCore Hooligan]

Lievää väreilyä ilmassa ja ounastelevat kananlihat. Vapiseva käsi hamuaa rullaa ja valkoiset teipit ilmestyvät vasempaan ranteeseen. Tussi täydentää kuvan ja "Go Hard", se on se viesti ja ylevä päämäärämme.

Mieli avoinna ja kohden seikkailua. Vaseliinit silmäkulmiin ja äärilaidan lähtöfanaatikon haarsniska on yllä. Tänään tajuntamme räjähtää, hourimme sekavia ja heräämme biitit pitkin poskia.

Vuorossa moderni rähinäklassikko Spits vastaan Whalersin ja vain taivas rajana. Rajasota, perjantai ilta ja tilauksessa hirveät kyydit. Kutkuttelee, mutta kääntyykö väkivaltaiseksi ja me ainakin olemme suorittaneet tarvittavat rituaalit oikein.

 

[HardCore Hooligan]

Tutut vedet ja lähtökalastelun tuska. Kaiken tarkoituksettomuus ja täydellinen päämäärättömyys. Ei veripisaraakaan jäällä ja ilme kurissa sekä kintaat kädessä.

Kuva on lohduton, täysin koruton ja perjantaissa myös Fronts vastaan Bulls. 80-luvun nostalgiassa ja vielä kultaisella 90-luvulla olisimme poistuneet voittajina, hymy korvissa ja vastaantulijoita äijämäisen ystävällisesti kolaillen.

Ne olisivat ymmärtäneet, niilläkin fiilis tapissa ja ovat kokeneet juuri jotain suurta. Tilattiin väkivaltaa, saatiin väkivaltaa ja kehässä oteltu täydet 60-minuuttia.Tämän vuoksi, tämän takia ja nyt emme edes odota mitään.

Pysymme käsikirjoituksessa ja suuntaamme lähdönnälkäiset katseet Spitsin sekä Whalersin kohtaamiseen.

 

[HardCore Hooligan]

Mitä ihmettä, mitä ihmettä ja Mathersilla oikeat mehut iltaan. Se oli kuin eläin ja kantoi tunnetta hahmossaan, kun nuiji sekä pieksi McGuiren. Se heitti jopa uppercutia ja ei ollut ollenkaan oma laiskan väsähtänyt itsensä.

Kenties iso tiltti herätti sen ja tämä esitys oli kaukana unisesta. Tai sitten vain oikeat seokset ja raivo päälle sekä silmät seisomaan päässä. Niitä tai näin, se otti päänahan ja McGuire oli lopulta vastaantulija.

Näin tällä kertaa ja kukaan ei pääse helpolla. Nenät, posket, silmäkulmat ja henkiset haavat kuitenkin aina ne syvimmät. Näemmekö uusinnan ja tulemme olemaan silloinkin McGuiren kulmauksessa.

 

[HardCore Hooligan]

67´s vastaan Saginaw ja joku muukalainen, ulkopuolinen hyypiö siellä öykkäröi sekä varastaa roolia. Uskalsivat Saginawin taistelijat heittää sitä jopa vesipullolla penkiltä ja missä oli ratsuväki? 80-luvulla olisi tultu ja sirkus, kananlihat sekä paukuttavat naapurit.

Karseaa katseltavaa ja raiskaa elämänilomme sekä maistuu pahalta suussa, mutta pyyhitään sitä pois Mathersin oikean käden moukaroinnilla ja olisiko jopa parasta Mathersia O.n lähtötaipaleella?

Jäävuoren kokoisia HCH:lta ja sitten ne pettymykset sekä Leroux vastaan Bennett alhaalla. Ei, nyt pois ne ranneteipit, vaseliinit sekä kofeiinitabut ja jotain säväyttävää materiaalia nostalgiasta sisään, kiitos!

 

[HardCore Hooligan]

Vaikea tässä on innostua, heittäytyä ja hautajaissaatossa vaelletaan kohti hautausmaata. Pidättyväinen tunnelma ja junttimaista kuvaelmaa liian kireine leukaremmeineen sekä leukaan kopisevine viisireineen. Ainanaan se oli perusjuttua, hihat ylhäällä, remmit roikkumassa löysällä ja kypärä takaraivolla. Nyt jotain aivan muuta ja tyylitajuttomuus sekä neiteily huipussaan ja muutama harvalukuinen makupala aina väliin.

Uudet ilmiöt ja kehät ovat vallanneet helvetillinen koputtelu, tuuppinen sekä katteeton päänaukominen. Kaikihan sen tietävät, että kovat pojat ovat vähissä ja niilla muutamilla elinkelpoisilla käsijarrut päällä. Voit melko vapaasti esittää kovempaa kuin olet ja pullistella kuin sinulla olisi selkäranka sekä kiekkojätkän luonne. Nolata näitä viimeisiä selviytyneitä koska aistit muuttuneet virtaukset ja tiedät etteivät ne vain voi surutta piestä sinua tai istuvat vähintään viisi iltaa hyllyllä. Ei joudu joukkueesi kova poika lähtemään puolestasi suoraan aloituksesta ja näin ollen olet kopissakin turvassa.

 

[HardCore Hooligan]

Rakkautemme strippareihin, haluamme valuttaa kaljaa niiden rinnoille ja kysyä itseltämme olemmeko mies vai hiiri.

Pukukopin vessassa tärisevin käsin ne kofeiinitabut naaman, peilissä murjotut kasvot ja helvetilllinen jyskytys päässä.

LB, se nautti siitä ja ei koskaan kieltänyt tai kavahtanut roolin kuluttavaa perusluonnetta.



Nordiques ja Mailhot.

Tämä herkkupala unohtui ja alasarjojen nuhruisen postimiehen elämän suurin ilta.

Helmeilevän raju tiltti ja LB taas omimmillaan.

Lähdön loppupuoli, päädytään sen mukavuusalueelle ja se esittelee erikoisosaamistaan.

Sillä on puhtia, lähtee terävästi ja uppercut kolahtaa sisään.

Mailhot, kaikki kunnia sille ja hahmossa nuhruista tähtivaloa.

LB kuitenkin ison liigan ottelija, rapajuoppo ja uppercut legenda.

 

[Hockey 24/7]

Osaakos HCH kertoa mitä on käynyt Stephen Alongelle? Hyvät määrät nekkauksia Windsorissa viime kaudella ja nyt ei statseja mistään?

Ja iso miinus merkintä Londonille ja heidän tavalle kohdella kaukalosotureitaan, Flemington nolattiin ja nöyryytettiin sitten vielä Nevins lähetettiin kotiin. Onneksi Nevins löysi kodin QMJHL:sta ja tarkemmin P.E.I Rocketsista. Kyllä Dwyer vanhana koirana osaa arvostaa kovuutta!

Londonin totaalisen hylkäämisen pelastaa ainoastaan Lerouxin täsmä nosto otteluun Windsoria vastaan, kyllä ne Hunterit vielä osaa jos vain haluavat.

Tuo Mathersin ja McGuiren otanta teki Mathersista tämän kauden haasteiden kohteen, sen verran hyvin hän otti mestaruusvyön itselleen, Rematchia odotellesa

 

[HardCore Hooligan]

Alonge yritti sinnitellä Spitsin training campilla, mutta joutui lopulta ottamaan taas puukkoa olkapäähän ja kärvistelee näin ollen sairasosaston synkkyydessä. Tuskin nähdään enää ottelukuntoisena O:ssa ja näin ollen on paikallaan kysyä onko elämää otettujen lähtöjen jälkeen?

Harmi sinäänsä ja olisi varmasti ollut käyttökelpoinen palanen Spitsin lähtöpalapelissä. Sitoutunut, selkään kopautusta totteleva sekä muutamaan vaihtoon tyytyvä, mutta meni palasiksi ja edessä kotiinpaluu rampana.

 

[Hockey 24/7]

Kiitos vastauksesta HCH. Ikävää jos ura kaatui noin lyhyeen. Olkapäät nuo keikkopugilistin akilleen kantapäät, ovat siis vaarassa vaatia uuden uhrin listalleen.
No toivotaan että aurinko hymyilee sinne sairasosaston synkkyyteen ja näemme vielä Alongen jäällä, jos ei junnuissa niin vaikka LNAH/SPHL/CHL liigojen ammatti osastolla.

No olisihan se epäreilua muita OHL jengejä kohtaan jos Spits voisi laittaa kentälle seuraavanlaisen kentällisen: Bilcke, Clark, Bowen, Sielof ja Alonge. Tuollainen toisi kyllä iloa monelle. No onneksi ilman Alongeakin Windsor kykenee laittamaan aivan kohtalaisen osaston kentälle pelaamaan.

 

[HardCore Hooligan]

Niin, sormet ja rystyset muuttuneet olkapäiksi, joten voisimmeko vetää tästä viihdearvollisia johtopäätöksiä.


LB ja sormet säpäleinä sekä rystyset murusina.

Se ranne, se ranne ja Kordic...vimmaista klassikkomateriaalia.

Eiköhän kulauteta sen kunniaksi ja otetaan vielä yksi kierros.

Tinkimätön poikittainen Odjickin suuhun ja LB jo ehtoopuolella sekä katuojassa.

Ne stripparitkin lienevät vaihtuneet hampaattomiin ja hihaan tykittäviin.

Se tunnisti vajoamisensa itsekin ja tiesi kuitenkin, että jotain piti tehdä.

Se oli valtaistuimeltaan pudonnut kuningas, kirkkaiden uppercut legenda ja Odjick äijäili häkissä sekä sukulaiset väijyivät katsomossa.

Paineet kasaantuneina niskassa ja nyrkeillä pieksemään siitä ei enää ollut.

Ei ole ylilyöntejä, on vain tietoisen harkittuja väkivallantekoja.

No, lopputulemana Odjick nuiji sen...80-luvulla tilanne olisi ehkä ollut toisin ja LB jonkun pornotähden kainalossa.

 

[HardCore Hooligan]

80-luku ja yksi oli ylitse muiden, kilipää kuningas.

Se miten siitä puhuttiin, millä äänenpainoilla muisteltiin ja siinä oli jotain hyyttävän veretseisauttavaa.

Äärilaidan kulkija, läpikotaisin arvaamaton ja hulluin koskaan alla kirkkaiden valojen.

Jopa omassa kopissa, sitä pelättiin, kartettiin ja varottiin katsomasta silmiin.

Kuolasi siellä pakkopaidassa ja riuhtoi raivopäänä kettingeissä.

Huikea maine, vielä huikeampi tarina ja vielä 80-luvun loppupuolella sen tunsi läpikotaisin jokainen.

Higgy, suoraan suljetulta ja lapset kyselevät mitä oli Show.

 

[HardCore Hooligan]

Liiga oli vielä iso, hahmot suuria ja maailma yhtä pilvilinnaa.

Se mielipuolinen urkuri ja jokainen vaihto oli tarina.

Sen koko ura kirkkaissa oli yhtä täsmäiskua ja kaksi vedettyä vaihtoa oli siltä jo huikea puristus.

Yksi ja pihalle sekä suihkuun rauhoittumaan.

Paskat, siellä se pullisteli peilin edessä hauiksiaan ja aina ei tarvittu edes tuota yhtä kutsua tai käskyä.

Sitähän siltä haluttiin ja sen vuoksi sen lähetettiin häkkiin...saalistamaan ja jahtaamaan.

Muistamme kuinka paljon puhuttiin siitä Sutterin merkkaamisesta ja sitä mainostettiin häijyimpänä tekona koskaan.

Täysin laskelmoituna ja sekunnit valumassa kellosta loppuun sekä Higgy askissa...kohtalokas yhdistelmä.

Kopissa se oli ollut aivan fiiliksissä ja todennäköisesti alastomana siellä peilin edessä, näin puhuttiin.

Se oli löytänyt kohteensa ja tuhonnut, yksi sen maineen kulmakivistä ja potkii edelleen kokonaisvaltaisesti.

Viiltävä ikipimeys sekä läpikotainen seinähulluus, mutta silti uniformussa ja kirkkaissa valoissa.

 

[HardCore Hooligan]

Niin, aikalaista tarinoiden mukaan se oli äärimmilleen pumpattu sekä läpikotaisin treenattu eläin.

Käveli munasuojissaan käytävällä ja otti vastaan illan vastustajan.

Se oli jo O:ssa todettu hengenvaaralliseksi höyrypääksi ja jätkäksi, joka tulenpalavasti rakastaa tappelemista.

Tämän vuoksihan se sai ne iltansa kirkkaissakin ja tuo häilyvyys tai oirehtiminen ei ollut este.

Toki iltojen myötä seurasi kohu ja puheet ettei tuollaisen pedon tulisi vetää vaihtoakaan.

Liigan historian viritetyimmät absit ja täysin olematon sytytyslanka, joten olemme hahmon ytimessä.

Kotona se sai aina ne huudot tulessaan kentällä, sen ainoan kerran...Hig-gins, Hig-gins!

Tiedettiin, että tulee tapahtumaan ja asititteko poltteen sekä värinän?

Tilastollinen fakta ja 25 iltaa sekä kolme keskeistä läsnäoloa bench clearing brawleissa.

Tuskin sattumaa, mestarillinen tuulitunneli ja se imi tapahtumia puoleensa...ei ollut vielä eurojen tai visiirinaamojen aika.

 

[HardCore Hooligan]

Jotain ravistelevaa, Show´n Ogie ja tältä se tuntui 1988.

Kehässä, kopissa, kadulla sekä yössä räjähdysaltis, tikittävä aikapommi ja se järjesti itsensä nopeasti ulos kuvasta.

Paljon puheita näistä syistä ja sivistyneet tuntevat tarinan juonikulut sekä koukerot.

Se elää vieläkin, tuo kiekkohistorian suurin sekopää ja kenties joskus koemme sen suuren kulttuuriteon...totuus tästä kaikesta.


Go him Higgy, Go him!

Emme pääse yli, läpikotaisin nerokasta ja ”Jimmy Crack” ohjeistaa sekä Playfair itse kertonut.

Se oli valtaistuimella, kirkkaiden kuningas ja Higgy istunut penkillä, odottanut sitä tihkuvaa täsmävaihtoa.

Joku hengiltä ja niin edelleen.

Kehässä tilanne sähköistyy ja Korn opastaa penkiltä syöksyvän kohteen luokse.

Nämä tarinat ovat pyhiä, suuria ja eivät sisällä halpoja euroja tai visiirinaamaista hysteriaa.

 

[HardCore Hooligan]

Spits vastaan OS sunnuntain tyyneydessä ja heittäydyttiin jopa villeiksi, joten mieltäylentävää seikkailun tuntua ja muutamat kananlihat. Jotain 80-lukulaista ja intohimoista, joka lupaili jopa jättipottia illan kruunuksi ja aikanaan olisi tanssittu isosti. Ei toivottua herkkupaa Clarkin sekä Zweepin kesken, mutta kuitenkin kaukana unisesta ja lässähteneet pannukakut jossain muualla.


Flemington, GOJHL...ja jossain viemäreissä Howes. Ei tarvittu Animalia tökkimään HCH:ta hereille ja siellä se sankarimme edelleen viilettää. Syvällä etelässä ja ottanut maisemissa toistaiseksi rauhallisesti, mutta kantaa hahmossaan lupausta ja pystyy onnistuessaan luomaan jotain veretseisauttavan juhlallista, taianomaisen mestarillisista. Toki, onko kaikki jo nähty, tehty ja Howes väistämättä sivuroolissa?

Kuitenkin sen henki johdattaa meidät sujuvaan elämänhallintaan ja mikäs tässä on ollessa, onnittelemme itseämme...edessä puolivuosittainen biitinhakureissu ja O:ssa rähistiin.

 

[HardCore Hooligan]

Rumuudessaan sekä tolkuttomuudessaan ylivertaista ja vääränlaiset sankarit, niin iljettävän kuvottavaa ja hyljimme tätä ruokotonta kuvaa.

67s sekä Fronts ja tämä euro riehuu sekä varastaa pääroolin. Miten me reagoimme ja olemme K-townissa, siinä euroja halveksivassa sekä vihaavassa kiekkokeskuksessa.

Grapes sekä Cash, soittaako kelloja. Herätys urpot ja kyllähän siinä vähän sähistiin sekä sihistiin, mutta keihäät poikki niskaan ja väärät jumalat valtaistuimiltaan välittömästi alas.

Larry Mavety itkisi, mutta kyynelkanavat hakattu päreiksi rautaliigoissa ja eihän sillä ole edes tunteita. Saatanan luupää äijä, kuin kivi ja organisaatio, jolle annoit kaikkesi ja jengissä ei ole yhtään kovaa poikaa, hullua...tuskin juoppoakaan.

Niin, tämähän oli se toisen polven polakki Hamiltonista ja terästeollisuudessa työskennellyt isä pieksi huvikseen kännipäissään. Karun kouliva arki, mustelmat tutuiksi ja niin edelleen.

Kaikki on sanottu ja turhaa, niin kertakaikkisen turhaa. Europan hurmaavat biittihyllyt, täältä tullaan!

 

[HardCore Hooligan]

Lähdöt johdattavat illan onnistumiseen ja luovat sisällön. Spits sekä Whalers O:n keskiviikkoon ja näytelmä tarjosi neljä kohokohtaa, joten heittikö kananlihalle ja hivuttautuiko bongarin käsi huomaamatta kohden vaseliinpurkkia?

Ei oikein temmannut mukaansa ja oliko HCH pidättyväinen, varauksellinen, vastahakoinen? Antoiko sydämensä kulttuurille ja paukuttiko antaumuksella rumpua? Lähtöjen vuoksi ja kaikki muu epäolennaista, viitekehystä sekä taustakangasta.

Neljä taistelua ja ne eivät kuitenkaan nouseet iltaa suuremmiksi tai pyyhkineet taulua merkityksettömäksi. Jättivät välinpitämättömäksi ja emme edes katsoneet perään. Pitäisikö meidän syyttää itseämme vai hyväksyä tämä sieluton pullamössö?

 

[HardCore Hooligan]

Ei sieltä pidä lähteä pää painuksissa, itseään häveten ulos ja Clark potkii virtaa äärilaidan lähtökeikariin.

Kädet ilmaan, yleisö haltuun ja viihdyttämisestä sekä viihdearvosta on kyse.

Kaikki nauttimaan, ilo pintaan ja mikä huikea työnäyte, hillitön kahden käden Jason Shawn pieksentä.

Me äärilaidalla innostuimme, tempauduimme villisti mukaan ja viime kädessä ei ole kyse siitä kuka on kovin vaan kuka osaa.

Emerson Clark, silkkaa parhautta ja hahmon heikkous...kypärä kuin pultattu päähän, se on rumaa ja inhoamme sitä piirrettä.


Ollemme täällä mestoilla ja juntit mesoavat sekä mölyävät käytävällä. Ei hetkauta, jakakaa nolosti koristellut keskenänne ja meidän mukaan lähtee lätkäkassillinen.

 

[HardCore Hooligan]

Rapea hihnalle, skarppi ote ja äijä heittää tiskin takaa; ”tuossa on kunnianhimoa”. Iso kiitos, HCH on tämänkin kulttuurin suuri vaalija sekä palvelija, joten hyvä jännitys päälle smuglaamisesta ja puolen vuoden päästä nähdäään.

Sitten O ja synkkää, ne tarinathan olivat alistamista, nöyryyttämistä....kuten De Sadella. Nyt vedetään jotain koiraa ja totellaan sekä alistutaan. Onhan sekin roolileikki ja kuka sitten syttyy?

Ennen siellä oli jätkiä, joista aisti sen, että nauttivat ja kantoivat pilkettä silmäkulmissaan. Tekivät sitä itselleen, jengilleen sekä ennen kaikkea yleisölle. Toe-toe-toe aina aamukoittoon ja kädet vaihtuivat, mutta sitten kuvaan astui tämä vaatimus harmaudesta ja helvetilliset yksioikoisuuden konebassot.

Tämä oli oma juttunsa, kulttuurinsa ja erosi olennaisesti kirkkaista. Oli Ph.D sekä tämä vuoropuhelu yleisön kanssa sekä itsensä likoon heittäminen kaiken ytimenä. Osaajaa, viihdyttävää nekkaajaa arvostettiin ja massasta poikkeavat hullut olivat kulttisuosiossa.

Sitten hurmos, sen hakeminen ja tämän takana jokainen omillaan. Ketään ei suojeltu ja paskat mistään poliiseista tai siistimisestä. Siellä tapeltiin, se tuli sydämestä ja sillä palveltiin jokaisen omaa asiaan sekä otettiin yleisöä.

 

[HardCore Hooligan]

"Wild Bill" ystävät, "Wild Bill" ja taas olemme tässä...biittiä, lähtöjä sekä nostalgian kyyneleitä.

Ph.D ja sehän kohteli pelaajia kuin keskitysleiriläisiä, ajoi ne reunalle, raivoon sekä sai saalistamaan.

Toki kännissä sai olla, jos antoi jengille jotakin ja oli muuten nöyrä sekä haettuun aatteeseen sitoutunut.

Kasvatti liukuhihnalta kovia poikia kirkkaisiin ja loi samalla O:n historia nerokkaimmat tarinat. Vertatihkuvat, kyseenalaiset ja ainutlaatuiset.

Jätkät suoraan kamat päällä bussiin ja istutaan siellä hanskat kädessä sekä pipot päässä. Olisitte tapelleet, taistelleet, äijäilleet ja mikä kohu nousisi nykypäivänä?

Koutsi sanoo, määrää treeneissä sekä leireillä ketkä tappelevat ja milloin. Mikä paheksunta nykyään ja olisihan se yököttövää.

Miten puhutaan medialle ja ei kaunistella tai sievistellä vaan uhkutaan vihaa sekä uhkaillaan. Ei hyväksytä voittoa, paskoja halpoja pisteitä, jos jätkät eivät ole toteuttaneet...jyränneet yli ja olleet kovempi jengi ilman kintaita.

Sen sotilas oli tapellut, vuodattanut verta lähtöalttarille ja se tinkimätön raivopää tuli kopissa halaamaan. Oli avoimesti liikuttunut ja sitten taas huusi...vihreä valo, tapetaan ne, saatana!

 

[HardCore Hooligan]

Hävitty erä ja jengi jätetään penkille. Hävetkää siinä ja räkikää niiden hylkiöiden päälle. Eivät tapelleet, taistelleet ja vetivät kuin eurot, joten ansaitsevat sen ja kaljat myös saa kipata niiden paskiaisten päälle.

Tuo ei lähelläkään sen klassikoita ja toki teki tuota useasti läpi 80-luvun, mutta istutti sotilaitaan myös penkillä koko alkulämmön ja yliotetta ei haettu perinteisin keinoin punaviivan kautta.

"Wild Bill" puhisi, uhkui ja raivosi kuin mielipuoli ja piiskasi joukkujaan kuin villipeto. Valmisti iltaan ja täältä saatana tullaan. Vastustajan pelaajat sekä koutsit ihastelivat tätä näytelmään ja Ph.D käytännössä.

Tai kamojen fiksaus ja se perinpohjainen ohjeistus. Eikä mikään tästä ollut silmiltä kätketty vaan tietoista pyrkimystä vastustajan vahingoittamiseen. Kaikki sen tiesivät ja tunsivat sen metodit. Vastustajaa vihattiin ja hävinnyttä, hengettömästi neppailutta joukkuetta halveksittiin.