Hyvää peliä HPK:lta Jukureita vastaan telkkarin kautta mulkoiltuna.
Viime kaudella Kerholla ei ollut taktista etulyöntiasemaa yhtä ainoatakaan joukkuetta vastaan. Tällä kaudella Pennanen on muuttamassa joukkueen pelityyliä selkeästi aktiivisemmaksi ainakin tämän ja JYP-ottelun perusteella. Toistaiseksi harjoituskaudella on pyritty ajamaan iholle selkeästi aggressiivisemmin: tavoite näyttäisi olevan pyrkiä nopeaan riistopeliin, ja luomaan pieniä alueiden ylivoimapelejä niin kamppailutilanteissa kuin kiekollisena. Tähtäys ja tukitoimet näyttävät järjellisiltä, eli suuntautuvat suoremmin ylös ja maalia kohden. Siten kenttätasapainokin näyttää paremmalta.
Väittäisin, että tätä kautta pelitapaa on muutettu myös selvästi jaloslaiseen ja ennen kaikkea perikerholaiseen suuntaan, ja hyvä niin. Tuota katselee mielellään, ja ainakin tänään nähtyä Jukureita vastaan aggressiivisesti, mutta tasapainoisesti ajettu paineistus selkeästi toimii. Enkä näe mitään syytä, miksei se toimisi liigassakin. Paineen alta pääsee pois taidolla tai jalalla, ja SM-liiga ei ole sen enempää taito- kuin vauhtiliigakaan enää. Yksi kysymysmerkki on tietysti se, miten nuoret päät pysyvät mukana tuossa kohkaamisessa.
Toisaalta aiempi hieman passiivisempi pudottelu vaatii myös oikeaa ajoitusta, sijoittumista ja malttia niin yksilöiltä kuin koko kentältä. Samalla tuon pelitavan tuomat riistot alempana edellyttävät hyvää kiekkovarmuutta. Viime kaudella mikään noista ei oikein toiminut, kun Kerho usein näytti joko yli- tai alireagovan tilanteisiin, ja alueita annettiin pois ilmaiseksi. Mitä enemmän aikaa Kerho viettää hyökkäysalueella, ja mitä ylempänä riistot ja niitä mahdollisesti seuraavat menetykset tapahtuvat, sitä vähemmän haavoittuvainen nuori puolustus on.
Tästä päästäänkin siihen, että Laatikainen alkaa vaikuttaa todella hyvältä haulta. Rauhoittava, ja laadukkaasti kiekkoa kontrolloiva esimerkki on juuri sitä mitä lääkäri määrää tuohon alakertaan. Mielestäni Kerho pärjäsi aivan siedettävästi omissa, kun ottaa huomioon Nikkilän ja Lindgrenin poissaolot.
Leino taas tekee ihan samaa ylhäällä voittamalla aikaa ja osallistamalla koko kentän mukaan hyökkäyksiin. Robert Leino on todella tärkeä pelaaja HPK:lle, ja samaa voi alkaa sanoa Eetu Tuulolasta, jos hän tekee jatkossakin tulosta. Teemu Turunen on Teemu Turunen. Nenonen alkaa pikku hiljaa löytää peliään, mutta tuhlailee ainakin vielä. Innala vaikuttaa nopeammalta ja riuskemmalta kuin ennen, ja Jeren kiekolliset ratkaisut tuntuvat menevän omille viime kautta isommalla prosentilla.
Tuomarit olivat ihmeellisen pihalla tänään. Paajanen sai kummallisen ja olemattoman jäähyn, tai sitten väitetty huitominen vaan meni ohi selostustiimin lisäksi meikäläiseltä. Karjalaisen mukamas estämä pelaaja oli oman näkemykseni mukaan kiekollinen. Kiekolliseksi kuitenkin usein tulkitaan pelaaja, joka pelaa eli tavoittelee tai yrittää pelata kiekkoa, ja tästä Karjalaisen tilanteessa juuri oli kyse. Paljon häiritsevämpiä olivat kuitenkin päätuomareiden huonot sijoittumiset. Kerran Jukureiden palauttaessa alaspäin etutuomari oli kiekollisen tiellä, ja kovemmalla karvauksella Kerho olisi helposti luonut tilanteesta maalipaikan. Vastaavia tiellä kuhnimisia oli muitakin. Kaikkein räikein oli tilanne, jossa Jukureiden viivalaukauksessa etutuomari seisoi maskissa (!), ja häiritsi peliä siten, että kiekko päätyi lopulta Kerholle.
Ehkä kaikilla on vielä kunnon, ajoituksen ja taktillis-teknillisen plaadun hakeminen vielä kesken. Mutta ujoja lupauksia tuo HPK:n touhu herättää.