Kätinää
Maito ei ole edes kaatunut maahan mutta itkua piisaa. Eikö mitään ole opittu? Kuus mestaruutta hei on meriitti, jonka luulisi kertovan jääkiekosta tietämättömällekin että jonkinlainen skilli ja tietämys pelistä on. Se, että viime vuosina on noussut pinnalle korulauseinen valmentajajargoni ja uuden aallon kiekkotaktikot ja "pelikirjat" ei ole merkittävästi muuttanut pelin olemusta mihinkään. Jääkiekko ei edelleenkään ole mitään rakettitiedettä, vaan tiettyihin perusasioihin nojautuvaa suht. yksinkertaista joukkueurheilua. Jortikka ymmärtää jääkiekkoa ja sen perusasioita ilman että tarvitsee elvistellä pelikirjoilla tai jargonilla.
Kannattaa muistella viimekautta, Aravirran aikaa, Jortikan aikaa ja muutosta, joka tapahtui Jortikan tullessa sekä hiipumista, joka keväällä seurasi. Ensinnäkin, Jortikka puhui melko suoraan osuvaa asiaa joukkueen tilasta, toiminnasta ja mahdollisuuksista. Aravirta puhui peli-ilmeestä ja muista epäoleellisuuksista. Peli parani pitkäksikin aikaa Jortikan tulon myötä, eikä vähiten siksi että pelaaminen muuttui enemmän Jortikan näköiseksi, ajan ja materiaalin puitteissa. Ote herpaantui keväällä eikä kurssia saatu muutettua, tämän Jortikka myönsi itsekin vaikka muisti syyllistää (tietty ihan oikeutetusti) myös pelaajia. Kun ajattelen viimekautta Aravirran ja Jortikan osalta, kyseessä on kaksi suomalaisen kiekkoilun dinosaurusta, joista Jortikka on selkeästi paremmin onnistunut sopeutumaan. Aravirta näytti, että ote reaalikiekosta on hiipunut eikä kaverilla ollut enää arsenaalissa kuin märkää ruutia. Jortikka puolestaan unohti välittömästi hienostelut ja alkoi iskostamaan perusasioita. Oman pään pitäminen puhtaana, kiekkojen ja miesten liike, maalille meneminen ja laukaukset. Näitä kun alettiin toteuttamaan edes sinnepäin niin tulokset paranivat silmissä. Mutta siinä vaiheessa mikä tahansa valmennustoiminta olisi ollut enää kriisinhallintaa. Hölötykset mahdollisuuksista kannuun keväällä oli median tuubaa ja joidenkin fanien itsepetosta. Mahdollisuudet parempaan sijoitukseen olivat olemassa, mutta kun huomioidaan että Jortikka aloitti jumbosijalta, niin sääleihin pääsy on "ihan ok" saavutus. Suora pleijaripaikka ja mahdollisesti kotietu olisi ollut jo helvetin hyvin.
Ei Jortikka kuitenkaan mikään messias ole ja valitettavasti miehen habitus johtaa herkästi joko/tai mielipiteisiin arvostelijoiden keskuudessa. Itse en erityisemmin Jortikkaa arvosta henkilönä, mutta olosuhteet huomioiden Jortikka oli paras vaihtoehto ruoriin kriisitilanteessa. Paras vaihtoehto siksi, että Jortikka kykenee pitkäjänteiseen kehitystyöhön vaikka kuinka keskustelupalstoilla dissattaisiin.
Näiden harkkapelien tuloksista ei niin tarvitse välittää, enemmän kannattaa kiinnittää huomiota siihen, mitä siellä kentällä oikeasti tapahtuu. Ei peli mitenkään erityisen hyvää ole ollut, mutta paljon on perusasioita tehty oikein. Liike on hyvää, kiekko liikkuu toisinaan nopeasti ja joskus jopa oikeaan osoitteeseen, miesvartiointi pelaa jotenkuten. Nämä on esimerkkejä asioista, jotka ei viime vuonna Aravirran aikana toimineet ollenkaan. Petrattavaa tietty riittää, yv on yhtä skeidaa kuin viime kaudellakin, puolustuksessa päästetään liikaa ukkoja sektorille tai maalinedustalle kärkkymään ja hyökkäyspäässä ei ajeta tarpeeksi maalille. Edellytykset maalintekoon ovat silti paremmassa jamassa kuin aikaisemmin. Jos pelaaja ei saa paikasta sisälle, niin se on voivoi. Jos paikkoja saadaan luotua, kyse joukkueena onnistumisesta jolloin myös valmennuksessa on tehty jotain oikein. Toisaalta, maalille ei olla menty hanakasti ja yv on paskaa. Työtä on tehtävä ja paljon.
Nämä ovat toisaalta niitä höntsäpelejä, joissa pelaajienkaan ei kannata ottaa turhia riskejä. (Siitä huolimatta saikulla on harkkapelien takia Rita ja Nokelainen. Ja muut päälle.) Pappaosasto kyllä herää kun panokset kovenevat. Jortikan asiana on pitää huolta että junnukaarti pysyy hereillä alusta asti eikä ryssi liikoja. Tämä ei onnistunut viimekaudella Aravirralta, ja tulos oli surkuhupaisaa. Nyt harkkapeleissä "vähemmän kokeneet" ovat sykkineet hyvällä otteella vaikka rapatessa on roiskunut, eikä ole mitään syytä olettaa etteikö kehitys jatkuisi. Jos tavoitteena on ruoskia Vauhkosta, Juutilaista, Pulkkista, Kivistöä, Erosta etc. eteenpäin urallaan, Jortikka on mies paikallaan. Kun katsoo Kivistöä ja Erosta, kehitys on ollut positiivsta. Tuskin tässä takapakkia tulee.
Mielestäni valmetajan onnistumista kannattaa tarkastella siltä kannalta, mitä annettavaa valmentajalla on pelaajille. Hentunen, Pirnes, Kauppinen ynnä muut ovat kokeneita kavereita, joille ei tarvitse kertoa kädestä pitäen perusasioita. Heille tuskin millään valmentajalla on merkittävästi annettavaa, koska perustekeminen on iskostunut selkärankaan ja kaverit aika pitkälle tietävät miten kentällä tulee toimia. Mitä nuorempi ja kokemattomampi kaveri on kyseessä, sitä tärkeämpi on valmentajan rooli. Juuri näiden junnujen kehityksen kautta arvioisin valmentajan saavutuksia. Kokeneet kaverit istuvat yleensä melko kivuttomasti pienen briiffauksen ja sisäänajoon jälkeen joukkueeseen (poikkeuksia on ja paljon), mutta kokonaispaletin onnistuminen edellyttää että kaikki ovat sisällä joukkueessa ja tietävät mitä tekevät. Jos kentällä pyörii vain taitavia ja kokeneita kavereita, paskakin valmentaja näyttää vähintään keskinkertaista paremmalta. Jos kentällä pyörii kokemattomia kavereita kokeneiden lisäksi, jotka ryssivät kokeneiden hedelmät, paska kaatuu oikeutetusti valmentajan niskaan. Jos koko paletti pysyy kasassa, valmentaja saa ansaittua glooriaa. Ja nyt, kun jengissä on melko paljon nöösejä ja kehittyviä pelaajia, on valmentajan rooli tärkeä. Jokainen jätkä kentällä, joka osuu kategoriaan nöösit ja kehittyvät on ottanut harkkapeleissä askelia eteenpäin ja esittänyt varsin hyviä (tosin myös epätasaisia) otteita. Kehitystä tapahtuu, mikä on jo itsessään hieno asia. Oliko se Aravirta vai Hanlon, kenellä oli nollatoleranssi virheiden suhteen? Kaikki pelasivat paskat housussa. Kun annetaan mahdollisuus skulata kiekkoa omilla vahvuuksilla, niin ne hyvät ja huonot puolet tulevat esiin. Kun joku osaa sanoa suoraan mikä meni hyvin ja mikä meni huonosti, kehitystä tapahtuu. Jortikka osaa tämän. Varsinkin sen suoraan sanomisen :) Nämä ovat harkkapelejä, ja näissä saa tehdä virheitä, kunhan niistä opitaan.
Ei mikään tässä maailmassa ole valmiiksi katettua. Jortikalle pitää ehdottomasti antaa vähintään sama työrauha kuin Aravirralle. Jos joulun alla ollaan jumbona ja puhutaan peli-ilmeestä, saa Jortikka suksia vittuun. Mutta kaverille on annettava mahdollisuus näyttää kykynsä.