Muutaman päivän ehtinyt sulatella Turun keikkaa ja miettiä mitä tuli tehtyä, oikein ja väärin. Siitähän lähdetään että huikea kokemus kaikkiaan. Kotimatkalla puheltiin miten halli tuntui pienemmältä mitä odotukset oli, isohan se on toki. Siellä pääosan esittäjän paikalla ei pahemmin maisemia katsella, pelin tunnelma ja syke vie mennessään vaikka etukäteen muuta luulikin, parempi näin. Etukäteen ei näillä kyvyillä peliä pahemmin suunnitella, syötä kiekko paremmalle pelaajalle, veto jos paikka on ja lyhyttä vaihtoa, siinäpä ne suunnitelmat oli. Jotakuinkin onnistuikin, tietysti voi aina olla terävämpi. Rohkeasti irtokiekkoon, enemmän iholle ja mailaan kiinni, aina sen verran häiritsee että voi jäädä vastustajalta maali tekemättä. Vaihtoon tajusin tulla parin kerran edestakaisen luistelun jälkeen, maila ylös vaihdon merkiksi ja pois jaloista puuskuttamaan.
Pitäähän se tunnustaa että hieman jännitti. Varusteet meinasi mennä ties missä järjestyksessä päälle. Ennen ensimmäistä vaihtoa joku tuli jyrätyksi juuri vaihtoaition edessä, käväisi mielessä uskaltaako tuonne edes mennä mutta sekaan vaan kun oma vuoro oli. Valmentajien huutaminen kuului jäälle mutta eipä tuota pahemmin noteerannut, ei millään pahalla. Penkillä ehti miettiä mitäs pitää tehdä, kentällä meni tilanteen mukaan, välillä siedettävästi ja välillä säälittävästi. Edelleen ihaillen katselen useammankin pelaajan suorituksia jäällä, jonkusen kerran tuli mietittyä miten ne sen tekee ja hitto kun on hyviä pelaajia.
Yhteenvetona koko touhusta, mun mielestä tää on aika hieno laji.