Wickenheiser kesti hyvin miesten kyydissä
Kanadalainen naistähti veti hallin täyteen historiallisessa ottelussa
Salamat-Ketterä 7-3
KIRKKONUMMI. Naisissa taitaa olla vahva liikkeelle paneva voima. Ajatus tunki väistämättä mieleen, kun Kirkkonummen areena täyttyi ääriään myöten talvisena ja pyryisenä lauantai-iltana.
Kanadalainen Hayley Wickenheiser veti saliin 1 200 katsojaa, kun Salamat kukisti Imatran Ketterän 7-3.
Lopputulos voi tuntua yhdentekevältä kaikkialla muualla paitsi Kirkkonummella. Wickenheiser keräsi katseet, huomion, kiinnostuksen ja puhutti jokaista paikalla olijaa.
Halli pullisteli väkeä, akkreditoituja toimittajia oli 84 eli paljon enemmän kuin missään tavallisessa liigaottelussa. Suomi-sarja sai historiansa suurimman julkisuusryöpyn, aina Kanadaa myöten.
Wickenheiser osaa pelata, sen hän todisti. Hän on taitava, hallitsee itsensä luistimilla, mutta koolleen hän ei voi mitään.
Ketterän Teemu Asikainen painaa sata kiloa. Hän taklaili rajusti läpi ottelun, mutta ajassa 3.25 hän nojasi Wickenheiseriin kuin kesäisissä latotansseissa.
Jos Asikainen olisi vienyt puhtaan taklauksensa loppuun, niin odotettu kohuottelu olisi voinut päättyä siihen. Asikainen oli herrasmies.
"Arvasin, että tästä tulee puhetta. Ei siihen tilanteeseen menty täysillä. Painoeroa on melkein 30 kiloa. Mitä siitä olisi tullut", Asikainen sanoi.
Suurin kysymys ennen Wickenheiserin debyyttiä miesten peleissä oli, miten hän kestää taklaukset. Hyvin hän kesti, kun Teemu Roiha tömäytti päin kolmannessa erässä.
Oikeastaan muita tilanteita ei tullut, sillä älykkäästi pelannut Wickenheiser tiesi, missä piti pelata. Ei laitojen vieressä, ellei ollut pakko.
"Jos hän saa hyvät pelaajat rinnalleen, niin miksei voi onnistua, mutta tältä seudulta voi löytyä parempiakin pelaajia", Asikainen sanoi.
Salamoiden päävalmentaja Matti Hagman halusi antaa kohupelaajalleen pehmeän laskun miesten kiekkoiluun. Peliaikaa tuli säästellen, vastuuta kohtuullisesti ja erikoistilanteita vasta ottelun ratkettua.
"Mitä pitemmälle ottelu meni, sen paremmin se sujui", Hagman sanoi joukkueensa panoksesta. "Mielestäni Hayley pelasi juuri sillä lailla kuin odotin."
Kirkkonummen uudessa Varuboden-areenassa kirjautui historiaan merkittävä kappale kiekkoilua. Se ei ole hallin uusi yleisöennätys, vaan Wickenheiserin pelaaminen ja syöttöpisteen kaappaaminen.
Ketterä johti 1-0 Iiro Tahvanaisen maalilla. Vajaat kuusi minuuttia myöhemmin Wickenheiser voitti aloituksessa Jarno Lempiäisen lajitermein sanottuna sata-nolla.
Kiekko lähti aloituksesta suoraan kippari Matti Tevasen lapaan, ja suora laukaus painui ohi maalivahti Matti Viitakosken. Pauhu hallissa alkoi samalla sekunnilla.
"Olin jännittynyt ennen peliä, mutta odotin lähinnä jäälle pääsemistä. Olin paljon hermostuneempi pari päivää ennen ottelua", Wickenheiser sanoi.
"Olen pelannut olympiafinaaleissa, jolloin minulta on odotettu ratkaisuja. Nyt minulta ei kukaan odottanut mitään", hän jatkoi.
Vain iso osa kiekkoilevaa maailmaa odotti hänen pelaamistaan.
Hagman on entinen NHL-pelaaja ja ennen kaikkea pelimies. Hän veti oikeista naruista, kun ottelu alkoi. Kanadan ja Suomen kansallislaulujen jälkeen hän lähetti Wickenheiserin aloituskentällisen mukana jäälle. Laidoilla pelasivat Immo Suutarinen ja Kalle Kontio.
Ottelu lähti satelliittien kautta Kanadaan, ja siellä tykätään tuhkimotarinoista ja raja-aitojen rikkomisista. Naispelaaja Wickenheiserin pääsy aloituskentälliseen osui tuohon tarpeeseen mainiosti.
Hagman ja kakkosvalmentaja Ari Lähteenmäki kehuivat Wickenheiserin peliä onnistuneeksi.
On kiistatonta, että komeimmat maalit menivät Tevasen kaksoisveljesten Matin ja Antin sekä Mika Kivekkään nimiin, mutta se ei himmennä Wickenheiserin osuutta.
"En voi sanoa pelanneeni loisto-ottelua, mutta yritin pitää pelini yksinkertaisena. Hieman epäorganisoitua se oli välillä, ja kommunikoinnissa oli vaikeuksia", Wickenheiser sanoi kriittisesti.
Yhteistyö Wickenheiserin ja muiden Salamoiden pelaajien kesken petti pari kertaa. Pahiten ajatukset menivät solmuun, kun Wickenheiser sohaisi kiekon omaan maaliin ottelun lopussa. Tarkoitus oli työntää kiekko maalivahti Hannu Seppäsen patjojen alle.
"Kun tulin Suomeen, sanoin itselleni, että pystyn pelaamaan tällä tasolla. Nyt on vähän tyhjä olo, mutta luulen, että voin pelata paremminkin", Wickenheiser sanoi.
HEIKKI MIETTINEN / Helsingin Sanomat
heikki.miettinen@sanoma.fi
Lähde:
Helsingin Sanomat 12.11