Kyllähän Hanoi on tällä hetkellä historiansa parhaassa iskussa. "Uutta" kokoonpanoa on tullut todistettua livenä kymmenkunta kertaa, viimeksi kolme viikkoa sitten Tavastian levynjulkaisukeikalla ja kyllähän tuo kolisee kuin fisukossu ennen valomerkkiä.
Kuten täällä on jo aiemmin todettu, niin edellinen levy Another Hostile Takeover sisältää muutamia ihan tykkibiisejä (Eternal Optimist, You make the earth move, Better high ja Love), mutta myös ihan käsittämättömiä rimanalituksia kuten Reggae Rocker ja Talk to the hand. Muutenkin todella sekava kokonaisuus kaikkine biisien väliin tungettuine inserteineen.
Street Poetry on sitten jotain ihan muuta! Levy on täynnä todellisia helmiä ja kaikkea sitä mistä vanhan liiton Rock N Rollissa on kyse. Monroe laulaa paremmin kuin koskaan ja rytmiryhmä Lacu & AC on ihan tulessa, kitarakaksikko Bloomista ja McCoysta nyt puhumattakaan. Mahtavaa groovea, tarttuvia kertsejä, hienoja sooloja, parhautta! Levyllä on myös parhaat soundit mitä olen pitkääääään aikaan kuullut, enemmän tätä! (toim.huom. en ole mikään hifistelijä)
Jos tuolta levyltä jotain yksittäisiä biisejä haluaa nostaa esille, niin nimikkokappale, Fashion, Highwired, Powertrip ja Power of Persuasion nousevat ylitse muiden. Varsinkin viimeksi mainittu on hyvinkin lähellä orkesterin parasta biisiä ikinä. Aika harvoin tulee vastaan yli 20 vuotta vanha bändi, joka pystyy tekemään vielä tänäkin päivänä näin mielenkiintoista ja toimivaa matskua.
Livenähän tämä tietysti toimii parhaiten, niin kuin Hanoi Rocks aina.
Motörhead & Hanoi Rocks -spektaakkelia odotellessa...
