Päätykiekot, maalittomuus... nämä kaikki johtuvat siitä, että nykyään voi (ja pitää) mailalla pelata vastustajan pelaajaa. Estää ja koukkia, eli kansanomaisesti kahvata. Tämä on lajinsyöpä, katsoo asiaa mistä kulmasta tahansa. En löydä mitään syytä miksi sitä saisi harrastaa. Enkä löydä ketään, joka sitä kannattaisi ja olisi siitä mielissään tai että siihen suuntaan kiekkoa pitäisi kehittää.
Maaleja ei tule, koska pelaajat eivät pääse maalipaikkoihin estämisen vuoksi sekä päätykiekkoja on pakko heittää, koska se on lähes ainoa ja varmin tapa päästä puolustajista ohi sekä vastustajan alueelle.
Kuten Vesa Viitakoski sanoi Ilveksen viime kauden kausi julkaisussa, niin ehdottomasti kaikki "mailalla vastustajan pelaaminen" on kitkettävä pois. Naurettavaa vain keinotekoisesti pienennellä molarien varusteita, estää molareita pelaamasta maalintakana, ottamalla paitsiot pois yms.
Olen ehdottomasti sitä mieltä, että mailalla pelaaja saa pelata vain kiekkoa ja vastustajan mailaa. Kaikki ruumiiseen kohdistuneet tahalliset estämisyritykset (koukkimiset, kampitukset, estämiset yms) olisi välittömästi palkittava penaltilla, kuten Ex ansiokkaassa avausviestissään totesi. Itse voisin taipua vaikka radikaaliin sääntölisäykseen koeajaksi - eli "pieni estämis", "pieni koukkaaminen" rangaistukset olisivat ensimmäisen kauden ajan vain minuutin rangaistuksia, mutta jo seuraavalle kaudelle olisi mahdollisuus siirtyä 2min rangaistuksiin.
Jääkiekko on maalintekopeli, mutta kansa tahtoo myös nähdä itse peliä - ei vain maalikoosteita. 60min aktiivista peliaikaa on pitkä aika istua lehtereillä, jos sadasosien pituiset maalit ovat ainoa syy.
Junioreilta on mennyt halu ja motivaatio opetella henkilökohtaisia kiekonkäsittelytaitoja, koska niillä ei tee mitään. Kiekko vain päätyyn ja isoin kaivaa sen siltä itselleen. NHL:stä silti tulee viesti jatkuvasti: "Voimaa ja nopeutta saa helposti lisättyä, taitoa ei." Silti juniorityö on enemmän ja enemmän kestittynyt nopeuteen ja voimaan. Nyky peli kun vaatii sitä ja monien valmentajien luonne vaatii juniorityössä jo menestymistä. Heti, nyt - minulle. Äkkiä.
Jääkiekkoa on myös hieno seurata, vaikkei maaleja aina tulisikaan, jos enää nähtäisiin häikäisevää mailankäsittelyä, harhautuksia sekä myös taklauksia. Nyt on helpompi vain heittää virveli kainaloon kuin taklata Peltomaa/Karalahti tyylisesti kaveri pysähdyksiin.
Uskon, että kahvaamisen perusteellinen kitkentä toisi:
- Viihdearvoa (harhautuksia, kiekonkäsittelytaidon näytöksiä, että kansa voisi jälleen haukkoa happea ja taputtaa.)
- Nostaisi henkilökohtaista taitotasoa
- Maaleja
- Taklauksia
- Nostaisi motivaatiota henkilökohtaiseen kehittämiseen (muutenkin kuin voima-harjoituksiin)
- Lisää katsojia
Alun shokki voisi olla raju, mutta jo jouluun menessä näkyvillä olisi takuulla tuloksia. Pitemmällä tähtäimellä tulokset vain kehittyisivät. Syöpä on edennyt jo niin pitkälle, ettei enää pelkkä sädehoito auta. On tehtävä jo elämän pelastava amputaatio sekä pari muuta kiperää leikkausta. Se on ainoa tapa pelastaa jääkiekon henki ja elämä.
Itse olen siihen valmis.