Hannu Jortikka ja uusi Jokerit, mission possible or impossible

[bozik]

Kausi lähestyy hurjaa tahtia ja tänään golf-kentällä palloa hakiessani osui nokkaan ensi kertaa raikas syksyinen kangasmetsä (lievä slaissi, ei pahasti vinossa). Siitä muistin, että meillä on vuodenajat ja nyt moni meistä sienestää, osa vaan syö sieniä ja ehkä kuitenkin suurin joukko valmistautuu uuteen liigakauteen.

Viime kaudesta ei paljon käteen jäänyt. Käsittämätöntä tuskaa, pieni nousu ja taas tuskaa. Sitten pieni voittajan tunne kun päästiin sääleihin ja sieltä sitten odotetusti ulos suuren pettymyksen kera. Aika paska maku viime kaudesta jäi.

Nyt puhutaan uudesta Jokeri-joukkueesta. Paitsi että pelaajat ovat vaihtuneet niin pukupuolelle on tullut nuorehko ukko, johon lähes kaikki tuntuvat luottavan. Hankinnat ovat olleet loistavia ja myönnän itsekin, että tuntuu hyvältä, kun se mitä itse näkee kentällä näkyy myös johdon toimissa. Viittaan tässä Callagherin ulkoistamiseen, Dehnerin palkkaamiseen jne. Nyt hankinnat näyttävät hyvältä.

Kaikkea tätä balettia kuitenkin pyörittää kaukalon, eli tärkeimmän, tasolla mies, joka on liian iso patsaaksi. Esitellään Hannu Jortikka, jos et miestä tiedä niin esim. kuus mestaruutta hei, kengistä viis ja vastaavat antavat osviittaa. Onko Jortikka heikoin lenkki, pystyykö valmentamaan Jokereita vai onko pelkkä huutaja ja lentääkö pihalle ennen marraskuuta ?

Koska tämä on keskustelun avaus niin avaan pari toivetta. Kerätään tähän se mitä Jortikka teki tai jätti tekemättä ja omistetaan tämän ketju Jortsulle. Oltiinpa hänestä mitä hyvänsä, kyllä tuo oman ketjunsa ansaitsee.

Ja sitten keskustelun pohjaksi, minä tunnustudun Jortikan faniksi. Mun mielestä:

- nyky-Jortikka ei ole mikään huutava kusipää, pelaajat kyllä tulevat hänen kanssaan toimeen. (erityisplussa siitä, että a-junnujen Tomekin kanssa homma toimii, vaikka pahojen puheiden mukaan Tomekia Jortsu eniten haukkui)
- Jortikan pelikirja riittää aivan loistavasti vielä nyky-liigaan. Kaikenlaista uutta spartalaista ja budhaa on tullut, mutta lätkä on lätkää ja tästä Jortsu on kärryillä.
- Keklu on pro ja näkee sen, että Jortsun kanssa voi toimia.

Megapitkä ja turhuuksiakin sisältävä avaus, mutta keskustellaan Jortsusta ja siitä riittääkö tuo nykyään tässä ketjussa.

 

[Gags]

Kyllähän Jortikka ehdottomasti tärkein lenkki on Jokereiden menestymisen kannalta, Kekäläisen ansiot kuitenkin organisaation puolella ja ehkä osittain pelaajahankinnoissa. On lukuisia asioita joista en Jortikassa pidä, mutta kuten Kekäläinenkin, totean että kyllä Jortikka kuitenkin duuninsa osaa.

Mielenkiinnolla olen seurannut massahysteriaa esim. tällä palstalla siitä, miten Kekäläisen liittyminen organisaatioon tuo automaattisesti menestystä. Uskon itsekin että Kekäläinen saa suunnattomasti hyvää aikaiseksi organisaatiossa ja on varmasti pätevä äijä tekemään oikeita hankintoja oikeille paikoille, mutta kiekolliseen menestykseen hän ei suoranaisesti edes pysty vaikuttamaan. Kekäläinenhän nousi 1990-luvun lopulla kulttiasemaan naapurissa, mutta sielläkin menestyksen loivat viime kädessä Summanen&Westerlund. Toki sinne n. 50 pelaajan pyörityksen jälkeen saatiin hyvä pelaajamateriaalikin kasaan, mutta itse en ainakaan toivo moista rulettia Jokereihin.

Tällä hetkellä näyttää siltä että palikat olisi kohtalaisen mukavasti paikallaan, maalivahtiosastoa lukuunottamatta. Mikäli maalivahtiosasto osoittautuu pitäväksi niin näe täysin poissuljettuna sitä, että keväällä taas kerran todetaan että turha koittaa, Jortsu voittaa.

 

[Rautapohkeet]

Itselläni on ainakin kova luotto Jortsuun. Mielestäni Jortsulla on nyt niin sanottu viimeinen tilaisuus näyttää pystyvänsä voittamaan nykylätkässäkin ja Jortsu tiedostaa tämän. Ei Jortikka tyhmä ole ja tietää, että Keklu on ammattilainen, joka ei tee päätöksiä tunteiden perusteella vaan faktojen. Jortsun on nyt onnistuttava. Mielestäni tähän mennessä on Jortikka näyttänytkin, että homma toimii. Kesäharjoittelu tuntuu olleen laadukasta sillä joukkue jaksaa nyt luistella. Joukkue on ottanut tärkeitä voittoja ja tiukoissa paikoissa on pystytty venymään (Djurgården matsi).

Yhteenvetona Jortsu on tosissaan liikkellä ja siksi uskonkin kaudesta tulevan menestyksekkään.

 

[bozik]

Kyllähän Jortikka ehdottomasti tärkein lenkki on Jokereiden menestymisen kannalta...

Tämä onkin se, joka minua ihmetyttää. Joka perkeleen jutussa mainitaan Kekäläinen, mutta kyllä Jokerien kiekkoa johtaa Jortikka. Ja hyvä niin, Jortsu vie NHL-Keklua tässä sata nolla. Minun harras toive on, että nuo tulevat toimeen, Keklu saa ihan kelpo liksaa ja tekee sen mukaan duunia. Sama juttu Jortsun kanssa, tolle äijälle pitää maksaa, Hjallis maksaa ja nyt odotetaan tulosta.

Jos mä julistan Jortsun mun kuninkaaksi niin tiedän, että Jokeri-kannattajille tulee yskä, Turkuun epätietoisuus ja Poriin kuppa. Silti mä jollakin tapaa pidän Jortsua omana. (en ole vielä hakenut/saanut lääkkeitä) Mulle Jortsu on vanha Tps sotaratsu, joka on tehnyt palkkasotilaana pilkulleen sen mitä Jokerit tarvitsi. Tuosta saa mun kirjoihin asenteen "tervetuloa" taas.

 

[Inspektööri]

Itse kuulun siihen ryhmään, joka pitää Jortikasta. Hän on mielestäni oikealla tavalla "äijä". Hän ei selittele mitään turhia liirumlaarumeita. Jortikka ei myöskään häslää, vaan tekee asiat omalla tavallaan kyselemättä mitä joku muu ajattelee, tykkäävät he tai eivät. Tässä on myös se suurin sudenkuoppa, että sukset menisivät ristiin Kekäläisen tai joidenkin pelaajien kanssa. Uskon kuitenkin, että Jortikalla on kaikkien kunnioitus ja sitä kautta työrauha.

Jortikka on vähän kuin Pasi Rautiainen, persoona joita suomalainen urheilumaailma tarvitsee mennäkseen eteenpäin. Jortkan sanomiset tekevät kotoisen SM-liigan aina hieman mielenkiintoisemmaksi. Eiköhän Jortikka suoriudu tehtävästään hyvin. Kuus mestaruutta, hei.

 

[Ilmala]

Turkulaisista en kovin paljoa pidä, en Jortikastakaan persoonana. On siinä kuitenkin jotain sairasta ylitsevuotavaa itsevarmuutta kun Jortikka räyhää lehdistötilaisuusessa toimittajille tai hallin kulisseissa omille pelaajille tai vastustajan valmentajille. Jore on persoona ja mun puolesta annetaan mahdollisuus näyttää, että homma saadaan toimimaan ja keväällä ollaan Poika suorilla! Kauden jälkeen kiitos ja näkemiin. Aikansa kutakin ja seuraavaksi koutsiksi haetaan esikaupungista järkyttävän omistautunut ja eteen päin haluava "nuori kapinallinen!" ;)

Go Jortsu!

 

[Elton]

Minusta on ainakin yksi epäkohta Jortikkaa koskien mikä nousee pintaan jatkuvasti keskusteluissa.

Nimittäin väite siitä ettei Jortikka voi menestyä enää nykyään koska Jortikka on pudonnut kärryiltä?!?

Niinkuin veli Bozik ansiokkaasti totesikin niin hoki on hokia vaikka kuinka kaikenmaailman mukaasiantuntijaSihvoset yrittävät sitä mitä hienoimmilla itse lanseeraamillaan termeillä joksikin korkeakulttuuriksi muovata.

Jääkiekko on yksinkertaisten miesten yksinkertainen laji. Paljon puhutaan pelikirjoista ynnä muista. Se on loppujen lopuksi siitä kiinni kuka saa parhaiten porukastaan paiskottua kaikki käytettävissä olevat tehot irti, fiiliksen päälle ja tahtotilan korkeaksi. Minä uskon ainakin jääkiekon kohdalla auktoritääriseen johtamiseen ja tiettyyn management by perkele meininkiin ja sitä herra Jortikka totisesti edustaa.

Mielestäni Jortsu on pystynyt uudistamaan myös peliään ja miehen siminnähden freesaantunut olemus ja into tehdä taas sitä mitä hän parhaiten osaa vievät hänet ja Jokerit vielä pitkälle.

 

[ennustaja]

Valmentaja on yhtä kuin joukkueen pelityyli, joka heijastuu yleensä myös suoraan tuloksiin. Sillä ei ole väliä huutaako vai ei, kunhan saa joukkueen pelaamaan.

- Jortikan pelikirja riittää aivan loistavasti vielä nyky-liigaan. Kaikenlaista uutta spartalaista ja budhaa on tullut, mutta lätkä on lätkää ja tästä Jortsu on kärryillä.

Itse en ole täysin vakuuttunut, mutta annetaan nyt vielä aikaa. Varsinkin joukkueen hyökkäyspelaaminen, kun päästään vastustajan alueelle, vaatii vielä hiomista. Joukkue selvästi pyrkii kiekohallintaa ja erittäin nopeaan pelinavaukseen ja tämä on näkynyt jo selvästi harjoituspeleissä. Kuitenkin pelien hallinnasta huolimatta maalien tekeminen on ollut äärettömän tuskaista, koska pelityylin vaatimaa liikettä ei ole pystytty pitämään illasta toiseen ja kentän viimeinen 1/3 on ollut vielä täysin organisoimatonta.

Joukkueen peli kulkee käsikädessä joukkueen luistelun kanssa. Peli on parhaimmillaan äärettömän viihdyttävää. Karvataan syvältä, kiekkoa käytetään pakilta toiselle ja seuraava syöttö onkin jo pystyyn. Keskushyökkääjät pyrkivät hyvin nopeasti jakamaan kiekkoa laitaan ja toisaalta laiturit tulevat hyvällä liikkeellä vastustajan alueelle. Paine pysyy vastustajan alueella ja pelinhallinta itsellä. Hieman tulee mieleen Tammisen Sport.

Ei tyrmätä, mutta parannettavaa löytyy.

 

[tumba17]

Itsellänikin hiukan tuollainen viha-rakkaussuhde Jortikkaan. Kuten Bozik tuolla aikaisemmin sanookin, on hänestä pahimmat kulmat hiotuneet ja enää ei pelkästään huudeta pää punaisena. Tosin, ei varmastikaan hävittyjen ottelujen jälkeen pukukoppikieli ole kovin painokelpoistakaan.

Edellisestä visiitistä jäi loppukädessä hyvä kuva, silloinkin eka vuosi mentiin "muiden" kokoamalla jengillä hiukan miten sattuu ja sitten tokana vuonna jo finaalissa. Nythän tuossa on samaa taustaa taasen.

Vaikka treenimatseista ei voikaan mitään suoraa suuntaa ottaa, niin harvemmin kaikki matsit hävinnyt jengi mitenkään loistavia otteita esittää kaudellakaan ja myös päinvastoin. Jos vertaa saldoa nyt, viime vuoden vastaaviin, näyttää valoisammalta. Aran kanssa oltiin vain kokoajan menosssa parempaan suuntaan ja sitä suuntaa ei löytynyt koko aikana.

Kaiken kaikkiaan fiiilis on parempi ja siihen kun lisätään päälle nuo organisaation sisäiset muutokset, on saumat kaudelle mielestäni hyvät.

Torilla tavataan, hei!

 

[Cobol]

Jortikka paketoituna:

+ kokenut kettu joka ei vähästä hätkähdä
+ riittävän vahva Hjalliksen ja Kekäläisen egoille
+ perustaa pelinsä lähes perinteiseen jokerikiekkoon
+ uskaltaa antaa nuorille mahdollisuuden
+ osaa mediapelin
+ viirit Turku-hallin (tms) katossa kertovat osaamisesta

- edelliset päävalmentajuudet (TPS, nuorten maajoukkue) pahasti penkin alle
- henkilökohtainen taistelu henkilökohtaisessa elämässä henkilökohtaisella vapaa-ajalla
- ei aina jaksa sitoutua organisaation päämääriin
- kyvyttömyys nähdä omien virheiden seuraukset

 

[Dynamo#79]

Jääkiekko on yksinkertaisten miesten yksinkertainen laji. Paljon puhutaan pelikirjoista ynnä muista. Se on loppujen lopuksi siitä kiinni kuka saa parhaiten porukastaan paiskottua kaikki käytettävissä olevat tehot irti, fiiliksen päälle ja tahtotilan korkeaksi. Minä uskon ainakin jääkiekon kohdalla auktoritääriseen johtamiseen ja tiettyyn management by perkele meininkiin ja sitä herra Jortikka totisesti edustaa.

Tämä ei mielestäni pidä enää tänäpäivänä ollenkaan paikkaansa. Hyvänä esimerkkinä valmentajasta, joka operoi lainauksessa määritellyllä linjalla, toimii Doug Shedden. Dagi saa joukkueestaan irti aina 110% ja fiilis on korkealla, mutta joukkue pelaa ns. ajokoirajääkiekkoa. Tämä johtaa siihen, että heikommalla materiaalilla joukkue ylisuorittaa, mutta vain tiettyyn rajaan asti. Kun taso on riittävän korkea, Sheddenin tyylisen valmentajan eväät on nopeasti syöty. Taktinen osaaminen ei enää riitä. Jokereissa tämä tyyli riitti hopeaan ja pronssiin.

On mielestäni puusilmäisyyttä, jos ei pysty näkemään eroa esim. juuri Sheddenin ja vaikkapa Kai Suikkasen tai Pekka Virran välillä. Nämä miehet saavat kyllä oman joukkueensa myös pelaamaan 110-lasissa ja fiilis korkealla, mutta heidän joukkueensa pelaavat sen lisäksi taktisesti edistyksellistä ja älykästä jääkiekkoa.

Jortikka on mielestäni tässä mielessä kysymysmerkki. Pystyykö Jortsu ns. menemään valmentajana eteenpäin ja nousemaan uudelle tasolle, jolla tämän päivän kiekossa voi voittaa mestaruuksia. Tätä myös Kekäläinen peräänkuuluttaa. Itse pahoin pelkään, että Jortikka on Jortikka eikä siitä miksikään muutu. Jortsu johtaa Jokerit runkosarjassa neljän parhaan joukkoon ja sitä kautta välieriin asti, mutta kaudella 2011-12 ruorissa on jo uusi mies (enkä ihmettelisi, jos se olisi Jukka Jalonen, Pekka Virta tai Kai Suikkanen).

 

[Delter]

On mielestäni puusilmäisyyttä, jos ei pysty näkemään eroa esim. juuri Sheddenin ja vaikkapa Kai Suikkasen tai Pekka Virran välillä. Nämä miehet saavat kyllä oman joukkueensa myös pelaamaan 110-lasissa ja fiilis korkealla, mutta heidän joukkueensa pelaavat sen lisäksi taktisesti edistyksellistä ja älykästä jääkiekkoa.

On myös puusilmäisyyttä väittää että menestys koostuu niinkin yksinkertaisista paloista kuin taktiikka ja spiritti yhdessä. Miksei mainitsemasi Pekka Virta ole kahdesta yrityksestä huolimatta päässyt pronssia pidemmälle, jos häneltä löytyvät kummatkin mainitsemasi ominaisuudet? Tai miksei ylistetty Petri Matikainen ole onnistunut vieläkään? Materiaaliasta se ei ole ollut kiinni, koska Turun Perin Sympaattiset jyräsivät hunajapurkille huomattavasti kevyemmällä nipulla. Väitän että tässä pienessä ihmeessä oli kyse enemmänkin juuri siitä spiritistä; urheilun hienosta flow-ilmiöstä (vrt. 06-kauden Ässät/Toivola). Toki myönnettäköön että Palloseuran viimekeväinen kiekko oli paitsi raivoisaa myös suhteellisen kaunista. Tai sanotaan se vähemmän värittömämmin, että se oli tehokasta playoff-kiekkoa. Sitä vastoin Toivolan 06-kiekko.. noh, se siitä tämän keskustelun osalta.

Olen Eltonin kanssa siinä suhteessa samaa mieltä, että kyllä jääkiekossa tietyt yksinkertaiset lainalaisuudet pätee, ja niistä voimakkaimpia ovat mentaalitekijät. Olen miettinyt näitä asioita usein, ja esimerkkejä löytyy tältä vuosikymmeneltä jo vaikka kuinka. Shedden edustaa omassa valmennusfilosofiassaan tiettyä ääripäätä, mutta mikään ei sano, etteikö silläkin voitaisi mennä ihan päätyyn asti.

Jortikka ei ole ehkä yhtä sihvomaisen taktiikkakiekon ystävä kuin veljet Virta ja Matikainen (varauksin Suikkanen tähän), mutta hänellä on varmasti eväät iskostaa se mainittu spiritti ukkoihin ja mies osaa piirtää fläppitaululle muutakin kuin kirkkoveneen. Väitän että Jortikasta homma ei ole kiinni, vaan Jokereiden yksilöt eli ns. ratkaisupelaajat päättävät loppupeleissä sen, miten homma luonnistuu.

Pelikirja on seurausta onnistuneesti luodusta spiritistä minun jääkiekkofilosofiassa. Ja oikeastaan vastaava pätee minusta mihin tahansa kilpaurheiluun.

 

[sekolust]

Kun taso on riittävän korkea, Sheddenin tyylisen valmentajan eväät on nopeasti syöty. Taktinen osaaminen ei enää riitä. Jokereissa tämä tyyli riitti hopeaan ja pronssiin.

Itse en kyllä ikinä allekirjoita tuota. HIFK:ssa oli Penan päin helvettiä kokoama joukkue ja silti joukkue oli maalin päässä finaaleista, häviten viimeisen ottelun 1-0 ja yhden jatkoajalla. Hopeakaudella sitten kaaduttiin Kärppiin ja puolustuksen vuotoon, mutta näitä sattuu. Pronssikaudella Blues vei kaksi kertaa voiton jatkoajalla. Shedden oli kolmella kaudella kolme kertaa välierissä ja hävisi niukimmilla mahdollisilla tavoilla kaksi kertaa. Helvetti, parilla paremmalla pompulla Shedden olisi ollut kolme kertaa finaalissa.

Ja btw. Kohtuullisen kova velho valmentaa kolmella SM-liigakaudella runkosarjassa sijat 2-2-3 noinkin rajallisella osaamisella. Sheddenillä taitaa tuloksien ja arvostuksen välillä olevan suurin ero 2000-luvun liigavalmentajista. Kaikki kunnia Virralle, mutta tilastollisesti Shedden valmensi ilmeisistä puutteistaan huolimatta joukkueensa kovempiin suorituksiin.

 

[El Lude]

Miksei mainitsemasi Pekka Virta ole kahdesta yrityksestä huolimatta päässyt pronssia pidemmälle, jos häneltä löytyvät kummatkin mainitsemasi ominaisuudet?

Anteeksi vieraisiin pöytiin kuseskelu. Jos nyt jokin KalPan akillenkatapää on ollut, niin se on ollut puolustus sekä tietyin osin maalivahtipeli. Vaikka olisi kuinka hyvä pelikirja, niin ei sillä kaikkia joukkueen puutteita saa anteeksi - kaitten. Toissakaudella Järvinen/Oksa eivät vakuuttaneet JYP-sarjassa. Lisäksi keskushyökkääjäpula iski joukkueeseen + Jalasvaaran loukkaantuminen. Viime kaudella Järvinen/Ahonen eivät kannatelleet joukkuetta HPK:ta vastaan. Jos nyt katsoo KalPan pakistoa männä kausilta, niin mitä nimet Varakas, Hirvonen, Kukkonen, Jussi-NHL-Timonen ja kumppanit sanova muille kuin kuopiolaisille? Lisätään vielä n. 100-v. Ströbä, niin olipa peräpää todellakin kuosissa. Voisiko esim. naapuriseuranne (HIFK) lähteä kauteen siten, että Jalasvaara-Varakas olisivat 1. ketjun pakkipari?

Vaikka Virran pelikirja oli "moderin ja hieno", niin pakisto ja maalivahtipeli eivät riittäneet Kerhoa ja JYPpiä vastaan. Viime ja toissakauden pelaajabudjettikin (sieltä pienimmästä päästä) kertoo ehkä jotain. Halvalla ei saa hyvää tjsp...

Eihän se P. Virta ole maailman paras valmentaja, mutta aika paljon hän on saanut KalPan pelaajamateriaalista irti.

 

[sekolust]

Eihän se P. Virta ole maailman paras valmentaja, mutta aika paljon hän on saanut KalPan pelaajamateriaalista irti.

Hyvä kirjoitus kaiken kaikkiaan. Itse taisin joskus viime talvena huudella jossakin keskustelussa juuri siitä, miten Virran pelitavalla Kalpa sai irti kaiken mahdollisen keskinkertaisista tai taidoiltaan vajavaisista pelaajista.

Itse näkisin tilanteen niin, että hyvän ja huipun ero on siinä, että hyvä valmentaja saa pelaajat pelaamaan "omalla tasollaan" ja huippu saa pelaajamateriaalistaan "enemmän kuin normitason" irti. Sen sijaan en anna hirveästi painoarvoa valmentajan tavalle yrittää saada kaikki irti: minulle on loppujen lopuksi aivan sama onko penkin takana itse pelikirjajumala Sihvosen armosta vai kiekosta täysin pihalla oleva spurgu. Tulos ratkaisee ja määrittelee valmentajan tason, ei tuloksenteossa käytettävä metodi.

Taitaisi mennä jo toisen ketjun puolelle, mutta itse en näe mitenkään "pelikirjavalmentajaa" ja "asennekoutsia" toisiaan poissulkevina vaihtoehtoina. Erot tulevat enemmänkin painotuksesta: Ei Kalpan viimeisten kausien aikana ole tarvinnut pelata robottimaista pelikirjakiekkoa eikä Sheddeninkään joukkue pelannut ilman suunnitelmallisuutta.

Mitä Jortikkaan tulee, niin itse näen tällä kaudella 3 uhkaa joukkueessa. Suurin uhka on puolustus: varsinkin Erosen loukkaannuttua ei ole mitään takeita, että tuo pakisto pitää. Väänänen on maailmanluokan kaveri, mutta sen jälkeen tuleekin sitten junnuja, toista huonoa kautta aloitteleva Niemi ja vielä aikuisten runkosarjassa katsomattomana korttina Dehner. Toisena on maalivahtipeli ja ennen kaikkea Järvinen. Jos nuori kundi ei kestä paineita ja kehity viime kaudesta, niin uutta kaveria tarvitaan. Kolmantena sitten on Jortikka. Mahdollisuuksia on mihin vain, joko ensimmäiseksi monotetuksi koutsiksi tai liigan parhaaksi käskijäksi.

 

[Dynamo#79]

On myös puusilmäisyyttä väittää että menestys koostuu niinkin yksinkertaisista paloista kuin taktiikka ja spiritti yhdessä.

Tottakai on, sehän nyt on päivän selvää. Nämä kaksi asiaa kuitenkin ovat mielestäni sellaisia, jotka usein erottavat ihan ok koutsit hyvistä.

Miksei mainitsemasi Pekka Virta ole kahdesta yrityksestä huolimatta päässyt pronssia pidemmälle, jos häneltä löytyvät kummatkin mainitsemasi ominaisuudet? Tai miksei ylistetty Petri Matikainen ole onnistunut vieläkään?

Pekka Virran kohdalla täytyy muistaa, että esim. viime kaudella neljän parhaan joukossa oli 4 todella hyvää valmentajaa ja sitä kautta 4 todella hyvin pelaavaa joukkuetta. Silloin usein muut asiat ratkaisevat, kuten ihan yksinkertaisesti joukkueen pelaajamateriaali, kuten KalPan asioista paremmin perillä oleva El Lude ansiokkaasti selosti. Tiukassa paikassa usein juuri maalivahtipeli on se ratkaiseva (lue: Ahonen/Järvinen versus Lassila välieräsarjassa).

Tietysti tässä kohtaa voidaan sanoa, että ns. flow on yksi ratkaiseva tekijä, enkä muuta väitäkään. Mutta ei viime kauden Tepsin tai HPK:n flow:ta olisi syntynyt missään tapauksessa ilman edistyksellistä pelikirjaa.

Petri Matikaisen kyvyistä voittavana valmentajana en ole ainakaan vielä erityisen vakuuttunut. Aika ajoin Blues pelaa erittäin hienoa peliä, mutta kokonaisuudessa tulokset ovat jääneet laihoiksi.

Pelikirja on seurausta onnistuneesti luodusta spiritistä minun jääkiekkofilosofiassa. Ja oikeastaan vastaava pätee minusta mihin tahansa kilpaurheiluun.

Minusta asia on juuri toisin päin. Hyvä pelikirja johtaa mm. siihen, että rajallisilla ominaisuuksillakin operoiva joukkue pystyy omat vahvuudet maksimoimalla ja heikkoudet peittämällä pelaamaan osaamisensa ylärajoilla, josta taas syntyy itseluottamuksen räjähdysmäinen kasvu, joka taas johtaa siihen, että joukkueen pelikirja toimii entistä paremmin. Tämä lumipalloilmiö sitten aina vaan kertaantuu ja syntyy parhaimmillaan ns. flow ilmiö.

Miten muuten selität sen, että Mika Strömberg oli parina viime kautena liigan parhaita puolustajia, kun aikaisemmin Jokereissa näytti siltä, ettei oikeastaan mikään Ströbän ominaisuuksista riittänyt liigatasolle...

Jos Jortikkaan palataan, niin hän huutaa varmasti Jokereiden joukkueeseen tarvittavan spiritin, mutta jos hän ei saa itse peliä toimimaan, niin se spiritti ei kovin kauas kanna. Summasummarum: Jokereiden ensi kauden menestys tuskin jää spiritistä kiinni, mutta pelikirjasta se saattaa hyvinkin jäädä.

 

[Ole Fart]

Minusta asia on juuri toisin päin. Hyvä pelikirja johtaa mm. siihen, että rajallisilla ominaisuuksillakin operoiva joukkue pystyy omat vahvuudet maksimoimalla ja heikkoudet peittämällä pelaamaan osaamisensa ylärajoilla, josta taas syntyy itseluottamuksen räjähdysmäinen kasvu, joka taas johtaa siihen, että joukkueen pelikirja toimii entistä paremmin.

Tämähän ei ole mahdollista, jollei pelikirjaa ole räätälöity nimenomaan kyseisen joukkueen mukaan. Missään ei voi olla olemassa jotain pelikirjaa jolla saa joukkueen kuin joukkueen pelaamaan hyvin.
Kyseessä näyttäisikin olevan enemmän valmentajan kyky analysoida joukkueensa pelaajat ja näiden vahvuudet/heikkoudet, ja soveltaa sitten joukkueen pelitapa näiden mukaiseksi. Todennäköisesti silloin myös pelaajat nauttivat pelistä enemmän, kaikki sujuu ja henki on korkealla.
Tämä selittäisi miksi kaikki hyvätkään valmentajat eivät saa joukkuetta ihan huipulle: materiaali ei vain välttämättä anna mahdollisuutta rakentaa kaikille sopivaa pelitapaa.
Tämä selittäisi myös sen miksi monet vanhemmat valmentajat eivät enää tahdo pärjätä. Oma menestystä tuonut pelitapa on juurtunut liian syvälle selkäytimeen eikä nöyryys riitä sen soveltamiseen joukkueen mukaan. Nuoremmilla ei tällaisia rasitteita (vielä) ole.

 

[Delter]

Minusta asia on juuri toisin päin. Hyvä pelikirja johtaa mm. siihen, että rajallisilla ominaisuuksillakin operoiva joukkue pystyy omat vahvuudet maksimoimalla ja heikkoudet peittämällä pelaamaan osaamisensa ylärajoilla, josta taas syntyy itseluottamuksen räjähdysmäinen kasvu, joka taas johtaa siihen, että joukkueen pelikirja toimii entistä paremmin. Tämä lumipalloilmiö sitten aina vaan kertaantuu ja syntyy parhaimmillaan ns. flow ilmiö.

Kirjoitin ehkä hieman liian oikovaan sävyyn. Tietenkään pelkkä fiilis ei yksinään luo tyhjästä toimivaa pelikirjaa. Alpo Suhonen on tästä surkuhupaisin esimerkki. Mies luuli pelkällä kokemuksellaan ja fiilisjohtamisellaan kannattelevan Ässiä, mutta turpaan tuli. Alpo on klassinen esimerkki vanhanliiton valmentajaprofiilista, josta vaikkapa Doug Shedden on huomattavasti paranneltu versio.

Tietenkin perustekeminen harjoittelusta lähtien täytyy olla kunnossa ja kundien täytyy tietää, miten valmentaja haluaa pelata (eli karkeasti niin kuin pelikirja määrää). Mutta jotta se pelitapa toimii sitten viimeistä silausta myöten, henki täytyy olla kunnossa. Jos valmentajan auktoriteetti ei riitä ilmaisemaan visioita tarpeeksi innokkaasti, homma ei vain toimi. Esimerkiksi Sheddenilläkin on tarkka pelifilosofia, jonka hän on onnistunut kerta toisensa jälkeen iskostamaan pelaajiin lähes täydellisesti - ja vähintäänkin kiitettävin tuloksin. Myös G.Hanlonilla oli pelitapa, jota pelaajat erittäin näkyvästi noudattivat, mutta täysin vailla intohimoa ja laihoin tuloksin.

Kumpi oli ensin, muna vai kana? Samaa voi kysyä spiritistä ja pelikirjasta. Minä laittaisin rahani kummassakin tapauksessa ensimmäiselle.

Miten muuten selität sen, että Mika Strömberg oli parina viime kautena liigan parhaita puolustajia, kun aikaisemmin Jokereissa näytti siltä, ettei oikeastaan mikään Ströbän ominaisuuksista riittänyt liigatasolle...

Hyvä kysymys. Muistelin että Ströballa oli pientä vaivaa tuolloin, mutta teki silti 22 pelissä tehopisteet 1+11. Mutta olen kanssasi samaa mieltä, ettei Strömberg ollut oikein sillä tasolla kuin odotettiin. Syitä vaisuun suoritukseen voi hakea vaikka kalakukon kaipuusta, mutta ehkei Sheddenin pelitapa sitten sopinut hänelle. Hieman samoin kävi Jan Latvalalle, joka puhkesi uudestaan kukkaan Aravirran Pelicansissa. Heitetään vastakysymyksenä, miksei Aravirta saanut sitten Jokereissa vaikkapa Tom Koivistoa onnistumaan, vaikka miehen avut tulevat parhaiten esiin juuri Aravirran suosimassa kiekollisessa pelissä?

Karkaamme hieman aiheesta, mutta pääpointti tämän jutusteluni takana on se, että Jortikalla on mielestäni eväät hallita sekä taktinen että mentaalinen puoli. Ja vaikkei mies taktisesti vedä vertoja liigan johtaville pelikirjasepille, mentaalipuolella hän on valmentajien kärkipäätä. Yksi kunnon perkele sopivaan paikkaan, ja ne hitaat lähdöt tai rintamahyökkäykset ovat vahvuuksia vain Petteri Sihvosen kirjoituksissa.

 

[sekolust]

Heitetään vastakysymyksenä, miksei Aravirta saanut sitten Jokereissa vaikkapa Tom Koivistoa onnistumaan, vaikka miehen avut tulevat parhaiten esiin juuri Aravirran suosimassa kiekollisessa pelissä?

Mielestäni taas Aralla oli pelisysteemi niin hukassa, että siitä on turha vetää olettamuksia pelaajien kyvystä sopeutua erilaisiin tapoihin. En tiedä oliko Aran metodeissa vikaa (vai oliko Pelicansista tuttu pelitapa muiden käsialaa), mutta meillä olisi tuona aikana menestynyt vain kirkkaimmat tähdet, hekin vain ja ainoastaan oman henkilökohtaisen taitonsa avulla.

En myöskään oikoisi aivan niin paljoa, että väittäisin kiekollisessa pelissä omimmillaan olevan kaverin sopivan kaikkien kiekollista peliä painottavien koutsien pelikirjaan. Itse epäilen hyvin vahvasti, että Ströbä ei olisi sopinut esimerkiksi Suikkasen TPS:ää yhtä hyvin kuin Virran Kalpaan. Suikkasen "peräsuolikiekossa" kuitenkin vauhdilla oli selkeästi suurempi rooli ja Rölli ei tosiaan ole ollut kymmeneen vuoteen mikään raketti.

On kuitenkin pakko allekirjoittaa tuo ajatus siitä, että yksikään koutsi ei pärjää yksipuolisesti: "asenne" (spiritti, whatever) tai pelikirja eivät sulje toisiaan pois, vaan optimitapauksessa tukevat toisiaan. Paperilla nätti volttilähtö parilla kiepillä ei ole minkään arvoinen jos pelaajat eivät kykene tai halua sitä toteuttaa täysin. Samoin fiilisjohtaminen on itsessään aivan turhaa jos ainoaksi tulokseksi saadaan tappelu, pari kovaa taklausta ja järkyttävä määrä harhasyöttöjä.

Mitä Jortikkaa tulee, niin olen vähän ristiriitaisin tuntein lähdössä kauteen. Jortsulla on kuitenkin ollut aiempina vuosina tapanaan tarjota porkkanan sijaan keppiä. Vaikka ainakin oman käsitykseni mukaan pahimmat kulmat ovat hioutuneet pois, niin vaarana on vieläkin kapina-asetelman syntyminen joukkueen sisälle. Pelikirjan osalta Jortikasta tuskin koskaan (ja ehkä hyvä niin) mitään Virran tai kumppanien tasoista tekijää, mutta oma ja ennen kaikkea joukkueelle sopiva tapa pitäisi löytää. Viime kaudella tästä ei näkynyt kuin viitteitä, nyt toivottavasti joukkue on rakennettu valmentajansa näköiseksi ja tapa saatu ajettua sisään.

En tiedä onko kyseessä hulluus, mutta jotenkin nuo omat epäilykset valmennuksen suhteen tuntuvat hyvältä asialta. Hanlonin aikana valmennuksen piti olla parhaalla mahdollisella tasolla, olihan kyseessä maailman kovimpien pelaajien parissa toiminut ammattilainen, jolla sattui olemaan kokemusta myös Euroopasta. Samoin Aran kanssa tuntui siltä, että nyt saadaan käännettyä kurssi.

 

[Dynamo#79]

Heitetään vastakysymyksenä, miksei Aravirta saanut sitten Jokereissa vaikkapa Tom Koivistoa onnistumaan, vaikka miehen avut tulevat parhaiten esiin juuri Aravirran suosimassa kiekollisessa pelissä?

Karkaamme hieman aiheesta, mutta pääpointti tämän jutusteluni takana on se, että Jortikalla on mielestäni eväät hallita sekä taktinen että mentaalinen puoli. Ja vaikkei mies taktisesti vedä vertoja liigan johtaville pelikirjasepille, mentaalipuolella hän on valmentajien kärkipäätä. Yksi kunnon perkele sopivaan paikkaan, ja ne hitaat lähdöt tai rintamahyökkäykset ovat vahvuuksia vain Petteri Sihvosen kirjoituksissa.

Kuten sekolust jo totesi, Aravirran konseptit olivat erityisesti hyökkäyksiin lähdöissä niin sekaisin, ettei se palvellut ketään puolustuspään pelaajia. Näytti siltä, ettei Jokereilla Aravirran aikana ollut hyökkäyksiin lähdöissä minkäänlaista harjoiteltua tapaa. Ja koska puolustajat eivät saaneet toimitettua kiekkoa sentterille oikeaan paikkaan, myös sentterit olivat avauksissa täysin hukassa. Näytti myös siltä, että Koiviston itseluottamus oli täydellisesti hukassa (johtuen pelikirjan puutteista?). Eli tässä kohtaa lumipallo pyörii toiseen suuntaan, kun ei ole pelikirjaa, niin ei ole spirittiäkään, jolloin peli ei toimi senkään vertaa.

Kuten jo aikaisemmin totesin, Jortikalta vaaditaan nyt eteenpäin menoa pelitapa-asioissa. Uskaltaako Jortikka tosissaan haastaa pekkavirrat ym. ja rakentaa Jokereille modernin pelitavan, jota ilman SM-liigassa on tänäpäivänä vaikea pärjätä. Itse epäilen tätä vahvasti, mutta antaa pelin näyttää, kuten Sihvonen tässä kohtaa sanoisi ;)

 

[Mordjinn]

Viime kaudellahan Jortikka tuli pöytään tilanteessa, jossa pelattiin jatkuvasti selkä seinää vasten. Yksinkertainen peruspeli toimi nätisti alussa, mutta sitten bensa loppui ja vastustajat yksinkertaisesti saivat pelattua hyökkäykset pois.

Nyt on ollut kesä aikaa rakentaa jonkinmoista pelisysteemiä. Itse näkisin että jos joukkueelle on kasvanut raporttien kertomat jalat, niin suoraviivainen Jortikkakiekko tulee varsinkin alkukaudesta kaikkien hakiessa kuvioitaan olemaan kovassa kurssissa.

Parasta on että jos jengi polkee hulluna, vastustaja tulee ottamaan paljon jäähyjä. Uskonkin että varsinkin ylivoimapeliin keskittymällä saadaan todella hyvää jälkeä aikaiseksi. Ylivoimiin täytyy saada juonikkuutta JA tehokkuutta. Meillä on (kutakuinkin) kaikki tarvittavat palaset kahden todella vaarallisen ylivoimaviisikon rakentamiseen, loistavat kädet omaavat kiekolliset pelaajat (Eaves, Pirnes, Keränen), huippulaukojia (Hentunen, Pulkkinen), maalintekoon kykeneviä maskimiehiä (Nokelainen, Lahti). Ainoa jossa ei olla aivan SM-liigan superhuippua on viivamiehet, mutta kyllä Väänänen, Eronen ja Kauppinen homman hoitavat.

 

[Ojamies]

Ainoa jossa ei olla aivan SM-liigan superhuippua on viivamiehet, mutta kyllä Väänänen, Eronen ja Kauppinen homman hoitavat.

Tämä on asia jota on ehkä vaikein spekuloida Jokereissa. Dehner voi olla kiekollinen jumala, tai täysi suhari. Eronen oli hyvä viime kaudella, kehkeytyykö hänestä tällä kaudella loistava? Kauppisella on taitoa, saako hän valjastettua sen peliinsä? Väänänen on hyvä ylivoimaan toiseksi pakiksi, muttei nyt viivapelotteeksi. Veikkaan, että jos ei uutta pakkia tule, niin viivapommit ovat aikalailla Hentusen ja Pulkkisen varassa.

 

[jokerit67]

Veikkaan, että jos ei uutta pakkia tule, niin viivapommit ovat aikalailla Hentusen ja Pulkkisen varassa.

Itse toivon, että nämä kaverit saavat nimenomaan olla YV:ssä rightin puolen viivalaukojana, koska molempien lyöntilaukaus on älyttömän laadukas ja molemmista saadaan YV:llä eniten irti nimenomaan viivassa. Meillä on itseasiassa erittäin hyvä tilanne, kun joukkueen kaksi parasta lyöntilaukausta on rightin puolen kavereilla, jotka ovat tottuneet pelaamaan viivassa. Mikäli Hentunen ei viivassa pelaa, niin Mälkiä hoitaa tuon homman yhtä lailla hyvin.

Viime kaudella Jortsun ollessa peräsimessä pelattiin YV:tä pitkälti viivassa ja sieltä Eronen ja Hentunen juonivat toisilleen(pääasiassa Hentuselle) suoraan syötöstä vetopaikkoja puolia vaihtamalla yms. Toivottavasti tuohon saadaan tällä kaudella lisää vaihtoehtoja ja käytetään taitavia pelintekijöitä(Eaves, Pirnes jne.) paremmin hyödyksi. Treenipeleissä Hentunen ei ole tosin muistaakseni pelannut viivassa eli ehkä Jortsu on fiksannut miehelle toisen roolin YV:lle. Mälkiä on muuten terveenä ollessaan liigatasolle erittäin hyvä viivamies ja rightin miehenä ansaitsee ehdottomasti paikkansa YV:ltä.

Itselläni löytyy Jortsuun luottoa varsinkin, kun mies pääsee alusta lähtien muokkaamaan joukkueen peliä haluamaansa suuntaan. Ja tällä hetkellä tuo suunta näyttää aika hyvältä, kun jalat sekä kiekkoo liikkuu suoraviivaisesti ja perin mallikkaasti.

E. Ja Väänänen tulisi heittää helvettiin sieltä YV:ltä. Meillä on kiekollisia pakkeja Kauppinen, Dehner ja Eronen (+terve Mälkiä), joista ei ole niinkään hyötyä alivoimalla. Jos näiden lisäksi rightin vetäjän paikat valtaa kaksikko Pulkkinen/Hentunen, niin Väänäselle ei edes löydy järkevää roolia tuosta. Lisäksi Ossi on niin tärkeä osa joukkueen 5v5- ja AV-pelaamista, ettei meillä ole varaa ylipeluuttaa häntä "turhaan" YV:llä. YV:n viivaparit:

Pulkkinen - Kauppinen
Mälkiä - Eronen/Dehner

 

[Detritus]

Vaikka tämä on Jortikka-ketju, en voi olla ottamatta kantaa varsinkaan alkupuolen kirjoituksiin, joissa vähätellään Kekäläisen vaikutusta joukkueen toimimiseen. Totta on, että valmentaja on se tärkein "pelaaja", mutta kyllä joukkueen kasaaja on ratkaisevassa roolissa perustan teossa. Masan aikana koutseille heiteltiin niitä komeimpia leegoja, mutta talo ei vaan tullut valmiiksi koskaan. Keklu taas etsii niitä sopivia, ei niinkään komeita paloja, ja talosta tulee tukevampi ja se myös pysyy pystyssä!
Jortikka on mulle aina sellainen "pakkorakovalmentaja", kun ei nyt muitakaan ole ollut saatavilla. Eihän Jortsu yhtään todella huonoa kautta ole meillä koutsannut, mutta ei ihan tappinkaan olla päästy koskaan. Kuitenkin on jotenkin varma fiilis tällä hetkellä, hyvin (välillä jopa erinomaisesti) sujuneiden harjoitusmatsien jälkeen! Jospa se (Jortikka) sittenkin saisi myös Jokerit pelaamaan koko kauden sitä kiekkoa, millä ÅBK on vienyt tonkan kuusi kertaa Auran rannoille.
Jortsun valmentamistyyli on sellainen, että se vaatii pelaajilta hyvää itsetuntoa. Palaute mokista tulee kovalla äänellä ja sylki lentää. Se voi syödä varsinkin nuorta pelaajaa. Kun ollaan muutamat kerrat jo onnistuttu alkukaudesta, huudon osaa ottaa paremmalla itsetunnolla vastaan, siitä sen enempää masentumatta. Pelikirjasta en rupea sen enempää vääntämään, sen Sihvonen osaa paremmin. Sen verran kyllä, että Jortikan sellaista on aivan turha väittää vanhentuneeksi, sen tulette varmasti vielä näkemään. Enkä muutenkaan ole kovin innostunut koko kirjasta, vaikka kova lukemaan olenkin. Kyllä se on yhä vieläkin niinkuin entinen IFK/maajoukkuevalmentaja Seppo Liitsola sanoi:" Kun johtajat johtaa, valmentajat valmentaa ja pelaajat pelaa, kaikki menee hyvin"!

 

[sekolust]

Itse toivon, että nämä kaverit saavat nimenomaan olla YV:ssä rightin puolen viivalaukojana, koska molempien lyöntilaukaus on älyttömän laadukas ja molemmista saadaan YV:llä eniten irti nimenomaan viivassa.

Ainakin parissa YV:ssä (muutamaan harkkamatsiin ja kahteen videoclippiin perustuvan perstuntuman mukaan) Hentunen ei ole varsinaisesti ollut viivassa, mutta on jatkuvasti hakenut laukaisupaikkaa ringeten takaata. Itse pitäisin tuollaista tapaa järkevänä, koska:
1) Ylivoimaan on mahdollista heittää Hentusen lisäksi joko Mälli tai Pulkkinen kaveriksi ilman, että rightin kaveri "menisi hukkaan". Pulkkinen-Hentunen ei kuulostaisi samaan aikaan viivassa kauhean luotettavalta, mutta varmistava pakki-Pulkkinen kuulostaisi jo paljon paremmalta. Takakolmiolla Hentunen ja Pulkkinen voivat paljon vapaammin vaihtaa puolta ja hakea paikkaa ylempäätä rohkeammin silloin, kun kentällä on myös "oikea" pakki. Samoin "laukovaa pelaajaa" olisi vaikea puolustaa pois, molemmilla kun on hurja kuti ja kumpi tahansa olisi valmis sitä myös käyttämään.
2) Jatkuvasti liikkeessä oleva Hentunen on vaikeampi puolustaa pois kuin viivassa tiiviimmiin jöpöttävä Hentunen. Itse näen jo päiväunia siitä, kuinka Eaves tarjoilee neliön keskelle lättyjä ja one timer laulaa. Tuohon syöttäminen on vaikeampaa kuin viivaan laitto, mutta veskarille myös paljon pahempi.
3) Tällä tavoin päästään (toivottavasti) eroon viime kauden viivapelistä ja saadaan luotua variaatioita juuri Hentusen laajemman toimintasäteen avulla. Viime kaudella tuo YV näytti jotenkin melko helposti puolustettavalta, vaikkakin jo pelkästään Brembergin henkilökohtaisella taidolla tulos ei ollut katastrofaalinen.

http://www.youtube.com/watch?v=AazXx1osxs4 Tuossa on Ojamiehen aiemmin tänne postaama video Pulkkisen jatkoaikamaalista. Mielestäni tuossa toteutuu aika täydellisesti se, mitä itse odotan tältä kaudelta:
* Hentunen liikkuu lähes viivan tuntumaan (videolla ei nyt tarkkaa kohta näy) heti alussa. Tästä viitisen sekuntia ja Hentunen on lähes maalin edessä. Toiset viitisen sekunttia ja Hentunen on liikkunut toiseen kulmaan hakemaan paikkaa. Tuolla liikeradalla hän tekee itsensä jatkuvasti pelattavaksi ja samalla pakottaa puolustusta liikkumaan.
* Maaliin johtanut suurin tapahtuma oli Hentusen levittäytyminen Pulkkisen laitaan. Nopean käyttösyötön jälkeen Pulkkisella oli kolme helppoa variaatiota: pakkipakki Väänäselle, syöttö eteenpäin Hentuselle tai lämäri. Lisäksi tuossa olisi Hentunen voinut liikkua Pulkkisen paikalle ja saada puolustusta avattua vielä enemmän. Käyttösyöttöä helpotti kummasti se, että Hentunen pelaa rightilla: liikkeen suunnan takia hän saa syötön niin, että pystyy antamaan limpun heti takaisin. Leftin kaverille tuo olisi tullut rystylle, jolloin yhden kosketuksen paluusyöttö olisi ollut vaikeampi antaa.
* Suurin piirtein kahdeksan sekuntin paikkeilla Hentunen on pisteitten kohdilla ja kätisyys matchaa täydellisesti vetoa ajatellen. Nyt puolustus pelaa Hentusen pois tilanteesta ja avaa samalla viivan. Ellei Ossin syöttö olisi epäonnistunut, olisi kolmessa sekuntissa kiekko kiertänyt Pulkkiselle onetimer paikalle. Lisäksi Ossilla itsellään oli tuossa paikka laukoa. Toisin sanoen Kolmen sekuntin sisällä saatiin luotua tilanne, jossa kolme pelaajaa oli sijoittunut laukomaan. Tärkeimpiä pointteja tässä oli Pulkkinen-Hentunen akselin toiminta: kyseessä oli hyvin pitkälti joko-tai puolustukselle. Pelaamalla Hentusen pois avattiin väylä Pulkkiselle ja jos Pulkkinen olisi pelattu pois, olisi Hentunselle avautunut paljon enemmän tilaa. Lisäksi kätisyydet ovat kokoajan kaikilla kolmella juuri oikein päin laukausta ajatellen.

Jos molempia peluutettaisiin viivassa laukojina, tuossa olisi menetetty heti kätisyyksien matchaaminen tai kahden kovimman lämärin pito kentällä samaan aikaan. Toki aina molempia ei saada millään kentälle, joten hyvin Hentunen voi pelata useinkin samalla paikalla kuin Pulkkinen tuolla videolla.