Ei liene IFK:nkaan kassa pohjaton kaivo, mutta tämän kauden olisi pitänyt opettaa vähintäänkin se, että senttereiden kohdalla ei ehkä kannata venyttää sitä penniä ihan viimeiseen asti. Tämä ei tietenkään tarkoita sitä, että pitäisi maksaa ihan mitä tahansa, mutta pelkästään periaatteen vuoksi ei senttereiden kohdalla kannata pistää kukkaronnyörejä liian tiukalle.
Vaikka määrä ei yksin korvaa laatua, todellakaan, meillä jää paljon potentiaalia hyödyntämättä myös laitureiden kohdalla, jos keskeltä puuttuu pelaaja, joka organisoi peliä. Lähtökohtaisesti pitäisi siis tilanteen olla sellainen, että vähintään neljään ketjuun on sentteri löydyttävä. En jaksa millään uskoa, etteikö tällä kaudella olisi kokeiltu jokaista jätkää sentterinä, jolla edes jonkinlaiset eväät sillä paikalla pelaamiseen olisi ollut. Ainakaan tällä kaudella Kerästä lukuunottamatta "puskista" ei yhtään jätkää muuttunut laiturista sentteriksi. Tuskin mikään radikaalisti kesän aikanakaan ehtisi muuttua. Olkoon sitten vaikka omia A-junnuja, jotka keskellä pelaavat, jos muualta ei tulijoita ole. Sekin on kuitenkin lähtökohtaisesti parempi tilanne kuin se, että kolme laituria sählää keskenään. Ja ehkäpä tällä tavalla niitä omia junnuja saadaan kasvatettua suurempiin saappaisiin.
Pakiston osalta tilanne näyttää vähintäänkin erikoiselta. Mikäli sekä Saarinen että Karalahti poistuvat samaan aikaan joukoista, koppiinkin jää suuri tyhjiö. Toisaalta, tilanne selkiytyisi muiden kohdalla varmasti myös tavoitteiden osalta, koska Saarisen ja Jeren saappaat on pystyttävä täyttämään. Pari viime kautta huomioiden, pelimäärällisesti ja sitä kautta myös laadullisesti, se ei ole mitenkään mahdoton tehtävä, joskaan ihan sormia napsauttamalla tämäkään tuskin tapahtuu. Potilas ja Jere kuitenkin kunnossa ollessaan vääntävät sellaisia minuutteja, että se alkaa olla jo selkeästi muilta pois. Tosin, kumpikaan ei juurikaan ole viime aikoina kunnossa ollut... Elämme siis mielenkiintoisia aikoja.