Se on se itseluottamus helvetin iso osa menestystä.
Katotaan vaan kun joukkue alkaa voittamaan, niin täällä muutama nimimerkki, ketkä nyt vaatii potkuja ylistää Hölöä polvet ruvella.
Se mitä oon ite miettinyt, niin tuntuu et Hölöllä on joka kaudella tällänen jakso, että jengi sukeltaa ja sitä ei meinata millään saada korjattua.
Eipä esimerkiks silloin Suikkasen aikana paljoa katteltu tälläsiä otteita, vaan Kaitsu heitti muutaman hyvän jerryn ja erätauolta palattiin sellanen liekki rinnassa et aina pysty kannattajana sanomaan et tää ei ollu tässä.
Mistä tää joka kautinen taantuminen sitte johtuu?
No sitä on vaikea meiän kenenkään sanoa, kun ei sielä kopissa ja joukkueen arjessa olla mukana.
Mun oma veikkaus liittyy jotenkin tohon ääripositiiviseen touhuun, mikä on nähtävissä joukkueen DNA:ssa hyvin vahvasti.
Mä en ihan tiiä, että onko se näiden vanhempien (tai miksei nuorienkaan), jo kaiken nähdeiden pelaajien motivaation osalta paras tapa, et hävityn matsin jälkeen hymyissä suin kiitellään ja toivotetaan hyvät yöt.
Eli kun pelaajia ei vituta se häviäminen niinkään, niin tälläisestä taantumasta varmasti vähän hankala päästä takas pinnalle, kaikesta tulee vähä semmost tasapaksua paskaa.
Kaikesta ei aina pidä hakea sitä kultasta reunusta ja Hölön tollanen hyvin pehmeä tapa kohdata ihmisiä ei välttämättä oo aina se ihan kaikista paras silloin kun kilpaurheilussa ollaan tälläisessä vaikeassa ajanjaksossa.