Haapakoski ei ottanut kertaakaan syitä omille niskoille. Hän löysi syyn pelaajista, tuomareista, epäonnesta, loukkaantumisista ja lopussa teki itsensä irtisanomisen lähes kivuttomaksi, sanomalla joukkuetta kurittomaksi. Kurittomuus kertoo siitä, ettei joukkue ole enään hänen hallinnassaan. Mitä muutakaan voi seurajohto enään tehdä ?
Minusta Kärppäpelaajat eivät ole erityisen kurittomia. Ongelmat johtuivat yksinkertaisesti siitä, etteivät he edes tienneet mitä tarkalleen pitäisi kentällä tehdä. Kärpät menivät "paniikkiin" lähes aina kun kiekko oli vastustajalla omassa päädyssä. Alkoi armoton kohellus ja virheiden määrä.
Ihmettelen edelleen sitä, miten on mahdollista että ammatikseen useita vuosia pelannut, maajoukkueessakin esiintynyt, Jalosen menestysvuodet aitiopaikalta seurannut entinen tähtipelaaja ei näe, miksi ongelmat kasaantuvat.
Jos tällainen harrastelijasivustaseuraaja näkee, että Kärppien lähdöt ovat naurettavan hitaita, senttereille ei pelata kiekkoa ja suoria vastaiskuja ei tule yhtään. Miten palkkaa nostava, ammatikseen valmentava Haapakoski ei tätä nähnyt ? Ei kertaakaan puhunut näistä ongelmista ?
Toinen Alatalon aikainen vitsaus on kolmella karvaaminen. Kun kärkikarvaaja luistelee vastustajan maalivahdin takana, molemmat laiturit luistelevat suoraan vastustajan laitureita vastaan karvaamaan, ei voi syntyä kuin ylivoimahyökkäyksiä. Periaatteessa puolustuksen ongelmat alkoivat jo keskialueella, kun ylikarvattiin. Tämä sama ongelma oli jo Alatalon aikana.
Pudotuspeleissä Haapakoski sai homman näyttämään paremmalta, mutta yksi syy oli siinä, etä pelattiin huomattavasti passiivisemmin, jolloin pelejä myös voitettiin.
Alivoimapelissä ei annettu vastustajalle lainkaan painetta. Mikähän tässäkin on todellisuudessa ollut ideana ? Joukkue kuin joukkue pääsi Kärppiä vastaan pyörittämään ylivoimaa peloittavan oloisesti. Miksikö ? Kärpät seisoi, kuin odottaen vain sitä kuolemaa... Ylivoimassa oli jotain ideaa toisinaan, mutta selkeä idea tai tyyli puuttui kokonaan. Miehet eivät menneet maalille, pelaajat olivat todella kaukana toisistaan ja syöttöpeli hidasta. Tuntui, että ilman systeemiä haettiin vain sitä vapaata tekopaikkaa. Ei ihme, ettei ylivoimalla saatu montaa maalia koko syksynä. Kriisi ja tuska tilanteessa olisi pitänyt vanha neuvo, laadukkaita vetoja maalia kohti ja miestä tarpeeksi hakkaamaan ripareita sisään.
Kun Aravirta laittaa jääkiekon perusasiat kuntoon, tulette ensimmäisenä huomaamaan, miten Kamil Kreps ja Martin St.Pierre heräävät aivan uudelle tasolle. Uskon että Aravirta kokeneena valmentaja yksinkertaistaa pelin lähes aapiskukkotasolle. Hyökätään rintamana, puolustetaan yhdessä, taistellaan, otetaan mustelmia, lyödään pitkää jos on painetta, lähdetään omista nopeasti, pelataan sentterille vauhtiin, pidetään etäisyydet pienenä jne..