Kiertoharjoitteen saa palvelemaan peliä helposti, silloin pitää vaan ymmärtää, että se on vain yhtä pelin osaa harkoittava. Pitkät, 5-5 harjoitteet eivät palvele temmoltaan ketään. Siksi esim. lähdöt, laiturin tukemiset, pakin avaukset ja hyökkäyksen vastaanotto kannattaa pilkkoa pieniin osiin ja sitä kautta saada aikaan hyvätempoinen, kehittävä ja kuormittava harjoitus.
Kaistapeli, 3-3 tai 4-4, taas kehittää ratkaisuja pienessä tilassa pitäen mukanaan pelin lainalaisuudet kuten paitsion ja pitkän. Lisäksi siihen saa lisäksi hyvän luistelutreenin laittamalla tiettyjä ehtoja ennen kuin maali on luvallista tehdä.
Itse suosin mahdollisimman paljon harjoitteita joissa on selkeä kilpailuelementti. Nostaa yrityksen aina sen yhden pykälän ylöspäin ja pätee ihan pikkulapsista aikuisiin
Kiertoharjoite on myös sen verran laaja käsite, että siihen mahtuu kaikkea surkean ja erinomaisen harjoituksen välillä. Olennaisinta on, että harjoite itsessään opettaa jotain pelitilannetta ja riittävän moni pelaaja on jatkuvasti liikkeessä suhteessa intensiteetin vaatimaan palautusaikaan. Lisäksi itse tein aina niin, että lähes kaikessa harjoittelussa pelipaikka vaihtuu, jotta jokainen joutuu harjoittelemaan erilaisia pelirooleja.
5-5 harjoittelusta olen ihan samaa mieltä. Lapsien hahmotuskyky ei ensinnäkään riitä havainnoimaan kaikkia pelaajia ylipäätään. Muistaaksei Jyväskylän yliopisto oli tutkinut, että vasta aikaisintaan 16 vuotiaat pystyvät havainnoimaan kaikki 4 ketjukaveriaan samaan aikaan. 5vs5 harjoitteiden tempo ja toistot yksittäiselle pelaajalle jäävät todella pieneksi, joten itse suosin lähtökohtaisesti sellaisia harjoitteita, jossa on enintään 3vs3. Usein myös valinnassa, jossa pohditaan harjoitellaanko 3vs3, 2vs1, 3vs0 tai mikä valinta tehdäänkään, olennaisinta on arvioida kenen näkökulmasta ja mitä taitoa on tarkoitus harjoitella. Jos esimerkiksi harjoitellaan karvauspeliä ja kahden pelaajan yhteistoimintaa (ohjaava pelaaja ja iskevä pelaaja) niin melkein ainoa vaihtoehto on 2vs1, koska opetteluvaiheessa kun kaikki menee vielä enemmän tai vähemmän pieleen. Ylimääräiset pelaajat vain tarkoittaisivat ettei harjoitteessa pystyttäisi harjoittelemaan sitä tavoitetta ollenkaan kun kiekollinen puolustaja voisi vain purkaa tilanteen syötöllä. Sitten kun perusasiat onnistuvat, voi sitten tuoda lisää vaikeustasoa lisäämällä enemmän puolustajia tai jollain muulla tavalla. Samoin noista ylivoimahyökkäyksistä, eli olennaisinta on taas mitä harjoitellaan. Jos harjoitellaan maalintekoa, suoraa syötöstä ampumista tai vaikka vastustajan puolustajan blokkaamista, niin nämä voivat olla oikein hyviä harjoitteita. Jos taas sama harjoitus tehdään ilman mitään teemaa tai tavoitetta, se muuttuu yhtäkkiä täysin turhaksi.
Huonoista kiertoharjoituksista karmein esimerkiksi se perinteinen alkulämmittely, jossa yksi pelaaja luistelee kulmasta, käy kiertämässä siniviivan kohdilta ja saa syötön toisen kulman jonosta keskustaan. Omasta mielestäni tuo on ehkä idioottimaisimpia harjoitteita koskaan. Siinä liikkuu kerrallaan 1 pelaaja, 1 antaa syötön ja loput 18 seisoo odottamassa vuoroaan.
