Haluan lisää suosikkijoukkueita

[fiftyeight]

Halutako lisää suosikkijoukkueita vai pitääkö nykyinen? Kas, siinä kysymys.

Itselleni HIFKistä muodostui suosikkijoukkue tavallaan sattumalta. Serkun kanssa oltiin lätkää pelailtu ja seurattu Mäkisen korttelijengijuttuja, kunnes faija vei meidät katsomaan HIFKin peliä täyteen buukattuun halliin ja siitä se lähti.

Koulussa oli kovat fudistsydeemit jo keskikoulun alussa, ja luokallani pelattiin Englannin liigaa mitä erilaisimmissa muodoissa veikkauksista evo-evoon, oli jopa oma lehtikin ;-). Silloin oli päätettävä, mikä Englannin liigan joukkue on se omin. Ja pian se löytyikin. Omalla tyylillään pelannut valkoasuinen Leeds Utd. Vieläkin seuraan Leedsin taivalta, vaikka korkealta ja kovaa alas tultiin. Niin, tultiin; sen verran läheiseksi tuli. Muitakin seuroja sympatiseeraan edelleen, mm. Tottenham ja West Ham, mutta L´pool ja ManU ovat narritavaraa. Vaikka Kevin Keegan (from Scunthorpe) onkin hyvä jätkä.

Saksan sarjoista seuraan Bayern Munchenia, kiitos Beckenbauerin ja Gert Mullerin. Italia ja Espanja ei paljon aiheuta tuntemuksia, kiitos kaikenlaisten omien sählinkiensä, mafian yms. Skotlannissa muuten Dundee Utd.

Suomessa jääpallo ja käsis tietty HIFK, kotimainen fudis päätasolla hakee kun en oikein Klubin touhuja ole koskaan ymmärtänyt ja Espoossa asuneena Hongan touhu tavallaan vaikuttaa hyvältä, mutta siltikin se on P. Rautiainen, missä milloinkin on. Viikingeille tsemppiä lisäksi. Koris sitten ToPo, lentopallossa Pielavesi (sattuneesta syystä ja miksei muutenkin), pesäpallo ... siis jokojokopallo.. unohtakaa..

Edit. Ai niin se NHL. Kuten edellisestä voi nähdä, ei paljon hetkauta. Seuraan kyllä mitä siellä tapahtuu, mutta pelaajakaupat yms. touhu on sen verran kyynistä, ettei oikein voi mihinkään seuraan takertua. Aikoinaan eno asui Torontossa, joten se on jäänyt mieleen, myöhemmin NY Reindeers ja sitten LA Kings niin mikä sitten, Chicago, Nashville, mutta nämä lähinnä niissä pelanneiden pelaajien takia. Just nyt ei iso kello soi oikein minkään kohdalla.

 

[Krupieeri]

Mun sattuman satoa Red Wingsin osalta oli EA sportsin ensimmäinen NHL hockey. Joukkueeksi valikoitui vähän sattumalta Detroit, ehkäpä jotain tekemistä oli sillä, että jengi oli lähes paras koko pelissä ja kun itse oli ihan käsi pelin kanssa alkuvaiheessa, niin yritti saada tasoitusta konetta vastaan. Sitten jotenkin, kun NHL-tuloksia seurasi, niin alkoikin tuttuja nimiä tulla vastaan etenkin Detroitin ottelutuloksista ja jotenkin se siitä sitten lähti.

Ehkä valinnan olisi voinut tehdä urheilullisemminkin perustein, mutta ihan hyväähän tuo menestys ja peli on ollut viimeisen lähes 20 vuoden ajan, kun jengin otteita on tullut seurattua.

 

[RDivis]

Itseä harmittaa lähinnä se etten ole löytänyt sitä "valittua" joukkuetta NHL:stä. Mutta eipä siitä käy syyttäminen oikeastaan muuta, kuin sitä, ettei ole ollut valmis "uhrautumaan" ja valvomaan katsoakseen pelejä.

Yksittäiset pelaajat (lähinnä pari maalivahtia) saattavat olla sellaisia joiden toivoo pärjäävän.

Ehkä vielä jonain kautena...

 

[MunkADunk]

Pikkupoikana ulkojäillä tuli oltua aina Jagr. Siihen aikaan ja siinä iässä oli vaikeaa saada tietoa muualta kuin kirjaston lehdistä, ja siihen aikaan Jarmo Jaaker oli kuuma nimi. siitä lähtikin Pittsburghin kannustus, vaikka suuri osa kavereista olikin Anaheimin (siis Selänteen) tai Montrealin (siis Koivun) kannattajia. Nykypäivän pingviinit onkin sitten pelannut pari viime kautta loistavaa jääkiekkoa ja ollut pari kertaa SC-finaaleissakin. Ja ei, en ole Crosby-Malkin fani, vaan olen pitänyt joukkueesta aikana kun hekin pelailivat ulkojäillä.

 

[Kolokettu]

Jos nyt aikuisiällä ryhdyt suosikkeja hankkimaan, niin tässä minun ohjeeni

1. Jos sinulla on kaveri, joka kannattaa fanaattisesti jotain joukkuetta, niin ryhdy kannattamaan samaa ja anna hänen imaista sinut mukaansa. Toinen vaihtoehto on sitten valita juuri kaverin joukkueen perivihollinen, ja varmasti hyvin nopeasti alkaa niin kova keskinäinen piikittely, että huomaat oikeasti fanittavasi kyseistä joukkuetta.

2. Yhdistä johonkin lomamatkaan jokin ottelu. Tyyliin mene Roomaan lomailemaan ja vieraile AS Roman peliä katsomassa. Noin harmittomasti se itsellänikin lähti...

3. Tämä nyt on epätoivoisin keino, mutta yksinkertaisesti vain päätät ruveta kannustamaan jotain joukkuetta. Tätä voit tehostaa lähinnä lyömällä suuria summia vetoja joukkueen puolesta, ja kummallisesti alat juhlia heidän maalejaan... Tämä tosin on kyllä kaikista konsteista epäaidoin, ja fanitus voi myös loppua melko nopeasti. :)

 

[Outsider]

1. Kannattaa valita joukkueet sen mukaan miten ne pärjäävät sillä kaudella kun fanitus alkaa.

2. kannattaa valita niitä riittävän monesta eri liigasta, niin hyvällä tuurilla joku niistä saattaa joskus voittaa senkin jälkeen jotain.

:)

 

[Lucky Murphy]

Tyyliin mene Roomaan lomailemaan ja vieraile AS Roman peliä katsomassa. Noin harmittomasti se itsellänikin lähti...

Näin juuri, ei kai joukkuetta "valita", vaan se valitsee sinut, Jos on valitakseen. Jos seuraa urheilua ja samoja sarjoja paljon, niin jossain vaiheessa voi huomata inhoavansa jotain seuraa, ja symppaavansa jotain seuraa enemmän kuin muita. Kun alkaa symppaamaan seuraa, alkaa seuraamaan sen edesottamuksia tarkemmin ja hah ...kohta oletkin "fani".

 

[tiuke]

Näitä asioita on sivuttu muissakin ketjuissa, mutta menköön näin laajemmassa mittakaavassa uudestaan.

NHL:stä ei varsinaisesti yhtä suosikkia ole, enemmän ne menee pelaajien mukaan. Dallasin pelipaita löytyy, joten jos vain yksi pitää valita, niin sitten se.

Elitserienistä löytyy suosikki serkun kautta. Färjestadin pelipaita löytyy ja vaikka en kauden mittaan paljoa seuraa, niin kummasti play-offien alettua tulee seurattua selvästi enemmän ja pidettyä Färjestadin puolia.

Manchester Unitedia olin katsellut Cantonan ajoista asti, mutta -98 MM-kisoista lähtien olen seurannut tarkemmin futista ja siitä lähtien ManU on ollut suosikki. Kavereissa taas on paljon muiden Valioliigajoukkueiden kannattajia, joten leikkimielistä kisailua saadaan välillä aikaan.

Hollannissa suosikki on Ajax, jota en tosin seuraa ollenkaan käytännössä, joskus sarjataulukon vilkaisen. Tämä juontaa juurensa siihen, että olen käynyt paikan päällä, vaikkakaan en ikävä kyllä ottelun aikaan. Real Madrid-Barcelona vääntöön oli aiemmin terävämpi mielipide, mutta se on laantunut aika olemattomiin. Silti kuitenkin aina mieluummin Real kuin Barcelona.

Futismaajoukkueissa Englanti ylitse muiden, jos Suomea ei lasketa. Myös Hollanti on suosikki. Italia sitten siellä toisessa päässä.

 

[Jj]

Hyödynnä vuoden arvokisat, seuraa paljon pelejä ja jos huomaat pitäväsi jostain pelaajasta ala seurata häntä myös päivätyössään. Esim. USA´94 -> Stoichkov -> Barcelona.

 

[ernestipotsi]

Mainitaan myös vielä yksi asia eli pikkuseuran/pienen alueen seuran symppaaminen. Tällaisessa seurassa asiat pitää hoitaa menestyksen eteen täysin eri tavalla kuin suuren talousalueen seuroissa. Tällä tavoin olen myös saanut joitakin suosikkijoukkueita, esimerkiksi Green Bay Packers tai jalkapallomaajoukkueiden puolelta Hollanti (ja myös hollantilaiset seurat eurokentillä).
Toki on myös mahdollista että pikkuseura on liian juntti, jotta siitä voisi pitää. Esim. Rauman Lukko

 

[tant gredulin]

HIFK. Tämän olen jo varmaan moneen kertaan täällä kertonut, mutta Victoriaville Tigersia (Les Tigres de Victoriaville) vastaan pelatun pre-season gamen jälkeen olin 100% HIFK. Sänkitukkaiset miehet ilman kypärää pieksemässä toisia samanlaisia oli liikaa esipuberteetti-ikäiselle nuorelle neidolle :)

Futiksessa sama seura. 60/70-lukujen taitteessa kävin katsomassa kaikki HIFK:n kotiottelut, myös sen yleisöennätysmatsin vuonna 1970. Uutta nousua odotellessa!

NHL - en kehtaa sanoa fanittavani, koska en seuraa tarpeeksi, mutta Chicagolla on ollut 60-luvun lopulta lähtien lämmin paikka sydämessäni. Espositon veljekset pelasivat lyhyen episodin yhtäaikaa Chicagossa. Myöhemmässä elämässä törmäsin nuoruudenrakkauteni myötä joukkueeseen uudelleen ja oman osansa toi Tuomo Ruudun signaus.

Englannin Valioliigassa pitää myöntää gloryhunttaus, se vaan ei kohdistu jalkapalloon :) 60-luvun lopulla sijoitin viikkorahani brittiläisiin musiikkilehtiin ja sitä kautta törmäsin Chelseaan - Kings Road oli 'the place to be' Carnaby Roadin jälkeen eli Rollarien, Mary Quantin, Jean Shrimptonin ja Twiggyn maailmaa. Chelsea siis.

Villillä 70-luvulla törmäsin Roomassa hurmaavaan nuoreen mieheen, joka kuului AS Roman pelaavaan kokoonpanoon, joten voitte varmaan arvata loput :)

 

[HemmoP]

Antakaa minulle vinkkejä, miten saan uusia suosikkijoukkueita. Toivoisin suosikkijoukkuetta ainakin Englannin valioliigasta, Espanjan La Ligasta ja NHL:stä. Ne on hienoja sarjoja ne.

No jos Lukosta tykkäät, niin sitten varmaan seuraavatkin saattaisivat olla lähellä sydäntä: Everton, Malaga, Lazio, NHL:ssä ehdottomasti Minnesota Wild.

 

[Bay]

Olen jo pitkään kannattanut Lukkoa tai ainakin niin pitkään kun siihen on ollut mahdollisuus. Hienoa se paikoitellen on ollut, ei siinä mitään. Kuitenkin viime aikoina olen kadehtivasti alkanut katsoa muiden palstakirjoittajien suosikkijoukkue-listausta. Sieltä löytyy hienoja seuroja monista hienoista sarjoista. Minusta olisi hienoa olla vaikkapa Detroit Red Wingsin kannattaja, mutta en vaan millään keksi, että minkä perkeleen takia. En ole koskaan edes käynyt Detroitissa, saati siellä päin Amerikkaa.

Antakaa minulle vinkkejä, miten saan uusia suosikkijoukkueita. Toivoisin suosikkijoukkuetta ainakin Englannin valioliigasta, Espanjan La Ligasta ja NHL:stä. Ne on hienoja sarjoja ne.

Onneksi olkoon. Askel oikeaan suuntaan on nyt otettu. Ota suunta esim. n 50 km pohjoiseen Raumalta niin löydät jo paljon enemmän kannattamisen arvoisen jääkiekkojoukkueen :) Sinne on paljon lyhyempi matkakin kuin tuonne Detrotiin.

 

[Randy Marsh]

Ei 'gloryhunttaus' mielestäni ole pelkästään sillä kaudella pärjäävien kannattamista. On vaan niin järjettömän helppoa rueta seuraamaan ja fanittamaan jotain vähänkin kuuluisampaa ja nimekkäämpää joukkuetta. Ei sellainen kannattaminen voi (suurimmaksi osaksi) yksinkertaisesti perustua millekään tunteille.

Minulla ei ole mitään muuta joukkuetta, mikä oikeasti on lähellä sydäntä, kuin Jokipojat. Toisaalta ihan hyvä niin, tosin en kyllä voisi nähdä itseäni minkään muun joukkueen kannattajana, oli se sitten mistä tahansa lajista ja sarjasta. Toivon, että ketjunavaus oli sarkasmia.

 

[RDivis]

Ei 'gloryhunttaus' mielestäni ole pelkästään sillä kaudella pärjäävien kannattamista. On vaan niin järjettömän helppoa rueta seuraamaan ja fanittamaan jotain vähänkin kuuluisampaa ja nimekkäämpää joukkuetta. Ei sellainen kannattaminen voi (suurimmaksi osaksi) yksinkertaisesti perustua millekään tunteille.

Helppoahan se on joo, mutta kyllä minun mielestäni on oikeus "ottaa" itselleen joukkue taikka antaa itsensä joukkueelle. Oli valintaperiaate sitten mikä tahansa. underdog, suosikkipelaaja whatevö. Kyllä ne tunteet pikkuhiljaa siinä voimistuu.

Mutta, kun olet tehnyt "valintasi" pysy siellä.

Tuo sinun "älä ala kannattamaan mitään koska se ei kumminkaan ole aitoa"-periaate on kyllä aika perseestä. Taitaisivat kannattajat olla joukkueilta aika vähissä.

 

[Bruno]

Mielenkiintoisia kertomuksia fanituksen alkamisesta täällä. Oma Barcelona-fanittamiseni alkoi jo vuonna 1992, Ronald Koemanin takia. Ensin oikeastaan bongasin tämän hirmukudin omaavan pakin Hollannin maajoukkueesta, jonka jälkeen aloin seuraamaan äijän otteita Barcan paidassa. Seuraus tästä oli se, että huomasin pitäväni Barcelonasta joukkueenakin valtavasti. Valitettavasti en ole vielä tähän päivään mennessä päässyt Camp Noulle katsomaan peliä, mutta tavoite se ehdottomasti on.
Muista liigoista en sinällään fanita mitään jengiä, mutta jokaisesta sarjasta jota vähänkin seuraan, on löytynyt se, jonka toivon voittavan, muttei maailma siihen kaadu, jos tuleekin kuokkaan.
Tällaisia ovat mm. Internazionale, Arsenal, Bayern Munchen, Boston Bruins, Djurgården. Voisinhan minä laittaa tuohon suosikkijoukkueen kohdalle kaikki nuo, mutta eipä se nyt mielestäni ole oleellista.

 

[HLe]

Antakaa minulle vinkkejä, miten saan uusia suosikkijoukkueita. Toivoisin suosikkijoukkuetta ainakin Englannin valioliigasta, Espanjan La Ligasta ja NHL:stä. Ne on hienoja sarjoja ne.

Minkä takia et alkaisi fanittamaan jotain kotimaista jalkapalloseuraa? Ovatko ulkomaan liigat niin paljon mediaseksikkäämpiä, että se estää oman paikkakunnan jalkapallojoukkueen kannattamisen?

 

[Hirmumyrsky]

Olen päättänyt että rupean kannattamaan niitä joukkueita jotka sainaavat seuraavat herrat näkyvämpiin sarjoihin (poislukien italotiimit ja Real Madrid):
Eden Hazard jalkapallo ja Richard Paníc jääkiekko.

Hienoja miehiä. Hienoja nimiä.

 

[tant gredulin]

Eden Hazard jalkapallo ja Richard Paníc jääkiekko.

Sähän voisit aloittaa fanittamalla Kaarinaa ja saada sen seurauksena paniikkihäiriön. Siitä se lähtee!

 

[Hirmumyrsky]

Sähän voisit aloittaa fanittamalla Kaarinaa ja saada sen seurauksena paniikkihäiriön. Siitä se lähtee!

Heti perään houkuttelisin Mervin ja JohQn itseni kanssa kolmenkimppaan ja kuolisin hymy naamalla kun Matti tulee puukon kanssa. Siinä vaiheessa elämä olisi jo nimittäin niin päin vatukkoa, että voisi kuolla hymy naamalla.

Joo en taida kyllä alkaa fanittaa Kaarinaa.

Mutta tietysti voisin fanittaa (vähän) myös sitä seuraa joka ilmeisesti nyt on ryöstämässä Super-Sakke Salmista porista. Ihan puhtaasti vittuiluna.

 

[VH87]

Itse olen aina seurannut urheilua hyvinkin laajasti ja oikeastaan suosikkijoukkueet ovat lähes aina pysyneet samoina. Symppaan myös monia, mutta kannatan vain tiettyjä.

SM-Liigasta tottakai vain ja ainoastaan Ässät, koska porilaisena seuraan tietyllä tapaa juurtuu ja sitä jopa rakastaa, niin outoa kuin se onkin. Tunteet ovat jengiä kohtaan hyvin voimakkaat. Jos esimerkiksi ihailemani ja arvostamani vastustajajoukkueen pelaaja luistelee pataa vastaan, muuttuu tuo arvostus pelkäksi vihaksi ja antipatiaksi, toki vain hetkellisesti, mutta kuitenkin. Toista suosikkia ei suomesta ja lätkästä löydy, eniten ehkä symppaan IFK:ta, lähinnä perinteiden, pelityylin ja paitojen vuoksi.

NHL:stä suosikkeja on kaksi, Wings ja Ducks, joista ensin mainittu melkeimpä se jota kannustan. Jälkimmäinen lähinnä Teukan ansiosta. Muistan myös pienempänä olleeni fanaattinen Avalanche-fani, Sakicin, Fopan ja Royn vuoksi. Vuonna 1996 valvoin koko yön katsoessani Cup-finaalia, jossa Uwe Krupp ratkaisi mestaruuden Coloradoon. Sen jälkeen kuppi on kallistunut Detroitin suuntaan, kiitos konsolipelien ja Yzermanin.

Suomifutiksesta taasen ei löydy mitään hirveän voimakasta kohdetta. FC Jazzin mentyä konkkaan, koko veikkausliiga jokseenkin jäi hetkeksi. Popa nostaa päätään divarista ja sitä tuleekin seurattua eniten. Honkaa symppaan, lähinnä Vuorisen takia ja siksi että seuralla on tavoitteet kunnossa. Toki TPS ja vaikkapa JJK ovat päämäärätietoisia organisaatioita.

Mitä tulee kansainvälisiin viheriöihin, Hollantia olen kannustanut jo todella pienestä pitäen. Tarkkaan ei pysty muistamaan miksi, mutta pro evolution soccer supernintendolla on varmasti ollut ensikosketuksen takana. Sittemmin löysin Bergkampin, joka on suurin syy siihen että kipinä lähti. Hänen kauttaan aloin myös seurata ja kannattaa Arsenalia, eikä Henrykaan latistanut Gunners-fanitustani. Oranje noista silti on se suurin, jos puhutaan futiksesta.

Mainittakoon vielä, että erinäisillä manageri- ja konsolipeleillä on ollut iso rooli siinä, että nämä jengit on löytänyt omakseen.

 

[Pullamössö]

Onko tässä nyt kaikki edelliset ajaneet sarkasmipommiin vai onko tässä joku juju jota en ymmärrä ?

Nooh, Ei hirveästi ole kokemusta usean eri joukkueen fanituksesta ja pidän sitä hieman outona. Itselläki yksi suosikkijoukkue ja loput ovat sitten näitä sympatia/yksiloistavayksilö/hienotpeliasut kategoriaa.

 

[TQoFE]

Onko tässä nyt kaikki edelliset ajaneet sarkasmipommiin vai onko tässä joku juju jota en ymmärrä?

Samaa olen minäkin tässä funtsaillut. Avausviestin sisällöstä, jos se siis on tosissaan kirjoitettu, tulee lähinnä "Antakaa määki huudan, määki olen kännissä" -fiilis; kun joku yrittää epätoivoisesti väkisin kuulua jonnekin, minne ei oikeasti kuulu, ei hiffaa homman perimmäistä olemusta ja saa osakseen lähinnä sääliviä katseita ja myötähäpeää.

Eikä "suosikkijoukkuetta" voi valita, sen vaan tietää heti. Sama homma kuin seksissä: kivaa ja jopa loistavaa voi olla jonkin aikaa, mutta pitkäikäistä suhdetta siitä ei tule, jos rakkaus puuttuu. Panoja hankitaan, ne tulevat ja menevät, mutta se rakkaus ilmestyy pyytämättä ja yllätyksenä, ja tulee jäädäkseen pidemmäksikin kuin yhdeksi yöksi. Myötä- ja vastamäessä, päiviemme loppuun saakka, vai mites se nyt menikään.

 

[demitra]

Suosikkijoukkueiden valinta on kieltämättä eräänlaista pseudotiedettä. Tässä oma tarinani.

Ihan pikkunatiaisena kannatin HIFK:ta lähinnä siksi, että paras ja isompikokoinen kaverinikin teki niin, enkä uskaltanut väittää vastaankaan. Jokereiden leiriin siirryin ala-asteiässä syksyllä 1991. Syynä oli lähinnä tuolloin alkanut Jokerit-ilmiö ja Selänne. Lievää gloryhunttuasta siis.

Futiksessa suosikkijoukkueeni on ollut aina HJK. Sinänsä hassua, etten voinut sietää Jokereiden futisjoukkuetta.

Arsenalia olen kannattanut myös 90-luvun alusta lähtien. Syinä olivat lähinnä Paul Davis, Alan Smith ja Michael Thomas!?! Manua en ole voinut koskaan sietää.

Interiä olen myös sympatiseerannut niin kauan kuin muistan. Syynä tähän oli kaiketi se, että siellä palasivat aikoinaan Länsi-Saksan suuruudet Matthäus, Brehme ja Klinsmann.

NHL:ssä kannatin 80-luvulla tietysti Edmontonia. Myös Detroit sai sympatiani 90-luvun alussa. Syynä tähän oli se, että luin Pro Hockey-lehdestä jutun Slava Kozlovista, jossa kerrottiin Kozlovin olleen Gretzkyä lahjakkaampi ennen auto-onnettomuuttaan. Nykyään varsinaista suosikkijoukkuetta ei ole. Lähinnä olen toivonut menestystä sille joukkueelle, missä Selänne kulloinkin pelaa. Selänne on ollut minulle kuitenkin aina suosikkipelaaja numero 1. Täytyy myöntää, että olen itkenyt 2000-luvulla vain kerran ja se tapahtui silloin, kun Selänne nosti Stanley Cup-pokaalin käsivarsilleen.

Olen kuitenkin sitä mieltä, että jos suosikkijoukkue kerran valitaan, niin sitä ei enää koskaan vaihdeta. Pikkunatiasille tämä vielä sallittakoon, mutta viimeistään yläasteiässä tehtyjä valintoja ei enää muuteta, vaan niillä mennään hautaan saakka. Tämän vuoksi pesäpallopuolelta ei ole odotettavissa mitään mairittelevaa menestystä. Suosikkijoukkueeni kun on aina ollut Imatran Pallo-Veikot ja myös se joukkue, joka pelaa Sotkamoa vastaan. Turpaan on tullut.

 

[Jupe]

Hyvä ketju, vaikkakin aloittajan aiheesta on siirryttykin puhumaan suosikkijoukkueen syntymisestä omalla kohdalla.

Todella vaikea on suositella aikuiselle ihmiselle suosikkijoukkueita, aikuinen ajattelee liian järkevästi. :)
Mielestäni koko suosikkijoukkue-ajattelu lähtee nuoruusvuosien sanoisinko naivista ajattelusta, silloin on mukana tietynlaiset idolisoinnit, nuori hakee koko ajan vaikutteita ympärillä olevista asioista jne. Omalla kohdalla oli vahvasti myös näin.

Aikuisiällä seuraan enemmän kokonaan mielenkiintoisia sarjoja, kuten Espanjan La Liga, omasta mielestäni ylivoimaisesti viihdyttävin sarja jalkapallon puolella. Mutta 25-vuotta sitten lapsukaisena kun itse potkin palloa jengissä niin ykkönen oli Liverpool ja Grobbelaar, Ian Rush jne.. Se oli idolisointia, fanitusta mitälie. Viirit seinällä jne. Koko Liverpoolin seuraaminen kuihtui kun kasvoi idolisoimisesta/nuoruuden fanituksesta pois. Nykyään pidän Valioliigaa liian tylsänä seurattavana, mutta kyse on ehkä enemmän koko lajin kiinnostamattomuudesta näin aikuisena.

HIFK taas on verissä tullut juttu, vanhempi broidi oli tietty pikkukundille jo idoli sinänsä. Broidilla oli törkeen makeet HIFK-toppikset ja pipot jo 70-80 luvun vaihteessa. Siitä se sitten lähti, oli pakko päästä hallille ja broidin pipoa kannoin ylpeänä jo ala-asteella varhain. Enhän mä mistään lätkäjutuista sen enempää tajunnut alle 10-vuotiaana. HIFK kannatus on myös vahvasti brändin,seuran ja HIFK-menttaliteetin kannatusta, ei pelaajien idolisointia/fanitusta. On ollut upea kannattaa joukkuetta joka herättää keskustelua ja aina jokaisella on mielipide, ei mikään HMV. Myöhemmin matseissa käynti on mukavaa sosiaalista toimintaa nähdä frendejä arkisin jne.

Osittain tästä syystä ei ole herännyt NHL-fanitustakaan, ketä kannattaisin, niitäkö kenestä puhutaan ja ketkä menestyvät, gloryhunttingia pahimmillaan.
Seuraan sieltä vain tiettyjä pelaajia ja hienoja matseja/suorituksia. HIFK ex-pelaajista JRuudun Ottawan pelejä olen yrittänyt viime vuosina bongailla. Se mies on elementissään NHL:ssä.

Muistan ikuisesti 90-luvun vaihteen kun yht'äkkiä lätkää seuraamattomat pk-seutulaiset kouluissa muuttuivat jokeri-faneiksi, en halua yleistää mutta ainakin meidän koulussa se oli todella näkyvää, jäbät ja flikat jotka eivät ennen puhunut sanaakaan lätkästä oli yht'äkkiä Teemu sitä ja tätä, Otto on äijä jne. HIFK-kannataja oli asetelmasta vaan innoissaan, sen jälkeen sm-liigasta tuli paljon enemmän juteltua koulussa.


_