En todellakaan ymmärrä näitä ihmisiä, jotka haluavat Hannu Virran jatkavan Palloseuran valmentajana. Totaalinen nöyryytys ei ole yksin Virran syy, mutta melko iso ja näkyvä rooli hänelläkin tässä sopassa on.
Virralla on muutama vika, suurin on mielestäni se, ettei miehellä ole kykyä sellaiseen karismaattiseen johtamiseen, jolla saa usein paljon aikaan. Sovitteleva tyyli ei sovi huonoihin hetkiin, jolloin ote lipsuu, mutta hyviin ja "keskinkertaisiin" hetkiin se sopii vallan mallikkaasti. Monet sanovat tämän ongelman pohjautuvan Virran itsetuntoon ja olen samoilla linjoilla. Mielestäni sen ei kuitenkaan tarvitse olla tekijä, joka estää häntä olemasta päävalmentaja jatkossa.
Toinen selvä vika on pelillinen, Hantan kiekko on älykästä, mutta se ehkä pohjautuu liikaakin rakenteellisiin yksityiskohtiin pelissä. Tämä yhdessä kovin harkitsevaisen fyysisen pelin kanssa antavat useinkin TPS:lle itensiteetittömän leiman ja mahdollisesti tukahduttavat pelaajien tunnetilan vahvistamaa luovaa pelaamista. Tämä ongelma tulisi ehdottomasti tiedostaa!
Ensimmäistä vikaa on vaikea korjata, mutta toiseen voi ihan selkeästi puuttua pelin kautta. TPS on ilmeisesti muuttanut nyt peliään hieman, Ässät-pelin kommentien perusteella. Toivotaan, että suunta on ollut oikea. Palaan itse asiaan Pelicans-ottelun jälkimainingeissa.
Positiivisia puoliakin on monia. Mielestäni miehen pelin yleisrakenne on hyvä ja kentällä pitäisi aina kaikkilla olla selvillä mitä asioita tehdä. Tämä on tietysti eräänlainen minimivaatimus, mutta se ei aina toteudu kaikkissa joukkueissa. Hantan peli noin yleensä pyrkii kaikesta huolimatta lähtemään puolustuksen kautta, mikä on ehdottomasti voittavan kiekon tunnusmerkki tänäpäivänä.
Henkisen puolen toimintatavat sopivat mielestäni nuorille ja kehittyville pelaajille. Palautetta ei useimmiten anneta räyhäämällä vaan todella asiallisesti ja Virta pyrkii saamaan aikaan ilmapiirin, jossa pelaajat itse vaativat itseltään enemmän. Eli jokainen kohdallaan pyrkii pitämään tasonsa lähellä sitä mihin on kykeneväinen. Pelaajat tiedostavat jo valmiiksi omat epäonnistumisensa, eikä niistä tarvitse räyhätä. Virta myös osaa antaa positiivista palautetta, mutta se jää karisman puutteen takia hiukan vaimeammaksi kuin esim. Petri Matikaisen vastaava.
Virta on nyttemmin rauhoittanut peluutustaan, joka on ehdottomasti hyvä juttu. Ketjut eivät saisi vaihtua joka tappion jälkeen, ellei loukkaantumisia tule. Pieni puute kyllä on nimen takia peluttaminen, joka tulee esiin Elorannan kohdalla räikeimmin.
Virran työmoraali on erittäin korkea ja mies välittää aidosti joukkueestaan ja tekee rajusti töitä viettäen tuntikausia halilla. SM-liigassa on muutama valmentaja, joka ikäänkuin nousee joukkueensa yläpuolelle. Aina tästä työmoraalista ei kuitenkaan ole saanut ammentettua parasta hyötyä, sillä miehen olisi kyllä tarvinnut puuttua rivakammin mainitsemiini pelillisiin ongelmiin. Niiden olisi pitänyt hahmottua pelin tarkasteluun käytetyssä ajassa.
Jokainen valmentajahan on tietysti positiivisten ja negatiivisten asioiden summa. Itsellä nuo positiiviset painavat edelleen vaakakupissa enemmän, mutta olen toki avoin muutoksille, jos saadaan toimijoita, jotka varmasti parantavat tekemisen tasoa. Virralla kuitenkin mielestäni on modernin kiekkovalmentajan vikaa.