Kyllähän se tappio kirvelee, kun voittokin olisi ollut ihan otettavissa.
Positiivista oli, että Ässien maalit olivat kaikki kuitenkin selkeästi luotuja paikkoja ja niitä paikkoja oli moneen lisämaaliinkin.
Selkeästi Ässien kiekollisempi pelityyli myös näkyy kiekollisissa ratkaisuissa, selvästi enemmän pysytään kiekossa, tehdään tilaa lyhyillä syötöillä ja uskallettaan yrittää vaikeampiakin ratkaisuja.
Mutta jotta ei nyt ihan kehumiseksi mene, niin ykkösen takana ketjut eivät näytä ihan niin lupaavilta vielä.
Pakeista Lefeltä rohkaisevia otteita ja vielä lisäksi pari pistettäkin.
Määttä, Zabransky pelasivat ihan ok pelin puolustussuuntaan ja Zabranskyllä on kyky toimittaa kiekkoa sinne maalille, varmaan maali helpottaisi hänenkin pelaamista. Määtän pelaaminen on varmistelevaa niin kiekollisena kuin kiekottomana, mielenkiintoista nähdä pystyykö sitä kiekollisuutta sieltä kehittämään.
Matinmikko - Salmela pari tykkää molemmat taklata ja se on ihan mukavaa katsottavaa. Matinmikolta ihan hyvää tekemistä myös kiekollisena.
Riekkinen kompuroi tänään ja tuntui kaatuvan melko usein kaksinkamppailuissa, ei ollut ihan parhaimmillaan, mutta katsotaan vielä, kun oli tuota loukkiakin, uskon että parantaa.
Järvisen ketju oli hyvä. Erholtz näytti, että onetimerin ei tarvii olla kova, kunhan on tarkka tai menee vähintään kohti maalia.
Davidssonit eivät mielestäni tänään ainakaan heti näyttäneet, että peli tulee kuin nappia painamalla, kun tosi pelit alkavat. Perustaidot ovat kuitenkin hyvät ja kyllä se siellä näkyy, mutta ehkä niitä onnistumisia ja sitä kautta rentoutta. Fabrekin ihan hyvin esillä. Ketju loi jokusia paikkoja kuitenkin, joten ei syytä huoleen.
Talaja oli totuttua kauraa mukavia taklauksia ja duunia ympäri kenttää. Ojantakanen ei kovin näkyvä ollut ja ei tuo nelosen kiekollinen peli kummoistakaan ollut.
Kumpikin ovat vähän sellaisia ketjuja, että ei oikein tiedä miten ne on rakennettu.
Talaja - Ojantakanen - Joensuu
Vanhatalo/Knihti - Myllymaa - Graber
On sitten ihan sama mikä on ketju numerot, mutta Ojantakasen ketju herättelee joukkuetta ja yleisöä. Myllymaan rinnalle, kiekollista taitoa.
Edelleen sanoisin, että Ässät pelasi viihdyttävämpää hyökkäyspeliä kuin vuosiin, ehkä jopa täytyy palata ajassa mestaruuskauden jälkeiseen kauteen, jolloin Hagmanin ja Umin YV:ssä oli jotain sytyttävää.