Soilworker
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Lukko, Preds
Tänään Lukko hävisi jo toisen playoff-ottelun jatkoajalla tilanteeseen, jossa Tikkanen antoi vastustajalle huippupaikan ratkaista ottelu töpeksityään rutiinitilanteessa. Ja kaikki tämä joukkueen hyvän taistelun ja pelin hallinnan jälkeen. Tämä muutaman kauden takainen tehotilaston voittaja on tällä hetkellä vain varjo itsestään - luotettava yleispakki on muuttunut jokapaikan höylästä hazardialttiiksi surffaajaksi.
Harrilta odotettiin tähän kauteen lähtiessä fiksua periksiantamattomuudella varustettua puolustuspeliä, jossa hän korvaa pienen kokonsa ja heikon kamppailuvoimansa erinomaisella sijoittumisella. Tämän lisäksi oli lupa odottaa kelvollista toimintaa kiekollisena, niin avauksissa kuin viivallakin.
Kutenkin alkukauden maalien jälkeen Tikkaselta on saatu kaikkea muuta kuin ylläolevan kaltaista suorittamista. Oma mies hukkuu jatkuvasti, kiekko pysyy lavassa liian kauan ja itseluottamus on täysin kateissa. Kun C rinnassa seilaava peluri on joukkueen heikoin lenkki ja murtuu paineen alla kauden tärkeimmillä hetkillä, on asialle tehtävä jotain.
Hänen aikaansa tuntuu riittävän medialle esiintymiseen niin pelipäivän esittelyssä IS:n porukalle, 99 kysymykseen vastaamisessa Jääkiekkolehdelle ja seksuaalivähemmistöjen puolustelussa Ranneliikkeelle, mutta playoffeissa pelaaminen ei jostain syystä tunnu kiinnostavan pätkääkään. Onko tämän tuoreen median kultapojun ajatukset edelleen jossakin epäoleellisessa, vai onko kyseessä sittenkin loukkaantuminen?
Oli kyseessä kumpi tahansa, ei tämän iltaisen kaltaisia tilanteita ole varaa antaa vastustajille enää yhtään tällä kaudella. Pelit keväällä ratkeavat erittäin pienillä marginaaleilla, joten oli tilanne vastustajan unohtaminen takatolpalle, kuten kauden viimeisessä Pelicans-ottelussa tai Blues-sarjan kuudennessa koitoksessa tai jatkoajan alussa ylimääräisen tilan lahjottaminen Liigan parhaalle maalintekijälle ajaen itsensä tilanteeseen jossa joutuu paikkaamaan virheensä typerällä koukulla, ei Lukon ottelut voi aina päättyä yhden henkilön junnuvirheisiin.
Oli Harri sitten kuinka fiksu tahansa, hyvä puhumaan tuomareille tai muuten vaan hyvä jätkä, tappaa tämänkaltainen pelaaminen joukkueen moraalia kauden tärkeimmillä hetkillä. Oli ratkaisu sitten vilttikomennus tai pimeään huoneeseen lukitseminen kauden 09-10 pelivideoilla varustetun ruudun kanssa, on tämän kaverin sohlaamiselle tultava loppu. Ei enää valelämäreitä seuraavia rannareita ensimmäisen jätkän polkkareihin, ei enää turhia kiekonmenetyksiä omalla alueella liiallisen viivyttelyn ja neppailun päätteeksi, eikä todellakaan enää järjettömän typeriä virheitä antamaan voittomaaleja vastustajalle loppumetreillä.
Nyt Harri herätys!
Harrilta odotettiin tähän kauteen lähtiessä fiksua periksiantamattomuudella varustettua puolustuspeliä, jossa hän korvaa pienen kokonsa ja heikon kamppailuvoimansa erinomaisella sijoittumisella. Tämän lisäksi oli lupa odottaa kelvollista toimintaa kiekollisena, niin avauksissa kuin viivallakin.
Kutenkin alkukauden maalien jälkeen Tikkaselta on saatu kaikkea muuta kuin ylläolevan kaltaista suorittamista. Oma mies hukkuu jatkuvasti, kiekko pysyy lavassa liian kauan ja itseluottamus on täysin kateissa. Kun C rinnassa seilaava peluri on joukkueen heikoin lenkki ja murtuu paineen alla kauden tärkeimmillä hetkillä, on asialle tehtävä jotain.
Hänen aikaansa tuntuu riittävän medialle esiintymiseen niin pelipäivän esittelyssä IS:n porukalle, 99 kysymykseen vastaamisessa Jääkiekkolehdelle ja seksuaalivähemmistöjen puolustelussa Ranneliikkeelle, mutta playoffeissa pelaaminen ei jostain syystä tunnu kiinnostavan pätkääkään. Onko tämän tuoreen median kultapojun ajatukset edelleen jossakin epäoleellisessa, vai onko kyseessä sittenkin loukkaantuminen?
Oli kyseessä kumpi tahansa, ei tämän iltaisen kaltaisia tilanteita ole varaa antaa vastustajille enää yhtään tällä kaudella. Pelit keväällä ratkeavat erittäin pienillä marginaaleilla, joten oli tilanne vastustajan unohtaminen takatolpalle, kuten kauden viimeisessä Pelicans-ottelussa tai Blues-sarjan kuudennessa koitoksessa tai jatkoajan alussa ylimääräisen tilan lahjottaminen Liigan parhaalle maalintekijälle ajaen itsensä tilanteeseen jossa joutuu paikkaamaan virheensä typerällä koukulla, ei Lukon ottelut voi aina päättyä yhden henkilön junnuvirheisiin.
Oli Harri sitten kuinka fiksu tahansa, hyvä puhumaan tuomareille tai muuten vaan hyvä jätkä, tappaa tämänkaltainen pelaaminen joukkueen moraalia kauden tärkeimmillä hetkillä. Oli ratkaisu sitten vilttikomennus tai pimeään huoneeseen lukitseminen kauden 09-10 pelivideoilla varustetun ruudun kanssa, on tämän kaverin sohlaamiselle tultava loppu. Ei enää valelämäreitä seuraavia rannareita ensimmäisen jätkän polkkareihin, ei enää turhia kiekonmenetyksiä omalla alueella liiallisen viivyttelyn ja neppailun päätteeksi, eikä todellakaan enää järjettömän typeriä virheitä antamaan voittomaaleja vastustajalle loppumetreillä.
Nyt Harri herätys!