Hävettävät levyt

[Huuhaa]

Kuka uskaltaa tunnustaa, että mitä kaikkea roskamusiikkia sitä onkaan aikoinaan tullut ostettua? Onko Jatkoajan rock-miehissä sellatteita, jotka nuoruudessaan kuuntelivat iskelmää ja/tai konemusiikkia? 90-luvulla moni teini-ikäinen "kunnostautui" "yhden hitin ihme" -techno-yhtyeiden levyjen ostamisessa ja soittamisessa, kunnes sitten täysi-ikäisenä viimeistään on tajunnut siirtyä kaupallisista "yhden hitin ihmeistä" kunnon rock´n rolliin. Hävettää myöntää, että itsekin aikoinaan niin tein, että kuuntelin ja ostin jotakin turhia techno-levyjä ja nykyään mietinkin, että "Miten olenkin voinut joskus tuhlata rahojani tuollaiseen, ja tuollaiseen techno- ja trendiroskaan".... Jotenkin tuntuu, että käytännössä jokainen nuori käy 10-18:n iän välillä ns. techno-vaiheen läpi. Varsinkin 90-luvulla oli näin. No, nykyäänhän teini-ikäisten suosiossa tuntuu technon sijasta olevan enemmänkin HIM ja nu-metalli, joten niin ne TURHAT trendit vaihtelee....

Joten alkakaahan laulaa! Jos uskallatte tunnustaa.... :D

Ei sitä tiedä, että mitä backstreetboysseja, katrihelenoita ja paulakoivuniemiä rock-miesten levyistä löytyy.... :D

 

[Hese]

Pakko se on tunnustaa että hyllystä löytyy, mm. Kari Tapion parhaat ja Cher... :D

 

[Arnold]

Juu, olen kuunnellut 13-vuotiaasta alkaen dancemusiikkia, ja tuohon aikaan eli 90-luvun puolessä välissä se oli nimenomaan technoa ja ennen kaikkea eurodancea. Eurodancen avulla minun musiikkimakuni on aikoinaan syntynyt ja kasvanut nykyisiin mittoihinsa. Ja ne nykyiset mitathan ovat sitä, että kaikki käy, paitsi black metal ja vastaavat, ja jazzit ja vastaavat.

Voin sanoa siis, että olen aina kuunnellut dancea ja kuuntelen vieläkin, enkä häpeä sitä yhtään. Ostan nykyäänkin vielä joitakin dancelevyjä, tosin nyt se paras dancetyyli on trance, joten sitä eniten hankin, jos vain mahdollista.

Enkä nyt tähän hätään keksi levykokoelmasta sellaista levyä, jota häpeisin. Yksittäisiä kappaleita ne lähinnä on, joita häpeän.

 

[Suomi-Salama]

Minulta löytyy kaapista vaikka kuinka paljon finnhitseja ja iskelmää, enkä näe siinä mitään hävettävää. Loistavaa musiikkia. Toki sitten löytyy paljon muutakin. Techno-vaihetta ei ole koskaan ollut, eikä tule. Olenko siis erilainen?

 

[parkhurst]

Itsekin vannoutuneena Suomi-musiikki vihaajana häpeän sitä, että cd-telineestäni löytyy J.Karjalaisen Electric Sauna.

Arvatkaa vaan ottaako lujille kun tyttöystävältä löytyy esim. Yötä, Suurlähettiläitä ja Suomi-rokki kokoelmia... No, joka suhteessahan on oma akilleen kantapäänsä... :D

 

[Mustavalkoinen]

Heh-heh, meikäläisellä on KAKSI Bay City Rollersien levyä. Skottiruutuhousuja en sen sijaan omista. On siellä hyllyssä paljon muitakin helmiä, mutta en kehtaa kertoa ( kuten esim Jouko ja Kosti -single Muisto vain jää).

 

[Gleb]

Häpeäkseni täytyy tunnustaa, että jostain kaapin perukoilta löytyy Nikke T:n LP ja New kids on the blockin kasetti. CD-levyista voisi mainita vaikka Bon Jovin These daysin.

 

[Tenho]

MC Nikke T vetää..... JOU!JOU!

Heh...löytyy..oi kamala sentään.

"Jos haluu saada, on pakko antaa. Wooa!"

 

[.creep.]

Bablo-Kauas vuorten taa
Tuli joskus kannettua tämä "helmi" kotiin jostain anttilan alennuskorista.:)

 

[mikaw]

Neon 2:n levy (en muista nimeä). Oli divarissa joskus aikoja sitten 20 mk ja tulihan se sitten ostettua. En tiedä miksi.

Nykyään tilanne on parempi koska levy on poltettu virallisen todistajan läsnäollessa.

 

[Huuhaa]

Viestin lähetti Arnold
Voin sanoa siis, että olen aina kuunnellut dancea ja kuuntelen vieläkin, enkä häpeä sitä yhtään. Ostan nykyäänkin vielä joitakin dancelevyjä, tosin nyt se paras dancetyyli on trance, joten sitä eniten hankin, jos vain mahdollista.

Niin on sitä minunkin mielestäni jotakin hyviä konemusiikkiartisteja ja -yhtyeitä, kuten Moby ja Depeche Mode, mutta ne ovatkin olleet jo kauan olemassa, varsinkin "Deppari". Se on varsinkin mainiota, jos rock-yhtyeellä on kappaleidensa taustalla koneita käytössä, ja tietenkin, jos kuuntelee muutenkin eniten "tenhoa", niin mitäpä sitä sitten häpeämään. Se nyt menee vähän yksilökohtaisesti, että minkä musiikkityylin levyjen ostoa häpeä tai ainakin katuu, että "Mitäs olen ostanut tuollaistakin". Otin nyt vaan tuon technon ja nimenomaan yksinkertaisen perustechnon esiin, koska omakohtaisesti häpeän, että olen joskus kuunnellut joitakin tiettyjä techolevyjä. Tai olen ostanut myös jotakin levyjä, mitkä ei ole välttämättä niin konemaista musiikkia, mutta kuitenkin sellaisen yhtyeen levyä, joka tuli ja meni. Ne nyt ovat kaiken huippuja, kun on vaikka joku taustanauhoja käyttävä duo, ja sitten he päättävätkin lähteä yhtyeestä, ja tilalle tulee kaksi uutta henkilöä, ja nämä ovat kuitenkin saman yhtyeen nimellä, kuin he, jotka lähtivät yhtyeestä pois.

Mainitaan nyt tunnustuksena, että levyistäni löytyy mm. Mr. President. On minulla myös Agents-yhtyeen levyjä, mutta niitä levyjä en häpeä, vaikka joku voikin naureskella, että ikäiseni kuuntelee Agentsia.

 

[Timbit]

Varoituksista huolimatta ostin Oasis-yhtyeen yritelmän Standing on the Shoulder of Giants. Kaikki sanoivat, että se on huono, mutta ostin sen silti. Hävettää.

 

[BigRedBob]

Vaikka levyjä löytyy populaarimusiikin lähes joka genrestä synkimmästä metallista hiphopin kautta countryyn ja drum 'n' bassiin ja vaikka mitä heräteostoksiakin on tullut silloin tällöin hyllyyn haalittua, niin enpä usko, että mitään niistä silti häpeäisin.

 

[Arnold]

Viestin lähetti Huuhaa
Niin on sitä minunkin mielestäni jotakin hyviä konemusiikkiartisteja ja -yhtyeitä, kuten Moby ja Depeche Mode,(..)

Depeche Moden syntikkapop on erinomaista. Nimenomaan vastaavat 80-luvun bändit, jotka käyttivät ensimmäisiä kertaa koneita musiikissa ja tuli termi "syntikka" käyttöön. Tuolloin, siis 80-luvulla, syntikka oli kova sana ja vieläkin näemme, että 2000-luvulla DM on ihan mukavasti myyvä yhtye.

Moby on oma sanansa, paljon loistavaa materiaalia. Harmi, ettei itselläni vain ole toistaiseksi yhtään Moby-tuotantoa. Depeche Modeakin on vain MP3:sten joukossa.

Viestin lähetti Huuhaa
Tai olen ostanut myös jotakin levyjä, mitkä ei ole välttämättä niin konemaista musiikkia, mutta kuitenkin sellaisen yhtyeen levyä, joka tuli ja meni. Ne nyt ovat kaiken huippuja, kun on vaikka joku taustanauhoja käyttävä duo, ja sitten he päättävätkin lähteä yhtyeestä, ja tilalle tulee kaksi uutta henkilöä, ja nämä ovat kuitenkin saman yhtyeen nimellä, kuin he, jotka lähtivät yhtyeestä pois.

Heh, näitä syntyi jossain vaiheessa kuin sieniä sateella eurodancen saralla. Tosin jokaisessa musiikkityylissä silti on näitä yhden hitin ihmeitä ja se on hieman valitettava seikka, jos potentiaalia olisi parempaakin.

Tuota en ole ikinä ymmärtänyt, että mitä järkeä on uudet tyypit pistää entisten tilalle. Miksei sama tien voisi perustaa uutta yhtyettä, eikä vain ratsastaa vanhan kenties menestyksekkään maineella. 2 Unlimited on erittäin hyvä esimerkki tästä.

Viestin lähetti Huuhaa
Mainitaan nyt tunnustuksena, että levyistäni löytyy mm. Mr. President.

Ei tuossa vielä mitään, itselläni on vuosien aikana kertynyt kolme Mr. Presidentin levyä :D Enkä sitäkään pahemmin häpeä, silloin aikoinaan ne iskivät kovaa, ja kyllä sieltä sellaisia "ikuisia" hittejä löytyy.

 

[Huuhaa]

Viestin lähetti Arnold
Heh, näitä syntyi jossain vaiheessa kuin sieniä sateella eurodancen saralla. Tosin jokaisessa musiikkityylissä silti on näitä yhden hitin ihmeitä ja se on hieman valitettava seikka, jos potentiaalia olisi parempaakin.

Tuota en ole ikinä ymmärtänyt, että mitä järkeä on uudet tyypit pistää entisten tilalle. Miksei sama tien voisi perustaa uutta yhtyettä, eikä vain ratsastaa vanhan kenties menestyksekkään maineella. 2 Unlimited on erittäin hyvä esimerkki tästä.

No joo, onhan suomessakin ollut kaiken maailman Clicheitä, ja Tyrävöitä, ne eivät olleet kumpikaan koneyhtyeitä.

Juuri 2 Unlimitedia tuossa ajattelinkin, kun kirjoitin noista jäsenten vaihdoksista. Alkuperäiseltä 2 Unlimitedilta minulla on muuten yksi kasetti. Tuskin kyseistä yhtyettä on enää olemassakaan ollenkaan, ei edes uusilla jäsenillä.... :D

Faithlessa on muuten myöskin mainio konemusiikin yhtye. Heiltä minulta on 3 levyä, enempää heiltä ei ole tainnut tullakaan, vai....

 

[Voittaja]

Muuton yhteydessä löytyi J. Karjalaisen LP-levy, mutta onneksi se oli helppo katkaista kahtia..olin vahingossa ottanut isän "varastosta"..

 

[Sistis]

Ostin 1996 Turkista Oasiksen kasetin... en edes enää muista, minkä. Ja olen kyllä hävennyt.

 

[Skeletor]

Vanhoja Finnhitsejä löytyy melko paljon. Löytyy myös Haddawayn kokoelma, mutta kenellä sitä ei olisi? :D Se pistää edelleen tanssijalan vipattamaan....

 

[Moto]

Scatman Johnin kaksi ensimmäistä albumia ja Rednexin Sex & Violins ovat ehkä suurimmat häpeäpilkut. Kylie Minoguen Stock/Aitken/Waterman-kauden Greatest Hits on jo niin nolo, että se rulettaa.

Bon Jovin Crossroad-kokoelma on vähän lievempi häpeä. Ehkä täytyisi tehdä siitä päivitetty versio, jolta puuttuisi yksi kaikkien aikojen inhokkibiiseistäni, eli Always.

Scorpionsin nössöballadi-kokoelmastakaan en mielelläni julkisesti puhu...

 

[Huuhaa]

Viestin lähetti Erno
Vanhoja Finnhitsejä löytyy melko paljon. Löytyy myös Haddawayn kokoelma, mutta kenellä sitä ei olisi? :D Se pistää edelleen tanssijalan vipattamaan....

On minullakin muuten pari Haddawayn levyä (ei kokoelmaa), ja eivät ne nyt niin huonoja ole, joten ne eivät hävetä.

 

[Virumaa]

Don huonot - nämä päivät, nämä yöt

Ostin levyn vahingossa ja sen jälkeen koittanu myydä sitä tuloksetta eteenpäin. No onneksi edes yksi hyvä biisi siltä löytyy, eli seireeni.

 

[Cube]

Viestin lähetti Moto
Scatman Johnin kaksi ensimmäistä albumia ja Rednexin Sex & Violins ovat ehkä suurimmat häpeäpilkut. Kylie Minoguen Stock/Aitken/Waterman-kauden Greatest Hits on jo niin nolo, että se rulettaa.

:D Tosta on paha pistää paremmaksi!

Kuinka monta albumia Scatman on muuten oikein julkaissut? Kahdessakin on mulla ihmettelemistä. Ovatko ne kaikki sellaista skippadappa-meinikiä?

Itse en voi ketjuun oikein mitään tajota.. harhaosumia ei juurikaan ole, onneksi! Ok, yksi Britneyn sinkku löytyy, mutten mä sitä ole edes kuunnellut. Oikeesti! :)

 

[carpenter]

Huuhaa

Paljon enemmän sinuna häpeilisin niitä rock levyjä.

 

[Everton]

Viestin lähetti Designer
Varoituksista huolimatta ostin Oasis-yhtyeen yritelmän Standing on the Shoulder of Giants. Kaikki sanoivat, että se on huono, mutta ostin sen silti. Hävettää.

Toivottavasti edes sait sen yhtä halvalla kuin minäkin, kymmenellä wanhalla rahalla Jumbon Anttilasta...

Ei meikäläinen jaksa huonoja levyjä hävetä. Jos jaksaisin niin kaipa silloin olisin ne jo potkinut levyhyllystä pois. Ja kun levy on riittävän huono, saa siitä jo nauruja aikaan. Esimerkiksi Tûrkish dance greatest hits... (perua "kuka ostaa huonoimman levyn" -skaban ajoilta). Jotkut saadut levyt ovat kyllä pistäneet miettimään, viitsiikö niitä hyllyyn laittaa.

Ai niin, yksi levy jota häpeän. Piraattisellainen nimittäin. Onneksi puolisolla on sama levy alkuperäisversiona, joten kriminaaliteos saa lojua jossain kanahäkin pölyisissä nurkissa.

 

[Huuhaa]

Re: Huuhaa

Viestin lähetti carpenter
Paljon enemmän sinuna häpeilisin niitä rock levyjä.

Jaa, no se ei oo minun ongelmani.... :D

Cube:

Scatmanhan muuten kuoli muutama vuosi sitten.... :(