Mainos

Hannu Jortikka – valmentaja ja ihminen

  • 234 374
  • 906

ILIMAVEIVI

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS
Olipa hyvä haastattelu pojilta! Hyviä kysymyksiä ja huomasi että Hannukin oli mielellään haastateltavana.
 
(1)
  • Tykkää
Reactions: Mas@

Power

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS
Tällainen haastattelu on mennyt kokonaan ohitse.

Kiitos tästä! Täytyy katsella näin välipäivien ratoksi vaikka haastattelijoiden habitus ja puhetyyli vähän nostivatkin verenpainetta heti kättelyssä.

Tämän innoittamana nostalgiahengessä toinen Youtubesta hiljattain löytynyt, mutta huomattavasti vanhempi pätkä Jortikan toisen TPS-pestin ensimmäiseltä kaudelta, jolloin vyöllä oli vasta kolme mestaruutta:



Päätuomari Haajaselle annettu, Radio Suomen toimittajan taltioima "Saatana, todellinen ääliö" -palaute oli aikansa klassikko ja siksi edelleen hyvin muistissa. Sitä sen sijaan en ollut muistanutkaan, miten paljon v-mäisemmältä tyypiltä Jortikka vaikutti nuorempana. Nykyinen nallekarhumainen olemus taisi syntyä sen kuudennen kullan jälkeen, mikä on tietysti ihan ymmärrettävääkin - makeaa mahan täydeltä. Sujuvasanainen esiintyminen tuolloisessa haastattelussa joka tapauksessa, TPS-solmiosta erityisplussa.
 

Mr.Fox

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS respektit: HIFK ja Ässät
Tämän innoittamana nostalgiahengessä toinen Youtubesta hiljattain löytynyt, mutta huomattavasti vanhempi pätkä Jortikan toisen TPS-pestin ensimmäiseltä kaudelta - - -
Kiitoksia tästä, vaikka epäilenkin vahvasti videon aitoutta!

Pätkän loppupuolellehan on tietokoneanimoitu Marko Kiprusoffin lämäri! Tosin jotkut väittävät nähneensä jopa Arjen Robbenin laukoneen ainakin kerran jalkapalloa oikealla jalallaan. Pentagonin 911-tallenteetkin ovat huomattavasti uskottavampia.
 

AAPEEli

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS
Muistaako joku ketä pelaajia Jortikka penkitti ahkerimmin? Itsellä muistissa, että ainakin Kai Nurminen oli pari kertaa penkin päässä villassa, kun varasti hyökkäyksiin tai ei rannarit uponneet maaliin. Jortikan valmennustyyli oli 90-luvulla aivan omaa luokkaansa, vaikka olikin spontaani ja suorasanainen niin vaatimustaso oli aivan järkyttävän korkea, mitä haluaisi nykypäivänäkin nähdä valmentajilta.
 

jelnausen

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS
Tuli tosta videosta ja haastattelusta mieleen, kun todettiin että aisapareina on vanhat pelaajat Kari Jalonen ja Hannu Virta. Mahtokohan Jortikka aikanaan saada päättää, että tämä duo tulee apuvalmentajiksi. Kaverien eka valmennuskeikka oli TPS:ssä 1999 kuitenkin tepsin vanhoina pelaajina ja päätyi kolmeen peräkkäiseen mestaruuteen.

Toki ajat muuttuu ja päävalmentajana kuitenkin kokenut päävalmentaja. Jossain toisessa yhteydessä itseäni fiksumpi olikin maininnut, että pahin combo on jos valmennus ovat kokemattomia urheilujohdon lisäksi. Silloin tulee vaikeaa, kun hommat menee perseelleen, että ketä ottaa vastuun. Mikä lienee ollut TPS:n ydinongelma viimeiset vuodet.
 

HC Hetu

Jäsen
Suosikkijoukkue
Turun Palloseura
Tuli tosta videosta ja haastattelusta mieleen, kun todettiin että aisapareina on vanhat pelaajat Kari Jalonen ja Hannu Virta. Mahtokohan Jortikka aikanaan saada päättää, että tämä duo tulee apuvalmentajiksi. Kaverien eka valmennuskeikka oli TPS:ssä 1999 kuitenkin tepsin vanhoina pelaajina ja päätyi kolmeen peräkkäiseen mestaruuteen.

Toki ajat muuttuu ja päävalmentajana kuitenkin kokenut päävalmentaja. Jossain toisessa yhteydessä itseäni fiksumpi olikin maininnut, että pahin combo on jos valmennus ovat kokemattomia urheilujohdon lisäksi. Silloin tulee vaikeaa, kun hommat menee perseelleen, että ketä ottaa vastuun. Mikä lienee ollut TPS:n ydinongelma viimeiset vuodet.
Musta vähän tuntuu että apuvalmentajista ei puhuta muualla niin paljon kuin täällä meidän osiossa. Johtuuko suolapatsas Salosta vai onko se vaan yksi tapa taas haukkua Tepsiä, en tiedä, mutta kivasti meidän ketjuissa siitä paasataan. Ja ennenkuin kehutaan mun puolustustaitoja taas niin tottakai ne on tärkeitä ketkä siellä päävalmentajan vierellä on antamassa tulitukea. Mutta onko se niin tärkeää?
En jaksa nyt alkaa tarkastelemaan noiden, enemmän kiertäneiden valmentajien apuja..miten esim. P. Virta on kuljettanut luottomiehiään mukana, vai onko?
 

Sphinx

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS
Sitä sen sijaan en ollut muistanutkaan, miten paljon v-mäisemmältä tyypiltä Jortikka vaikutti nuorempana.
Juu, ei tarvitse kauaa miettiä mistä Miika Elomo oli imenyt vaikutteita yrittäessään TPS-pestinsä aikana itsevarmasti esiintyä ylimielisenä pikku-Jortikkana. Tuossa uudessa podcastissahan Jortikka puhui miten valmentajan pitää olla oma itsensä ja toisaalta asettua pelaajien eteen ottamaan paska vastaan. Näistä Elomo onnistui jälkimmäisessä vähän turhankin hyvin, mutta oliko sitten oma itsensä ilmeistä valmentajaidoliaan jotensakin epäonnistuneesti imitoidessaan?
 

Pressiboxi

Jäsen
Suosikkijoukkue
Rauman Palloseura
Kojo vaikutti koutsina TPS:n A- ja B-junnuissa ennen Keski-Hannun toista triplaa. Eli ei ollut täysin kokematon ennen pestiin ryhtymistään. Hantan valmentajapolkua en tähän hätään muista.

Jortsun tulokset TPS:ssa ovat omaa luokkaansa mutta täytyy muistaa, että hän pääsi operoimaan markkinoiden parhaalla rosterilla, kiitos Iso-Hannun rahantekokoneen. Vain Jokerit pystyi latomaan dollaria tiskiin samaan tahtiin. Tavoitteena ei voinut ollakaan muu kuin finaalipaikka ja mestaruus.

Ilman poikkeuksellisia resursseja Suurin Johtaja ei niinkään ole ollut mestaruustahdissa. Ellei sitten Malmössä sellaiset resurssit ollut? Kolmatta keikkaa Seuran pääkoutsina ei joka tapauksessa parane muistella ollenkaan.
 

Ramchester

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS
Jortsun tulokset TPS:ssa ovat omaa luokkaansa mutta täytyy muistaa, että hän pääsi operoimaan markkinoiden parhaalla rosterilla, kiitos Iso-Hannun rahantekokoneen. Vain Jokerit pystyi latomaan dollaria tiskiin samaan tahtiin. Tavoitteena ei voinut ollakaan muu kuin finaalipaikka ja mestaruus.

Kukaan ei varmaan unohda markkinoiden parhaita rostereita, mutta esim. 1987-1988 rosteri ei kalpene 1988-1989 rosterille - ainoa ero on valmentaja.

Myöskään 1998-1999 rosteria kukaan täyspäinen ei kutsu markkinoiden parhaimmiksi rostereiksi mutta silti Jortikan kumilanka venyi mestaruuteen.

Ansakselta mitään pois ottamatta Jortikka oli mies paikallaan ja onnistui sekä huippumateriaalilla että että ei niin kovin kaskisella* materiaalilla.

Kolmatta paluuta on hyvä muistella, kun tälläkin palstalla muistellaan jotain McDonellia jonain helvetin messiaana edelleen. Teki kivan maalimäärän runkosarjan läpsytelyissä, mutta ei saaanut aikaan tosipeleissä hevon paskaakaan, ryhtyi istumalakkoon ja savusti Jortikan ulos. Tämä oli todellinen kliimaksi niillle kaikille turkulaisille, jotka olivat toivoneet vuosikausia Jortikan epäonnistuvan ja niitä oli paljon...


*hehe
 
Suosikkijoukkue
TPS
Kukaan ei varmaan unohda markkinoiden parhaita rostereita, mutta esim. 1987-1988 rosteri ei kalpene 1988-1989 rosterille - ainoa ero on valmentaja.

Myöskään 1998-1999 rosteria kukaan täyspäinen ei kutsu markkinoiden parhaimmiksi rostereiksi mutta silti Jortikan kumilanka venyi mestaruuteen.

Ansakselta mitään pois ottamatta Jortikka oli mies paikallaan ja onnistui sekä huippumateriaalilla että että ei niin kovin kaskisella* materiaalilla.

Kolmatta paluuta on hyvä muistella, kun tälläkin palstalla muistellaan jotain McDonellia jonain helvetin messiaana edelleen. Teki kivan maalimäärän runkosarjan läpsytelyissä, mutta ei saaanut aikaan tosipeleissä hevon paskaakaan, ryhtyi istumalakkoon ja savusti Jortikan ulos. Tämä oli todellinen kliimaksi niillle kaikille turkulaisille, jotka olivat toivoneet vuosikausia Jortikan epäonnistuvan ja niitä oli paljon...


*hehe
No tuo nyt on täyttä paskaa että joku olisi jortsun silloin savustanut ulos
Tarkastappa asia ihan vaikka vaan googlettamalla uutiset asiasta ja lue jortsun näkemys sopimuksen purkamisesta...
 
(1)
  • Tykkää
Reactions: Asmo

Pressiboxi

Jäsen
Suosikkijoukkue
Rauman Palloseura
No tuo nyt on täyttä paskaa että joku olisi jortsun silloin savustanut ulos
Tarkastappa asia ihan vaikka vaan googlettamalla uutiset asiasta ja lue jortsun näkemys sopimuksen purkamisesta...

Myös tuota 1998-99 rosteria pidetään yhtenä Seuran kaikkien aikojen parhaista. Mutta kukin tulkitkoon tavallaan.

Täkynä vielä: montako SM-liigamestaruutta TPS:lla on ilman Hannu Rautalaa?
 

Power

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS
Kukaan ei varmaan unohda markkinoiden parhaita rostereita, mutta esim. 1987-1988 rosteri ei kalpene 1988-1989 rosterille - ainoa ero on valmentaja.

Myöskään 1998-1999 rosteria kukaan täyspäinen ei kutsu markkinoiden parhaimmiksi rostereiksi mutta silti Jortikan kumilanka venyi mestaruuteen.

Nyt ollaan niin vahvasti omalla mukavuusalueellani eli nostalgiassa, että hieman pidempi vastaus näin jälkijunassa. Uutta vuotta ei voi aloittaa paremmin kuin muistelemalla vanhoja.

Ensinnäkin, lainattuun osuuteen: juuri näin. Laadukkaita nuo Jortikan käytössä olleet kokoonpanot toki olivat, kuten mestaruuksia voittavilla joukkueilla tuppaavat olemaan, mutta että aina markkinoiden parhaat? Ei nyt sentään.

Jos tarkastellaan vaikkapa jälkimmäistä triplaa, niin mielestäni vain kauden 99-00 joukkue täyttää kiistatta vm. kriteerin. Silloin TPS oli jo kauden ennakkokaavailuissakin selkein mestaruussuosikki ja meno oli varsinkin runkosarjassa sen näköistäkin.

Sen sijaan 98-99 TPS oli toki ennakkoveikkailuissa yksi kärkijengeistä, muttei todellakaan suurin ennakkosuosikki. Jortikan kykyihin kohdistui tuolloin ainakin Turun ulkopuolella paljon epäilyjä, kuten edellä linkittämästäni Urheiluruudun pätkästäkin käy ilmi. Toki TPS sai juuri ennen sarjan alkua ja heti sen jälkeen profiilitason vahvistuksia (Berg, Elomo ja varsinkin Miikka Kiprusoff), mutta em. perusasetelmaa se ei muuttanut. Esim. tuon kauden finaalivastustaja HIFK oli mielestäni nimekkäämpi ryhmä, mutta niin vain jäivät Jortikan joukkojen taakse sekä runkosarjassa että lopullisissa sijoituksissa.

00-01 TPS oli toki hallitsevana mestarina yksi suosikeista, mutta kokoonpano oli mm. Nurmisen ja Kallion poistumisen myötä edellisvuotta kevyempi ja haastajista ainakin Jokerit (joka sittemmin voitti runkosarjan, mutta putosi heti puolivälierissä) ja HIFK olivat vahvistuneet. Samoin finaalivastustaja Tappara oli nimivahva ryhmä. Ei mestaruus yllätys ollut, mutta ei olisi ollut sekään, että jokin em. porukoista olisi ajanut ohi (esim. Jokereita vastaanhan TPS ei tuolloin voittanut runkosarjassa otteluakaan).

Toiseksi: huippujoukkueita on ollut käytössään muillakin valmentajilla, niin Turussa kuin muuallakin, mutta kukaan muu ei ole tehnyt niillä samantasoista tulosta yhtä pitkäaikaisesti kuin Jortikka. Ensimmäiset seitsemän vuotta Turussa tuottivat kuusi mestaruutta, mikä on edelleen sanattomaksi vetävä saldo. Jos tuohon lisätään päälle se heikosti sujunut kolmas periodi, niin silloinkin viivan alle jää keskimäärin kaksi mestaruutta kolmessa vuodessa. Tällaiseen tahtiin on lyhyemmälläkin aikavälillä pystynyt vain muutama valmentaja liigassa (lonkalta Numminen ja Korpi Tapparassa, Aravirta Jokereissa, Jalonen ja Marjamäki Kärpissä, muita?), mutta heilläkin mestaruuksien kokonaismäärä jää selvästi Jortikasta.

Ja tosiaan, kuten myös @Ramchester viittasi, Tepsissä oli julistettu kulta seuran väriksi ja teetetty päävalmentajalle samanvärinen pikkutakki jo vuosia ennen Jortikan ensimmäistä päävalmentajapestiä, mutta jostain syystä vasta keski-Hannu oli se, joka pystyi lunastamaan iso-Hannun rahantekokoneen antimia. Edeltäjistä Tami oli onnistunut vetämään kolme kautta peräkkäin ilman yhtäkään mitalia ja seuraajista legendan asemaan (toki ansaitustikin) nostetun Jursinovin saldo oli kaksi Suomenmestaruutta kuudessa vuodessa. Toki siihen tuli kaksi maanosan mestaruutta päälle, mutta henkilökohtaisesti olisin anytime vaihtanut ne yhteen ylimääräiseen voitettuun finaalisarjaan Harkimon Jokereita vastaan. Varsinkin kevään 1997 tappio suoraan kolmessa ottelussa oli sellaista limboilua, että kyrsii vieläkin. Onneksi Jortikan johdolla saatiin revanssi kolme vuotta myöhemmin.

Pointtini voi em. tajunnanvirran pohjalta tiivistää seuraavasti. Olen jokusen kerran kuullut väitettävän, että ne Jortikan TPS-kokoonpanot olisi kuka tahansa valmentanut mestariksi. Uskon kyllä, että heikompikin valmentaja olisi tuonut niillä resursseilla yksittäisiä kultamitaleja, mutta siitä olen vakuuttunut, että kukaan muu ei olisi pystynyt siihen kuudesti. Jo yksittäinen triplamestaruus on valmentajalle liigan historiassa lähes ainutkertainen saavutus, mutta Jortikka teki sen kahdesti, kolmella eri vuosikymmenellä. Tämän saavutuksen edessä ei voi edelleenkään, kaikkien kaukalon laidalla ja sen ulkopuolella tapahtuneiden sekoilujen ja sikailujen jälkeenkään, muuta kuin ottaa asennon ja vetää käden lippaan. What we do in life, echoes in eternity. Mikä ei tietenkään tarkoita, että ne mestaruudet olisivat olleet pelkästään Jortikan ansiota.

Ilman poikkeuksellisia resursseja Suurin Johtaja ei niinkään ole ollut mestaruustahdissa.

Tämä lienee määrittelykysymys, johon vastaamiseen oma muistini ja asiantuntemukseni ei riitä. Mutta on Jortikan CV:ssä toki muitakin merkintöjä kuin Tepsissä voitetut mestaruudet. Ennen Turun-vuosia Jortsu ehti saavuttaa junnutasolla SM-kultaa, -hopeaa ja maailmanmestaruuden sekä divaritasolla nostaa HPK:n liigaan. En pysty sanomaan mitään siitä, oliko näissä kaikissa käytössä paras mahdollinen rosteri. Myöhemmiltä vuosilta löytyy toki myös HPK:n luotsaaminen mitalipeleihin 1993 (kenkää kesken pudotuspelien, joukkueen sijoitus lopulta toinen) ja viimeisenä hopea Jokereista 2005.

Vastapainoksi voisi kysyä, että kuinka moni valmentaja on ylipäänsä voittanut mestaruuden (saati useampia) muilla kuin huipputason kokoonpanoilla? TPS-kannattajat muistavat tietysti yhden esimerkin. Muualta (täysin lonkalta ja mutulla) ehkä Kivi Ässissä 2013 sekä Jalonen ja Pennanen HPK:ssa? Onko muita esimerkkejä viimeisen 30 vuoden ajalta?

Kolmatta keikkaa Seuran pääkoutsina ei joka tapauksessa parane muistella ollenkaan.

Näin on, mutta näin jälkiviisaasti samaa voinee sanoa suurimmasta osasta TPS:n 2000-lukua. Jortikan kolmannen keikan aikana olin kyllä vakuuttunut siitä, että nyt on ns. hallittu alasajo saavuttanut pohjakosketuksensa, mutta valitettavasti olin kovin väärässä. Niinä vuosinahan nyt sentään päästiin vielä pudotuspeleihin, mikä ei sekään ollut enää itsestäänselvää seuraavalla vuosikymmenellä.

Loppu ei tosiaan ollut kaunis, mutta hyviä vuosia oli niin paljon, ettei tarvitse pohtia, jäätiinkö tästä yhteistyöstä plussalle vai miinukselle.

Kojo vaikutti koutsina TPS:n A- ja B-junnuissa ennen Keski-Hannun toista triplaa. Eli ei ollut täysin kokematon ennen pestiin ryhtymistään. Hantan valmentajapolkua en tähän hätään muista.

Näin muistelen itsekin Kojon suhteen, mutta kiekkosivustoilta ei jostain syystä löydy merkintöjä noista varhaisvuosista valmentajana. Tästä olisi mielenkiintoista kuulla enemmän. Eikö hän vaikuttanut junnumaajoukkueessakin? Virta taas lopetti pelaajauransa Sveitsissä kauteen 97-98, joten hyppäsi suoraan penkin taakse. TPS:n seurajohto elätteli tuolloin ainakin silloisen tj Santalan suulla toivetta, että Virta voisi toimia pelaajavalmentajana, mutta Hantan itsensä mukaan Jortikka oli lopettanut nämä spekulaatiot toteamalla, ettei pakisto ole niin huono että siellä Virran apuja kaivattaisiin.

Näissä tuoreissa merkeissä hyvää uutta vuotta 2021 kaikille palstalaisille!
 

Uuhis #97

Jäsen
Suosikkijoukkue
Molomoton TPS, LA Kings, , Newcastle United
Joka kerta kun näen että tämä ketju on aktivoitunut, niin ensimmäisenä juolahtaa mieleen "Middle-Hannun neljäs tuleminen"
 

Pressiboxi

Jäsen
Suosikkijoukkue
Rauman Palloseura
Joka kerta kun näen että tämä ketju on aktivoitunut, niin ensimmäisenä juolahtaa mieleen "Middle-Hannun neljäs tuleminen"

Mahtaako Marbellaan soittoa enää tulla? Sapattivuosi on kuitenkin venynyt kymmeneksi vuodeksi tjsp.

Noin muuten mielenkiintoinen aihe tämä. Nostattaa kiihkoa edelleen. Väitän vahvasti että Jortte oli tottakai tärkeä tekijä mestaruusputkissa mutta talous, kuntovalmentaminen, mv-valmennus jne. olivat vähintään yhtä vahvoja tekijöitä tuloksien takana. Ylivoimaisella koneella voitti Kuismanenkin 80-vuotiaana hei.
 

Jonde

Jäsen
Suosikkijoukkue
HC TPS
Mahtaako Marbellaan soittoa enää tulla? Sapattivuosi on kuitenkin venynyt kymmeneksi vuodeksi tjsp.

Ainakin tuossa YouTuben haastattelussa Jortsu sanoo, että ei ole enää lähtemässä valmennushommiin. Eikä mihinkään muuhunkaan täysipäiväiseen työhön enää mukaan.

Jääkiekon kanssa haluaa olla tekemisessä, mutta lähinnä siis tälläisissä MM-kisojen tapaisissa studio-osuuksissa esimerkiksi.
 

Oddmanrush

Jäsen
Suosikkijoukkue
Turun joukot,Leijonat,Colorado, NyR.
Saa olla iso palo valmentamista kohtaan, että jaksaa lähteä hyvin tuuliselle jakkaralle valmentajaksi. Aika koiran jobi jollei ole enää kutsumusta ja paloa.
 

Power

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS
Noin muuten mielenkiintoinen aihe tämä. Nostattaa kiihkoa edelleen.

Omalta osaltani en kyllä tunnista mitään kiihkoilua (lienen toki jäävi arvioimaan) ja pidän tällaisia luonnehdintoja eriävistä näkemyksistä aavistuksen dissaavina. Aihe on toki mielenkiintoinen, kuten historia yleensäkin, ja liittyy laajempaan kysymykseen siitä, miten TPS:n kultavuosien täysin poikkeuksellinen menestys oli mahdollista. Tietysti kyseessä oli usean tekijän summa, mutta tuloksesta päävastuun kantanut päävalmentaja ansaitsee arvostuksesta oman (reilun) osansa. Vm. ei mielestäni aina ole toteutunut, koska Jortikan osuudesta tuohon menestykseen on usein esitetty jos jonkinlaisia varaumia, joihin olen edellä yrittänyt vastata.

Tiivistetysti:
1) Väitteet siitä, että Jortikalla olisi mestaruusvuosinaan ollut aina käytössään sarjan laadukkain materiaali, eivät kestä kriittistä tarkastelua.
2) Mestaruuksien voittaminen, saati uusiminen, ei ole laadukkaalla materiaalillakaan helppo homma ja tässä suhteessa Jortikka on tehnyt kovempaa tulosta kuin kukaan muu liigassa.
3) Väitteeseen siitä, ettei Jortikka ole voittanut mestaruuksia heikommilla kokoonpanoilla, voi vastata, että eipä ole juuri kukaan muukaan. Ja toisaalta Jortikalla on ihan kelpo CV myös niiden liigamestaruuksien ulkopuolella. On toki pahoja epäonnistumisiakin, mutta kenellepä niitä ei pitkällä uralla tulisi.

Kohtaan 2 voi kysyä lisätietoja vaikka Jukka Rautakorvelta, jota sinänsä pidän huippukoutsina, mutta jonka häviämien finaalisarjojen lukumäärän suhteen olen seonnut laskuissa jo vuosia sitten. Tai kovasti hehkutetulta Westerlund&Summanen -kaksikolta, joka saavutti liigassa neljässä vuodessa yhden mestaruuden. Tai jo edellä viittaamaltani, Tepsin kultavuosien toiselta valmentajalta, jonka tulokset olivat luokkaa heikompia kuin Jortikalla. Ko. koutsin osalta en muista juuri lukeneeni sellaisia disclaimereita, että kauden 92-93 joukkueella mestaruus pitikin voittaa (niin piti) ja kevään -95 kulta olisi jäänyt saamatta ilman Koivun kaltaista poikkeusyksilöä (niin olisi). Saati että herran käytössä olleilla kokoonpanoilla olisi voinut kohtuudella edellyttää ainakin yhden hävityn finaalisarjan kääntämistä voitoksi. Tällä erilaisella suhtautumisella lienee jotain tekemistä sen kanssa, että ko. valmentaja oli ihmisenä aika lailla miellyttävämpi kuin Jortikka, joka ei varsinkaan sen kuudennen kullan jälkeen ole pitänyt kynttiläänsä vakan alla.

Tämä tietynlainen vähättely tai neutraalimmin varaumien esittäminen Jortikan mestaruuksista olisi mielestäni ymmärrettävämpää, jos hän olisi käynyt Tepsissä kääntymässä kesken kultavuosien ja siten päässyt surffaamaan jonkun muun jo aloittaman menestyksen aallonharjalla. Mutta kun näin ei ollut. Vaikka seurassa oli epäilemättä tehty hyvää työtä jo aiemmin, ne kultavuodet alkoivat silloin kun Jortikka saapui päävalmentajaksi. Ja päättyivät silloin kun Jortikka valmentajan pestin toistamiseen jätti. En väitä, että kyseessä olisi varsinkaan jälkimmäiseltä osin suora syy-seuraussuhde, mutta päävalmentaja kantaa tuloksesta päävastuun ja ansaitsee siksi reilun kiitoksen menestyksestä.

Kääntäen, vuosina 2005-2007 seurassa oli epäilemättä pielessä monta asiaa, mutta ensisijaisesti nuo vuodet muistettaneen yhä Jortikan epäonnistumisena. Jälkiviisaasti pidän tuota periodia tarpeellisena muistutuksena siitä, ettei kukaan yksilö ole seuraa suurempi, lukipa selässä mitä tahansa.

Mahtaako Marbellaan soittoa enää tulla? Sapattivuosi on kuitenkin venynyt kymmeneksi vuodeksi tjsp.

Lähimpänä tämän neljännen tulemisen toteutuminen taisi olla keväällä 2011, jolloin TPS oli ajautumassa karsintoihin. Tuolloin oli ilmeisesti tosissaan kysytty, mutta Jortikka viestitti Espanjasta jäljittelemättömään tyyliinsä, ettei juuri nyt kiinnosta. Onneksi Jukka Koivu tarttui toimeen.

Eiköhän Jortikan ura valmentajana ole nyt paketissa. Mieshän on itsekin sanonut, ettei lähtisi enää kuin KHL:ään, ja jos vientiä idän suuntaan vielä olisi, kutsu olisi käynyt jo vuosia sitten. Noin muutenkin kaikesta on pääteltävissä, ettei riittävää paloa valmentamiseen enää ole. Retorisesti voisi kysyä, onko sitä ollut enää sen kuudennen kullan jälkeen. Niin tai näin, eläkepäivät ovat hyvin ansaitut.

Lopuksi toistan jo esittämäni toiveen siitä, että joku sujuvakynäinen urheilutoimittaja tai muu kirjoittamisen ammattilainen jatkaisi meneillään olevaa elämäkerta-/muistelmabuumia paketoimalla Jortikan uran kansien väliin. Kunhan kysymyksessä olisi oikea elämäkerta eikä sellainen Aku Ankan taskukirja, jonka J-P Jalo Petteri Nummelinista väänsi.
 

Sphinx

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS
2) Mestaruuksien voittaminen, saati uusiminen, ei ole laadukkaalla materiaalillakaan helppo homma ja tässä suhteessa Jortikka on tehnyt kovempaa tulosta kuin kukaan muu liigassa.
Juurikin näin. Tämä on aika yksinkertaista matematiikkaa. Otetaan toki mukaan myös helposti unholaan jäävä kausi 91-92, josta myös sanottaisiin – jos olisi silloin satuttu mestaruus voittamaan – että se tuli sarjan laadukkaimmalla joukkueella ja sillä materiaalilla mestaruus kuuluikin voittaa. Eli kun ynnätään Jortikan kaksi ensimmäistä valmennusstinttiä Tepsissä, tulee tulokseksi yhteensä kuusi mestaruutta seitsemänä kautena. Kaikkina kausina oli toki vahva rosteri, joskaan ei toki tasavahva, eli esimerkiksi kaudella 98-99 HIFK oli suurin suosikki ja kaudella 00-01 Jokereilla oli vahvin materiaali, kun taas kaudella 99-00 TPS oli melko ylivoimainen.

Mutta mennään sitten tarkemmin siihen laskuharjoitukseen. Oletetaan yksinkertaisuuden vuoksi, että kaikilla seitsemällä kaudella Tepsillä olisi ollut yhtä suuri todennäköisyys voittaa mestaruus materiaalin puolesta. Jos ajatellaan, että Tepsin saumat mestaruuteen olivat 50 % – joka jo tekisi Tepsistä selkeästi suurimman ennakkosuosikin – saadaan tulokseksi, että näistä lähtökohdista vähintään kuusi mestaruutta seitsemänä kautena voitetaan 6 % todennäköisyydellä. No, ehkä voidaan argumentoida, että oli niin kova rosteri, että tuo 50 %:n todennäköisyys mestaruudelle on aliarvio. Korotetaan mestaruuden todennäköisyydeksi yksittäisenä kautena 60 %. Tällöin todennäköisyys vähintään kuudelle mestaruudelle seitsemänä kautena nousee merkittävästi, mutta on kuitenkin edelleen vain 16 %. Jos lasketaan mestaruuden todennäköisyydeksi 70 %, silloinkin voitetaan kuusi tai seitsemän mestaruutta seitsemänä kautena vain 33 % todennäköisyydellä. Tämä on kuitenkin jo aika epärealistisen korkea todennäköisyys, että olisi ollut yli kaksi kertaa todennäköisempää, että mestari on TPS kuin mikä tahansa muu joukkue. Ehkä korkeintaan kaudella 99-00 tilanne oli tuo ja tosiaan ainakin kausilla 91-92, 98-99 ja 00-01 TPS:n mestaruuden todennäköisyys oli alle 50 %.

Vasta jos olisi niin kova rosteri, että mestaruuden todennäköisyys olisi 80 %, tulisi vähintään kuusi mestaruutta seitsemänä kautena 58 % todennäköisyydellä. Näin kovaa rosteria tuskin millään liigajoukkueella on koskaan ollut.
 

Jay Low

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS, SHL
Noin muuten mielenkiintoinen aihe tämä. Nostattaa kiihkoa edelleen. Väitän vahvasti että Jortte oli tottakai tärkeä tekijä mestaruusputkissa mutta talous, kuntovalmentaminen, mv-valmennus jne. olivat vähintään yhtä vahvoja tekijöitä

Allekirjoitan inputtisi tähän - yhä tunteita tahi nostalgiaa herättävään - aiheeseen, mutta haluan laittaa valoa hiukan tuohon talousteemaan.

Omien tietojeni mukaan on nimittäin myytti, että Tepsin talous olisi ollut jotenkin vahvalla pohjalla ns. kultaisina vuosinakaan. Toki palkintorahaa tuli ja Rane möi maakunnassa niin p#%$eleesti, mutta joka kesä kirstua piti paikata lyhytaikaisilla lainoilla, luotonantajana mm muu TPS-perhe.

Et aika lailla kädestä suuhun mentiin silloin(kin), kourat ja monttu olivat hyvin isot ja ahneet. Mutta kokonaisuus oli silloinkin jossain määrin ”on the edge”. Ainoat talouden nimissä tasapainoiset vuodet HC lienee viettänyt Hietarinnan ja varauksin Östermalmin alaisuudessa. Bergin pyyhkeet never forget.
 
Viimeksi muokattu:
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös