Hätähuuto!

[blue line]

Viestin lähetti Luu2

Junioriharjoittelussa kannattaa myös muistaa se tosiseikka, että juniorien mailankäsittelytaidot ja pelinäkemys luodaan ikävuosien 7-15 välillä. Tämän jälkeen kenestäkään ei pystytä enää tekemään sakukoivuja tai kimmorintasia. Kaikille lienee selvää, että tällaisia taitoja ei pysty kehittämään väkisin, vaan pelin ja leikin kautta.

Niin, mitä tähän nyt sanoisi. Vaikka en mikään professori olekkaan, niin on minusta aika kummallista väittää, että pelinäkemys ei kehittyisi 15 ikävuoden jälkeen. En tosin tiedä oliko tämä nyt edes pointtisi. Monta kertaa on nähty, että toiset pelaajat voivat puhjeta kukkaan paljon myöhemminkin kuin NHL:n varausiässä. Ja sekin on vielä muutama vuosi 15 ikävuoden päälle.

 

[juba]

Kaiken pahan alku ja juuri on päätykiekot joita näkee käytettävän junnuissa melkein yhtä paljon kuin liigassa. jokainen joka ennen b-junnuja koittaa ruiskaista kiekon päätyyn eikä kuljeta sitä hyökkäysalueelle pitäisi saada 2-minuutin käytösrangaistus epäurheilijamaisuudesta.

Toinen asia on se, että miksi kukaan ei mene maalille kun omalla joukkueella on kiekko hyökkäysalueella? Kyllähän se vähentää kulmapelin näyttävyyttä, mutta vähentää maalitilanteita ja siten maaleja. Tässä on jokaiselle vähän heikommalle pelaajalle hyvä kikka saada tehopisteitä.

 

[The G]

Päätykiekot, maalittomuus... nämä kaikki johtuvat siitä, että nykyään voi (ja pitää) mailalla pelata vastustajan pelaajaa. Estää ja koukkia, eli kansanomaisesti kahvata. Tämä on lajinsyöpä, katsoo asiaa mistä kulmasta tahansa. En löydä mitään syytä miksi sitä saisi harrastaa. Enkä löydä ketään, joka sitä kannattaisi ja olisi siitä mielissään tai että siihen suuntaan kiekkoa pitäisi kehittää.

Maaleja ei tule, koska pelaajat eivät pääse maalipaikkoihin estämisen vuoksi sekä päätykiekkoja on pakko heittää, koska se on lähes ainoa ja varmin tapa päästä puolustajista ohi sekä vastustajan alueelle.

Kuten Vesa Viitakoski sanoi Ilveksen viime kauden kausi julkaisussa, niin ehdottomasti kaikki "mailalla vastustajan pelaaminen" on kitkettävä pois. Naurettavaa vain keinotekoisesti pienennellä molarien varusteita, estää molareita pelaamasta maalintakana, ottamalla paitsiot pois yms.

Olen ehdottomasti sitä mieltä, että mailalla pelaaja saa pelata vain kiekkoa ja vastustajan mailaa. Kaikki ruumiiseen kohdistuneet tahalliset estämisyritykset (koukkimiset, kampitukset, estämiset yms) olisi välittömästi palkittava penaltilla, kuten Ex ansiokkaassa avausviestissään totesi. Itse voisin taipua vaikka radikaaliin sääntölisäykseen koeajaksi - eli "pieni estämis", "pieni koukkaaminen" rangaistukset olisivat ensimmäisen kauden ajan vain minuutin rangaistuksia, mutta jo seuraavalle kaudelle olisi mahdollisuus siirtyä 2min rangaistuksiin.

Jääkiekko on maalintekopeli, mutta kansa tahtoo myös nähdä itse peliä - ei vain maalikoosteita. 60min aktiivista peliaikaa on pitkä aika istua lehtereillä, jos sadasosien pituiset maalit ovat ainoa syy.

Junioreilta on mennyt halu ja motivaatio opetella henkilökohtaisia kiekonkäsittelytaitoja, koska niillä ei tee mitään. Kiekko vain päätyyn ja isoin kaivaa sen siltä itselleen. NHL:stä silti tulee viesti jatkuvasti: "Voimaa ja nopeutta saa helposti lisättyä, taitoa ei." Silti juniorityö on enemmän ja enemmän kestittynyt nopeuteen ja voimaan. Nyky peli kun vaatii sitä ja monien valmentajien luonne vaatii juniorityössä jo menestymistä. Heti, nyt - minulle. Äkkiä.

Jääkiekkoa on myös hieno seurata, vaikkei maaleja aina tulisikaan, jos enää nähtäisiin häikäisevää mailankäsittelyä, harhautuksia sekä myös taklauksia. Nyt on helpompi vain heittää virveli kainaloon kuin taklata Peltomaa/Karalahti tyylisesti kaveri pysähdyksiin.

Uskon, että kahvaamisen perusteellinen kitkentä toisi:

- Viihdearvoa (harhautuksia, kiekonkäsittelytaidon näytöksiä, että kansa voisi jälleen haukkoa happea ja taputtaa.)
- Nostaisi henkilökohtaista taitotasoa
- Maaleja
- Taklauksia
- Nostaisi motivaatiota henkilökohtaiseen kehittämiseen (muutenkin kuin voima-harjoituksiin)
- Lisää katsojia

Alun shokki voisi olla raju, mutta jo jouluun menessä näkyvillä olisi takuulla tuloksia. Pitemmällä tähtäimellä tulokset vain kehittyisivät. Syöpä on edennyt jo niin pitkälle, ettei enää pelkkä sädehoito auta. On tehtävä jo elämän pelastava amputaatio sekä pari muuta kiperää leikkausta. Se on ainoa tapa pelastaa jääkiekon henki ja elämä.

Itse olen siihen valmis.

 

[tant gredulin]

Viestin lähetti LuKi
Toinen asia on, että Suomessa "erikoistutaan" aivan kiian aikaisin. Miten ja miksi kymmenen vuotiaan pitäisi valita jääkiekon ja jonkun muun lajin väliltä? Pyytäkää Raipea näyttämään kärrynpyörä, lähtee erittäin puhtaasti vieläkin.

Komppaan tätä näkemystä. Monet huippukaverit ovat valinneet lajinsa melko myöhään, esimerkkeinä nyt vaikka Teemu, Litti ja Tuomo Ruutu. Kuvittelen myös, että kaikenlainen koordinaatioharjoittelu (voimistelu on aivan loistava, samoin baletti) auttaa lajissa kuin lajissa. Uskon myös siihen, että monipuolinen harjoittelu vähentää määrättyjen liikeratojen ylikuormitusta, ja ehkäisee rasitusvammoja.

 

[Draco]

Kun on tässä keskustelussa ollut puhetta tuosta ampumisesta, niin on kyllä pakko allekirjoittaa, että keskimäärin kanadalainen pelaaja ampuu paremmin, kuin suomalainen. Tähän toki kyllä vaikuttaa se, että kaukalo on täällä isompi, koska pelissä on tällöin aikaa miettiä hieman kauemmin. NHL:n pieni kaukalo -> silloin kun ei aikaa miettiä ratkaisua -> laukaus maalia kohti.

Silti mielestäni Suomesta tulee liian vähän ns. maalintekijätyyppejä. Yksi tällainen on onneksi puhjennut kukkaan ainakin SM-Liigassa, eli Kimmo Kuhta (Miksei muuten ollut kisoissa, vaikka Rintasen tilalla?). Tällaisen sniper -tyylisen kaverin perusedellytykset ovat mielestäni seuraavat. 1. Hyvä liikkuvuus ja loistavaksi hiottu, tarkka ja riittävän kova laukaus. Ja sitten se kaikkein tärkein. Kun kohta ykkönen on hanskassa: 2. Uskallus ja itseluottamus käyttää tätä laukausta. Olen esim. sitä mieltä, että 2-1 hyökkäyksessä, jossa on mahdollisuus antaa kaverille suoraan syötöstä paikka, kunnon maalintekijätyyppi antaa sen passin noin 50 % prosentissa tapauksista, ja 50 % tapauksista vetää itse.

Okei, tuo oli vähän tyhmä esimerkki, sillä sehän on aina vähän tapauskohtaista, mitä kannattaa tehdä, mutta halusin tuolla havainnollistaa sitä, että kunnon maalintekijä uskaltaa siinä lähteä yhtä hyvin kokeilemaan kuin heittää sen, mikä on se yleisin, syötön kaverille.

Eli siis tarkka kova laukaus, halu laukoa aina paikan tullen ja ennalta-arvaamattomuus. Mielestäni suomalaisilta jääkiekkoilijoilta uupuu yleisesti ottaen näitä ominaisuuksia ja tämän vuoksi on monena vuonna kärsitty tehottomuudesta esim. MM-kisoissa.

 

[majuho]

Viestin lähetti LuKi

Toinen asia on, että Suomessa "erikoistutaan" aivan kiian aikaisin. Miten ja miksi kymmenen vuotiaan pitäisi valita jääkiekon ja jonkun muun lajin väliltä? Pyytäkää Raipea näyttämään kärrynpyörä, lähtee erittäin puhtaasti vieläkin. On tullut joskus voimisteltua tosissaan. Kirjoitin tuossa Suomi-Slovakia osiossa jo Markku Tähtisestä. Valmentajan kauhu. Kehtasi luopua kesäksi jääkiekon kestävyysharjoitteista ja jatkoi futiksen pelaamista, vaikka se muilta kiellettiin. Kuitenkin ainut, josta tuli edes liigatasolla menestynyt pelaaja.

Olen aivan samaa mieltä. Tuntuu että juniori joka aloittaa jääkiekon, "pakotetaan" harrastamaan vain sitä. Nimittäin jos 10-vuotiaalla on harjoitukset + peli = 3-4 kertaa viikossa, se on aika paljon se. Ei jää aikaa muille harrastuksille, koska koulukin pitää jossain välissä hoitaa. Se on valitettavaa... Lisäksi koska nyt asiasta keskustellaan, niin haluaisin tuoda esiin sellaista, että miksi h*******ä juniorivalmentajat ottavat niin tosissaan kaiken? Puhun nyt n. 10-vuotiaiden valmentajista, joihin on tullut törmättyä tässä vuosien aikana. Vaihtoaitiossa huudetaan naama punaisena, pidetään armeijan kuri vaikkei ole tarvetta siihen. Onko se voitto noin TÄRKEÄÄ? Varmasti valmentajalle, mutta onko se lapsille..? Eikös sen pitäisi olla hauskaa, vakavampi jääkiekko tulee sitten myöhemmin..

 

[Maple Leaf]

Viestin lähetti Razzle
Lisäksi koska nyt asiasta keskustellaan, niin haluaisin tuoda esiin sellaista, että miksi h*******ä juniorivalmentajat ottavat niin tosissaan kaiken? Puhun nyt n. 10-vuotiaiden valmentajista, joihin on tullut törmättyä tässä vuosien aikana. Vaihtoaitiossa huudetaan naama punaisena, pidetään armeijan kuri vaikkei ole tarvetta siihen. Onko se voitto noin TÄRKEÄÄ? Varmasti valmentajalle, mutta onko se lapsille..?

Junioreista on juurittava irti ajatus siitä, että jääkiekko on heidän harrastuksensa. Jos tätä ei tehdä ajoissa, saattavat pelaajat vanhemmiten luulla, että heillä on jotain kosketuspintaa peliin - pahimmassa tapauksessa pelaajat kenties jopa olettavat, että kyseessä on heidän pelinsä. Tällaista kehitystä ei suomalainen jääkiekko kestä, sillä se saattaisi johtaa esimerkiksi luoviin ja ennakoimattomiin ratkaisuihin kaukalossa, mitkä puolestaan edelleen ruokkisivat erheellistä ajatusta jääkiekosta pelaajien pelinä. Siksi on viisainta opettaa jo alle 10-vuotiaille junioreille se, että heillä ei ole eikä tule olemaan suhdetta itse peliin, vaan ainoastaan valmentajien simuloimaan versioon siitä.

 

[Roswell]

Jos ajatellaan junnua, joka harrastaa jääkiekkoa ja jalkapalloa, niin kummassakin lajissa harjoitusmäärät (ja pelimäärät) lisääntyvät ikävuosien lisääntyessä (Jo 7-vuotiaat harjoittevat 2-3 kertaa viikossa ainakin jääkiekkoa) ja koulukin pitäisi hoitaa. Väistämättäkin tulee valinta eteen aikaisessa vaiheessa.

Olen vahvasti sitä mieltä, että valinta pitää tehdä mahdollisimman myöhään ja antaa kukkien kukkia.

Usein myös puhutaan junnuvalmentajista ja menestymisen paineesta, mutta unohdetaan vanhemmat. Nämä kuuluisat vanhemmat haluavat voittaa ja sitä kautta lisätä painetta harjoitteluun. Junnujoukkueissahan yleensä vanhemmat maksavat ja päättävät ainakin välillisesti koko homman. Eipä ole yksi tai kaksi kertaa, kun kuulee vanhemman suusta, että pitäisikö varata jo liput "Draftiin"? Junnun ikä siinä 7-8 vuotta. No vitsit vitsinä, mutta totta toinen puoli.

Mutta vielä ketjun aiheesta:

Kukas se sanoikaan pojalleen: Voimaa saa aina myöhemmin, mutta taitoa ei. Jotenkin näin!

 

[Zeic]

*Aloittaneet urheilun aikaisin

*Harrastaneet monia lajeja yhtä aikaa

*Harjoitelleet uskomattoman paljon, koska ovat harrastaneet monia lajeja samanaikaisesti. Noin 20 – 30 tuntia viikossa 10–11 -vuotiaina.

*Iso osa harjoittelusta on ollut spontaania, ilman aikuisten ohjausta

*Jokaisella on ollut innokas (eldsjäl på svenska, tulisielu) valmentaja tai muu tärkeä henkilö seurassa, joka on tukenut paljon.

*Vanhempien tuki. Vanhemmat ovat tukeneet, mutta eivät ole painostaneet tai pakottaneet lasta urheilemaan.

Juuri näin. Hiemankin elämää/elämänkertakirjallisuutta harrastaneet havaitsevat kutakuinkin näiden seikkojen olevan usein todellisen huippu menestyksen takana oli laji/ala mikä hyvänsä. Kun lahjakkuus ja vapaaehtoinen, normaaliin verrattuna järjetön, ajan käyttö lajia kohtaan sattuvat saman henkilön kohdalle oikeissa olosuhteissa ovat asetelmat tähden syntymiselle pedatut. Lukekaapa vaikkapa (Veikkaajan futisliitteessä??) ollut juttu Mikael Forsselista. Siitä löytyi muutama suomalaiseen palloilukulttuuriin liittyvä seikka, jotka olivat varsin mielenkiintoisia.

Kun katsoo kärppien tai minkä tahansa liigaseuran tulevia liigatähtiä niin silmiinpistävää on tuo surkea laukaus.

Kuulemma Miklun isä oli nuorena neuvonut poikaansa: "Älä syötä, vaan ammu!" Hyvin on ohjeet menneet perille...

"Syypäätä" voidaan varmaan etsiä suomalaisesta perusluonteesta. Muuta kovin järkevää seikkaa en nyt keksi.

suomalainen valmennusjärjestelmä vain tuottaa turhan tasalaatuisia paketteja, missä mikään pelaajan ominaisuus ei pääse tarpeeksi esille.

Suomalaisesta tasapäistämisestä hyvä esimerkki on Jyrki Heliskosken ohje peluuttaa Miklua topparina, jotta tämä oppisi puolustamaan. Nuoren maalitykin puolustamattomuus kun kauhistutti Heliskoskea. Olisiko tämä ollut sitä kuuluisaa luovuuden kehittämistä? Joukkueen valmentaja ei muuten laittanut Miklua toppariksi...

Peluutetaankohan Suomessa junioreita tasaisemmin kuin muualle? Paljon pelaaminen on kehittävää, mutta asia on toki erittäin monisyinen. Olen itsekin joskus istunut penkin päässä villassa... Junioreiden valmentajilta ja vanhemmilta odottaisi hieman lisää suhteellisuuden tajua, sillä loppujen lopuksi huipulle pääsee vain todella pieni prosentti kaikista aloittaneista. Ikäluokkansa parhaimmistoon kuuluvasta joukkueestakaan ei todennäköisesti pääse kuin jokunen pelaaja SM-liigaan.

Kaiken pahan alku ja juuri on päätykiekot joita näkee käytettävän junnuissa melkein yhtä paljon kuin liigassa.

Asia on hankala, koska lyhyellä tähtäimellä kurinalaisesti pelaava joukkue todennäköisesti menestyy paremmin, vaikka luovuusominaisuuksien kehitys kärsii.

 

[Mies laidan takaa]

Asia on hankala, koska lyhyellä tähtäimellä kurinalaisesti pelaava joukkue todennäköisesti menestyy paremmin, vaikka luovuusominaisuuksien kehitys kärsii.

Tässä on koko asian ydin, onko junioreissa tärkeintä voittaminen vai pelaajien kehittäminen/luovuuteen innostaminen ja pelaamisen hauskuus...

 

[Voimalaituri]

Viestin lähetti Draco
Kun on tässä keskustelussa ollut puhetta tuosta ampumisesta, niin on kyllä pakko allekirjoittaa, että keskimäärin kanadalainen pelaaja ampuu paremmin, kuin suomalainen.

Tähän on lisättävä sen verran että myös venäläiset, tsekit ja slovakit ampuvat suomalaisia paremmin - varsinkin ranteella. Tätä on nähty niin aikuisten- ja nuorten MM-kisoissa, kuin myös seuratason turnauksissa.

 

[Ex]

Nostetaanpa tämä ylös kun kausikin alkaa olla kunnon vauhdissa, ja omakin tilanne hieman muuttunut:

Eli nyt pelaa sitten oma poitsukin G-junnuissa ja pääsen likeltä seuraamaan miten homma etenee. Itse olen realisti ja tiedän että kun harjoituskerrat enenee niin homma mutkistuu. Ajan löytäminen tulee olemaan pysyvä haaste, mutta niin kauan roikutaan mukana kun pojalla on kivaa. Suuria kuvitelmia ei siis ole, mutta tietty on hienoa nähdä poitsu luistelemassa kirvespaita yllään.

Toistaiseksi homma on lähtenyt hienosti käyntiin. Valkku pitää ehdottomana ohjenuoranaan että kaikilla on kivaa, ja se ainakin on erinomainen lähtökohta.

Keskustelu jatkukoon.

-Ex-


PS. Edit: Ja kuten Niisku sanoikin, laji ON kallis. Huh huh sentään!

 

[Vakio]

Viestin lähetti Ex
Eli nyt pelaa sitten oma poitsukin G-junnuissa ja pääsen likeltä seuraamaan miten homma etenee. Itse olen realisti ja tiedän että kun harjoituskerrat enenee niin homma mutkistuu. Ajan löytäminen tulee olemaan pysyvä haaste, mutta niin kauan roikutaan mukana kun pojalla on kivaa. Suuria kuvitelmia ei siis ole, mutta tietty on hienoa nähdä poitsu luistelemassa kirvespaita yllään.

Toistaiseksi homma on lähtenyt hienosti käyntiin. Valkku pitää ehdottomana ohjenuoranaan että kaikilla on kivaa, ja se ainakin on erinomainen lähtökohta.

Jumankauta, kylläpä aika kuluu nopeasti. En ole varma, mutta sellainen fiilis on jäänyt, että hehkuttelit aikanaan Kiekkopesässä esikoisen (?) syntymää. Ja nyt poitsu jo pelaa lätkää. Ei muuta kuin onnea alkavalle uralle.

Itse seurasin aikanaan 7-8 vuotta oman poikani peliuraa. Pääsääntöisesti pojalla oli hauskaa ja ihan kiva valmentajakin, ainakin alkuaikoina, jolloin minä valmensin ;).

Nyt ei kundi enää pelaa, mutta ihan mukavat muistot siitä varmasti jäi. Lätkä on kyllä aidoimmillaan innokkaiden pikkunassikoiden pelatessa. Kunhan vaan vanhemmat ja valmentajat tajuavat olla ottamatta liian aikaisin liian vakavasti.

 

[Ex]

No niin totisesti kuluu! Tosiaan, maaliskuussa -98 jätkä (jep, esikoinen) vasta putkahti estradille, ja nyt kaveri käy eskaria ja pelaa lätkää -- ja millä innolla! Kun muut vetää henkeä tauoilla meittin poitsu vaan harjoittelee itsekseen... Ja odottaa jo ulkojäitä kieli vyön alla. Saas nähdä miten tästä selvitään. Lennart Nilkéniä lainatakseni: "Olen luonut hirviön..."

Prinsessoista vanhempi (5v) käy baletissa, ja kai se nuorempikin (~3v) täytyy jossain vaiheessa johonkin laittaa, että se kiukkuais välillä muuallakin kuin kotona...

Tämän kuun 23. päivä tulee 11 vuotta hääpäivästä, ja paljon on tapahtunut tuon päivän jälkeen. Tässähän tuntee kohta itsensä vanhaksi -- liigapelureistakin harva on enää minua vanhempi. Käsittämätöntä -- ukko mikä ukko.

[Hupaisa maailma myös tämä netti. Pelkkien nimimerkkien tunnistaminen (esim. juuri Kiekkopesän ajoilta) tuntuu ystävän tapaamiselta -- vaikken ole teistä juuri ketään koskaan nähnytkään.]

Jaa miten niin off-topic? Noh, eipä ainakaan ollut chatti-viesti.

See Ya! (Ainakin virtuaalisesti.)