Ensimmäisenä tuli mieleen Huuto.net. Siellä myytiin ainakin vielä muutama kuukausi sitten useampaakin kappaletta (avaavattomina muoveissa) n. 10-12e kpl. hintaan.Onko linkkiä? Ainakaan meikäläisen puusilmillä ei löydy Netanttilan tai Vapaavalinnan sivuilta mitään.
Seuraavaksi voitaisiin näyttää sarja siitä kuinka Leijonat kesytettiin ennen ensimmäistä arvokisamitalia. Katkerat tappiot Ruotsille, Stigun kohtalokkaat banaanit ja Olympiamitalin menetys maalisuhteella Länsi-Saksalle kun osa huippumaista oli kisoista pois. Olisi kiva kuulla kun Ruotsi kaventaa Suomen 5-1 johdon 5-2: een ja selostaja aloittaa voivottelunsa. Ai, ai, voi, voi, näinkö tässä taas käy? Ranen krokotiilin kyyneleet olisivat myös näkemisen arvoisia kun Suomi menettää ottelun lopussa kahden maalin johdon Ruotsia vastaan ja samalla mitalin.
Tukholman MM-kisoissa -69 Tsekit voittivat Neuvostoliiton kaksi kertaa, -71 kerran ja kerran tasan, -72 samoin tuloksin, 74 kerran, 76 tasuri ja voitto tsekeille, 77 ja 78 neljässä pelissä voitot menivät tasan. Tuona aikana Tsekit näyttivät olleen jopa hallitsevampi keskinäisissä kohtaamisissa. Kyllä noista hyvinkin saisi teemalähetyksen aikaan ja aivan loistava sellaisen. Nuo pelithän olivat ehdottomasti aikansa klassikkoja koska latausta ei noiden maiden välisistä otteluista puuttunut. Noita kun näkisi uudelleen, nyt hieman tolokumpana.
Juurikin niitä 60-, 70- ja 80-lukujen matseja olisi hienoa katsella kun itsellä ei ole sattuneesta syystä niistä mitään muistikuvaa. Ihan sama mitkä maat pelaavat keskenään tai miten peli on päättynyt, kunhan vaan on ehkä jollakin tavalla hieman tavallisuudesta poikkeava ottelu kyseessä. 90-luvun lopun Suomen maaotteluita Antsan selostamana ei oikein samalla tavalla kiinnostaisi katsella uudelleen.Mua on aina ihmetyttänyt miksi Yleä ei kiinnosta näyttää vanhoja jääkiekkoja, kun sille selvästi olisi tilausta jääkiekkohullussa maassa.
Juurikin niitä 60-, 70- ja 80-lukujen matseja olisi hienoa katsella kun itsellä ei ole sattuneesta syystä niistä mitään muistikuvaa. Ihan sama mitkä maat pelaavat keskenään tai miten peli on päättynyt, kunhan vaan on ehkä jollakin tavalla hieman tavallisuudesta poikkeava ottelu kyseessä. 90-luvun lopun Suomen maaotteluita Antsan selostamana ei oikein samalla tavalla kiinnostaisi katsella uudelleen.
Vielä mielenkiintoisempaa olisi nähdä joitain 70- tai 80-luvun SM-liigamatseja.
Kohtuullisen teemalähetyksen saisi myös yllättävästi päättyneistä otteluista. Esim.
Puola-Ruotsi -74 MM-kisoissa, ensimmäinen ottelu.
Eikös Ruotsi voittanut ottelun, mutta taisi olla Ulf Nilsson, joka kärähti efedriinistä, niin Puola tuomittiin ottelun voittajaksi.
Heh, mistäs tuo tuonne oli lipsahtanut. Näinhän se tietysti oli, Stigun kaverihan oli vetänyt banaaneja kanssa, eli efedriinistähän Nilsson kärysi myös.
Ja koko kausi ilman Fetisovia. Lisäksi Challenge Cupin voitto-otteluista puuttui Harlamov. Tuossa 6-0 pelissä maalissa oli Myshkin, ei Tretjak. Hieno joukkue.Kattelin tuossa vuoden -79 MM-kisojen toisen Neukut-Tsekit ottelun pitkästä aikaa ja kyllä se Neukkujen peli aika ajoittain mahtavan näköistä oli, vaikka olen kyllä Neukuilta paljon parempiakin otteluja nähnyt. Yksi ehkä parhaimmista kohdista oli muutama mahtavan pitkä ylivoimapyöritys. Ottelu oli tuolloin jo tosin ratkennut, eikä neukut tehneet siitä edes maalia. Ne kun haki taas jotain täydellisen kaunista maalia täydellisen pyörityksen päätteeksi. Klap Klap -tyyliä legendaarisimmillaanhan se oli. Harlamov teki pari maalia ja pelasi muutenkin legendansa vaatimalla tasolla. Makarov, Petrov, Kapustin ja toinen Golikov teki muut maalit. Useimmat maaleista ei vain olleet niinkään venäläisiä vaan enemmänkin kanadalaisia eli maalin edestä sisään lyötyjä. Harlamovin maalit lienee olleet siisteimmät. Ensimmäisen se teki B-pisteiden välistä komealla laukauksella aivan ylänurkkaan ja toisen suoralla ohjauksella ylivoimalla. Tsekit oli kummassakin Neukut -ottelussaan aika vastaantulijoita, en tiedä mikä niillä on ollut, mutta noin nimivahvalla joukkueella kummatkin ottelut olivat niille melkoisia nöyryytyksiä. Ensimmäinen otteluhan päättyi Neukuille 11-1 ja tuo toinenkin 6-1. MM-kisoissa kolmanneksi sijoittunut Ruotsi (Tsekithän sai murskatappioistaan huolimatta hopeaa) hävisi Neukuille 11-3 ja 9-3. Kyllähän tuo Vuoden -79 Neukkujoukkue on yksi maailman kaikkien aikojen kovimmista maajoukkueista. Voittihan se Challenge Cupinkin ja viimeisessä ja ratkaisevassa ottelussa NHL/Kanada kaatui 6-0.
Pitääkö kaikki ottaa niin vakavasti? Pääasiahan oli, että vanhoja matseja näytettiin ja nyt siihen oli keksitty mielestäni ihan hauska aihe. Varmasti tästä maasta, niin kuin Ruotsistakin, löytyy iso kasa virnuilijoita ja lällättelijöitä aina silloin kun toinen puoli saa kupoliinsa, mutta kun Ruotsia vastaan useimmiten on tullut turpaan ja ruotsalaiset ovat saaneet kiekossakin nauttia niin paljon enemmän, niin on kohtalaisen normaalia ihmisluonteelle olla kateellinen naapurin menestyksestä ja ainakin vähän onnellinen, jos joskus kaverikin saa vähän siipeensä.Oli ihan kiva juhannuksena katsella Suomen ja Ruotsin välisiä Suomelle kääntyneitä mittelöitä, mutta hetkinen: otteluita joissa muut maat peittoavat Tre Kronorin...? Mikä ihme tätä kansaa ja Ylen urheiluvastaavia vaivaa?
Kyllä Ruotsissakin osataan veistä kiertää haavassa vähintään yhtä muikeasti kuin täällä. Mielessä nyt vaikkapa viime Olympikisojen ohjeet kultamitalin tekemiseen ananas-renkaista. Kyllä sitäkin täällä Suomessa varmasti joku tosikko päivitteli.
Minulle on yksi lysti vaikka näyttäisivät pelkästään katkerimpia Suomen tappioita otsakkeella "Aku Ankkaa hukutetaan" tai Ruotsin ihania voittomatseja "Hannu Hanhet puijaavat koko maailmaa" -nimikkeen alla. Tuohon nyt vaan oli keksitty jonkun mielestä hauska aihe ja toivottavasti joskus jotain muuta.Joo-joo. minäkin mielelläni katson vaikka tusinan otteluja joissa Suomi pesee Ruotsin, mutta en kyllä jaksa innostua matseista joissa tshekit, neukut tai kanukit voittavat kruunut - siitä näkökulmasta ainakin omasta mielestäni kommentoin tuota hanhikynintää. Ennemmin olisin nähnyt niitä matseja joissa Leijonat menestyy muitakin huippumaita vastaan, esim: Suomi-Kanada canada Cup 1991 (tasuri, mutta mahtava sellainen), Suomi-Tshekki World Cup 1996, Suomi-Venäjä MM-1997, Suomi-USA World Cup 2004 (Nelosen lähetys tosin), jne.
- Pelillisesti ottelu oli yllättävän tasainen. Neuvostoliitto ei ollut selvästikään parhaimmillaan.
Likaisena pelaajana tunnettu Bobby Clarke pelasi yllättävän rauhallisesti, joskin myös näkymättömästi.
- Wayne Gretzky ei ollut Neuvostoliiton parhaiden hyökkääjien tasolla tuossa ottelussa.
- Kapustin-Shepelev-Shalimov ketju oli v. 1982 vähintään yhtä hyvä kuin KLM-ketju.
- Fetisov oli maaginen. Hänen takaperinluistelunsa ja "sokkona" tehdyt pystyavaukset (jotka kuitenkin aina napsahtivat täydessä vauhdissa olevan hyökkääjän lapaan) olivat jotain sellaista, mitä ei nykypäivänä enää näe. Fetisovin voimakkaat nousut aiheuttivat myös jatkuvasti paniikkia Kanadan puolustajille. Fetisov teki ottelussa kaksi maalia, joista jälkimmäinen tuli tällaisen ylösnousun päätteeksi.
Clarke oli todella näkymätön, mutta se oli sitä tosin koko turnauksessa.
Näissä parissa vanhassa ottelussa, jotka olen viime aikoina katsonut, niin Kapustin esiintyi molemmissa edukseen.
Kanada sai pronssia.
Kapustin on yksi kaikkien aikojen aliarvostetuimpia pelaajia. Hän ei koskaan pelannut maajoukkueessa pitkään samassa huippuketjussa, joka lienee yksi syy sille miksei hän ole tunnetuinpien pelaajien joukossa. Parhaimmillaan 1980-luvun taitteessa Kapustin oli viiden parhaan laitahyökkääjän joukossa maailmassa.
Kapustin putosi pois maajoukkueesta vuoden 1983 MM-kisojen jälkeen, mutta oli neukkujen sarjan parhaita pistemiehiä vielä v. 1987. Maajoukkueeseen hän nousi 21-vuotiaana vuoden 1974 MM-kisoissa. Parhaimmillaan hän oli mielestäni vuosina 1977-1982, jolloin hän pelasi kahdessa huippuketjussa Kapustin-Zhluktov-Balderis (ZSKA, 77-80) ja Kapustin-Shepelev-Shalimov (Spartak, 80-88).
