Tuossa eilen hallilla pällistellessä rupesin miettimään miten kauas on tultu 13 vuoden takaisista hallin avajaishetkistä. Tuohon aikaan on mahtunut paljon hienoja hetkiä, mutta vielä enemmän huonoja. Silti kaikkein tuskallisimmista hetkistäkin huolimatta ei ikinä ole tuntunut samalta kuin ennen Tappara-pelin alkua. Kun hallissa käveli, ennen kohtuullisen kotoisat käytävät näyttivät lähinnä mausoleumin eteisholveilta. Missä kaikki historiasta muistuttava (taulut, joukkuekuvat, keräilykortit), missä katsojien mukavuutta lisäävät asiat (sohvat, tuolit, pöytäryhmät, mikä tahansa) ja ennen kaikkea, missä ihmiset? Mitä meidän hallille (ja seuralle) on tapahtunut?
En puhu tällä kertaa joukkueesta ja pelillisistä asioista. Ne vaihtelevat vuosittain ja niille on monia muita ketjuja. Sen sijaan haluaisin herättää keskustelua seuran itsensä tilasta, siitä jatkuvasta puuhastelusta miksi toiminta on mennyt ja siitä karseasta tilasta, johon tuo mukatekeminen on entisen Länsiauto Areenan ajanut. Miksi entinen fanituotemyymälä on ollut tyhjillään, surulliset mustat muovit ikkunoissa, koko kauden ajan? Miksi Boksi (vai mikälie baari onkaan) on jatkuvasti tyhjillään? Miksi hallin muista ravintoloista tehtiin muovisia ja kolkkoja epäviihtyisyyden keitaita? Miksi fanipiste piilotettiin jonnekin nurkkien taakse, mistä sitä ei löydä ellei tiedä mitä etsii? Miksi katsoja tuntee käyvänsä hallissa, jossa fanit on sysätty syrjään - ei edes pahamaineisten bisnesmiesten, vaan pelkän tyhjyyden tieltä? Miksi otteluiden yleisömäärä on vajonnut jo hiukan päälle kolmentuhannen - lähelle Matinkylän hallin katsojakapasiteettia? Kysymyksiä on vaikka kuinka paljon, enkä löydä kuin yhden vastauksen kaikkiin kysymyksiin: ketään ei kiinnosta. Ei seuran vetäjiä, ei seuran omistajia, ei faneja, ei ketään.
En tiedä mitä kulisseissa on tässä viimeisten muutaman vuoden aikana tapahtunut, mutta muutos tuohon kolmen kauden takaiseen aikaan on niin valtava, että jotain konkreettistahan siellä pitää olla rahojen vähenemisen lisäksi taustalla. Tuntuu lähes kuin seurajohto vittuilisi rahojaan säästävälle omistajalle tekemällä kaikesta mahdollisimman ankeaa, ikäänkuin osoittaakseen, ettei tästä mitään tule jos kukkaronnyörit eivät aukea. Omistaja vastaa siihen sitten kuten omistajan kuuluu: hankkikaa itse rahat ja tehkää asiat paremmin. Fanit katsovat hölmistyneenä ympärilleen vailla mitään tietoa mistään ja näkevät vain käynnissä olevan syöksykierteen.
Kuten sanoin, en tiedä miten tähän on päädytty, mutta tiedän miten tästä päästäisiin pois. Niin tietää varmasti moni muukin, joten sitä suurempi ihme on Bluesin seurajohdon osaamattomuus ihan niissä pienissä käytännön asioissa, jotka tekevät sen eron hyvän ja huonon välillä. Asioissa, jotka muuttavat puuhastelun aikaansaavuudeksi. Tiedoksi teille, jotka palkkaanne Bluesista nostatte: laatu syntyy siitä, että jokainen yksityiskohta on hiottu loppuun eikä pienintäkään asiaa ylenkatsota. Se tarkoittaa sitä, että seinältä revittyjen taulujen takaa paljastuneet ruuvien reiät eivät ole näkyvillä muistuttamassa ihmisiä poisviedyistä asioista (vai ajoista?) ja sitä, että hallista tehtäisiin viihtyisä. Oma ehdotukseni olisi simppeli, käytävien seinustoille esim. sinisiä sohvia, pöytiä yms. joka saisi tilat tuntumaan kannattajien olohuoneelta. Laadukas toimiminen tarkoittaa sen ymmärtämistä, että kaikki vaikuttaa kaikkeen. Se tarkoittaa katsojien, myös kannattajien ja niiden aitojen fanien, arvostamista - ei vain tulonlähteenä, vaan koko homman pyörittäjinä ja mahdollistajina. Se tarkoittaa sitä, että Bluesin seurajohto ymmärtää tekevänsä töitä faneille siinä missä omistajallekin.
Voisin luetella tässä kymmeniä, ehkä jopa satoja pieniä asioita, joiden kuntoonlaittaminen ei ole vaikeaa. Ne voisi tehdä jopa verrattain pienessä ajassa ja suhteellisen edullisesti, jos kiinnostusta löytyisi. Jos nämä pienet asiat laiminlyödään jatkuvasti, on helppo vetää johtopäätös, että seurajohtoa ei kiinnosta. Silloin ei tarvitse enää ihmetellä miksi ei kiinnosta katsojiakaan.
Tehkää jotain, ennenkuin on myöhäistä.
En puhu tällä kertaa joukkueesta ja pelillisistä asioista. Ne vaihtelevat vuosittain ja niille on monia muita ketjuja. Sen sijaan haluaisin herättää keskustelua seuran itsensä tilasta, siitä jatkuvasta puuhastelusta miksi toiminta on mennyt ja siitä karseasta tilasta, johon tuo mukatekeminen on entisen Länsiauto Areenan ajanut. Miksi entinen fanituotemyymälä on ollut tyhjillään, surulliset mustat muovit ikkunoissa, koko kauden ajan? Miksi Boksi (vai mikälie baari onkaan) on jatkuvasti tyhjillään? Miksi hallin muista ravintoloista tehtiin muovisia ja kolkkoja epäviihtyisyyden keitaita? Miksi fanipiste piilotettiin jonnekin nurkkien taakse, mistä sitä ei löydä ellei tiedä mitä etsii? Miksi katsoja tuntee käyvänsä hallissa, jossa fanit on sysätty syrjään - ei edes pahamaineisten bisnesmiesten, vaan pelkän tyhjyyden tieltä? Miksi otteluiden yleisömäärä on vajonnut jo hiukan päälle kolmentuhannen - lähelle Matinkylän hallin katsojakapasiteettia? Kysymyksiä on vaikka kuinka paljon, enkä löydä kuin yhden vastauksen kaikkiin kysymyksiin: ketään ei kiinnosta. Ei seuran vetäjiä, ei seuran omistajia, ei faneja, ei ketään.
En tiedä mitä kulisseissa on tässä viimeisten muutaman vuoden aikana tapahtunut, mutta muutos tuohon kolmen kauden takaiseen aikaan on niin valtava, että jotain konkreettistahan siellä pitää olla rahojen vähenemisen lisäksi taustalla. Tuntuu lähes kuin seurajohto vittuilisi rahojaan säästävälle omistajalle tekemällä kaikesta mahdollisimman ankeaa, ikäänkuin osoittaakseen, ettei tästä mitään tule jos kukkaronnyörit eivät aukea. Omistaja vastaa siihen sitten kuten omistajan kuuluu: hankkikaa itse rahat ja tehkää asiat paremmin. Fanit katsovat hölmistyneenä ympärilleen vailla mitään tietoa mistään ja näkevät vain käynnissä olevan syöksykierteen.
Kuten sanoin, en tiedä miten tähän on päädytty, mutta tiedän miten tästä päästäisiin pois. Niin tietää varmasti moni muukin, joten sitä suurempi ihme on Bluesin seurajohdon osaamattomuus ihan niissä pienissä käytännön asioissa, jotka tekevät sen eron hyvän ja huonon välillä. Asioissa, jotka muuttavat puuhastelun aikaansaavuudeksi. Tiedoksi teille, jotka palkkaanne Bluesista nostatte: laatu syntyy siitä, että jokainen yksityiskohta on hiottu loppuun eikä pienintäkään asiaa ylenkatsota. Se tarkoittaa sitä, että seinältä revittyjen taulujen takaa paljastuneet ruuvien reiät eivät ole näkyvillä muistuttamassa ihmisiä poisviedyistä asioista (vai ajoista?) ja sitä, että hallista tehtäisiin viihtyisä. Oma ehdotukseni olisi simppeli, käytävien seinustoille esim. sinisiä sohvia, pöytiä yms. joka saisi tilat tuntumaan kannattajien olohuoneelta. Laadukas toimiminen tarkoittaa sen ymmärtämistä, että kaikki vaikuttaa kaikkeen. Se tarkoittaa katsojien, myös kannattajien ja niiden aitojen fanien, arvostamista - ei vain tulonlähteenä, vaan koko homman pyörittäjinä ja mahdollistajina. Se tarkoittaa sitä, että Bluesin seurajohto ymmärtää tekevänsä töitä faneille siinä missä omistajallekin.
Voisin luetella tässä kymmeniä, ehkä jopa satoja pieniä asioita, joiden kuntoonlaittaminen ei ole vaikeaa. Ne voisi tehdä jopa verrattain pienessä ajassa ja suhteellisen edullisesti, jos kiinnostusta löytyisi. Jos nämä pienet asiat laiminlyödään jatkuvasti, on helppo vetää johtopäätös, että seurajohtoa ei kiinnosta. Silloin ei tarvitse enää ihmetellä miksi ei kiinnosta katsojiakaan.
Tehkää jotain, ennenkuin on myöhäistä.