Vaikeasti ajattelemalla saa tästäkin vaikean. Jos katsot esimerkiksi Helsingin pörssissä listattuja firmoja, niin huomaat kuinka monenlaisissa liiketoimintaympäristöissä ne toimivat. On vapaata, säädeltyä, vientiä, tuontia, kauppaa, finanssia, valmistusta, palvelua jne. jne. Kaikissa liiketoimintoihin liittyy omat pikku jipponsa, mutta perus "lainalaisuudet" aivan yhteneväiset.
Major Julli kirjoitti:
Peruslait ovat kuitenkin samat: tuote myy kun se on hyvä ja tulosta syntyy jos kustannusrakenne on kunnossa.
En tarkoittanut sanoa sitä, että yleisestä liike-elämän kokemuksesta ei hyötyä olisi. Mutta asia ei ole noin yksinkertainen, kuin miten itse sen esität. Lainalaisuudet ammattilaisurheilubisneksessä eivät ole yksi-yhteen yhteneväiset, vaan siihen todella liittyy aika mielenkiintosia erityispiirteitä. Tämä asia on niin laaja, että en sitä tässä ketjussa viitsi laajemmin alkaa analysoimaan, mutta jos kiinnostaa, kannattaa lukea muun muassa Walter Nealen artikkeli "the peculiar economics of professional sports" (1964). Tämän jälkeen urheilubisnestä on monikin taloustieteilijä pääosin P-Amerikassa tutkinut, mutta urheilussa liikkuviin rahamääriin nähden ala on edelleen suhteellisen vähän tutkittu. Mielenkiintoista kirjallisuutta kyllä ilman ongelmia löytyy, jos kiinnostaa.
Itse olen alaa suurella mielenkiinnolla melko paljon tutkinut.
***
Ongelma on se, että käsitykset siitä, mikä ammattilaisurheilubisneksessä on ydintuote, vaihtelevat. Joidenkin mielestä se on seura / joukkue itse, joidenkin mielestä ottelu, joidenkin mielestä liiga, joidenkin mielestä sarjatilanteen vaihtelusta johtuva jännitys ja draama... Jos seura- ja liigajohtajilta kyseltäisiin, mikä heidän mielestään on tuote, vastaukset vaihtelisivat aika rajusti esim. edellisten välillä.
Ässät ei pysty yksin tuottamaan mitään. Se tarvitsee toisen seuran tuottaakseen yhden ottelun. Yksi ottelu ei välttämättä kuitenkaan riitä hyväksi tuotteeksi, tarvitaan lisää seuroja tuottaakseen liigan. Seurojen tarvitsee toimia yhdessä, koska he eivät elä ilman kilpailijoitaan: hassua, eikö? Normaalissa liike-elämässä ideaalitilanne olisi tietenkin monopoli (yrityksen kannalta, ei kuluttajien), urheilussa monopoli olisi yrityksen (seuran) kannalta katastrofi. Urheilussa myös kilpaileva brändi auttaa myös omaa yhtiötä - yleisötulot ovat paremmat, kun hyvä brändi tulee pelaamaan vastaan. Sama asia sponsoreiden suhteen - he ovat valmiita maksamaan enemmän, jos oma brändi on hyvä, mutta myös silloin, jos kilpailevat brändit ovat hyviä. Mitä vittua? Eihän sen liike-elämässä niin pidä mennä. Jos kilpailijan brändi on hyvä, pitäisi sen olla omalle firmalle huono asia.
Sitten toisaalta. On paljon evidenssiä, että kuluttajat ammattiurheilubisneksessä ovat poikkeuksellisen brändiuskollisia. Ässien kannattajat ostavat Ässiä, eivätkä ole missään tilanteissa valmiita vaihtamaan kilpailijan brändiin. Harva vaikkapa lenkkareiden kohdalla on yhtä merkkiuskollinen. Aika moni on valmis vaihtamaan Nikestä Adidakseen, jos Adidas on kehittänyt hienon kengän tai tyytymättömyys Nikeen kasvaa. Tai olemaan kahdelle tai useammalle merkille uskollisia: Nike ja Adidas ovat yhtä hyviä. Vai oletko te, Hattivatti ja Major Julli, valmiita vaihtamaan Lukon kannattajaksi, jos Ässät vielä konttaa pari kautta?
Asian tässä valossa siis Ässät seurana on tuote. Asian toisessa valossa tuote on se draama, jota tuottaa kaikki seurat yhdessä.
Tämä on yksi asia, mikä tekee urheilubisneksestä erityisen verrattuna "perinteiseen" liike-elämään.
