Häpesin kuollakseni!!!!

[dingus]

Nostetaanpas tämä loistava ketju ihmisten luettavaksi.

 

[Sv veinikretski]

Joo, olen tästä kertonut aiemminkin, mutta häpeä on vielä lievä sana miten tätä luonnehtisin ! :) Sain uuden siemensin puhelimen jolla päätin hieman pilailla, vaimo oli Eestin vaaleissa pöydän takana ottamassa äänestäjiä vastaan, ajattelin sitten sieltä ovelta lähettää oikein kunnon tekstarin noin niinkuin rivoimmasta päästä, ja katsoa miten se vaikuttaa pöydän takana, tuli vaan tumpuloitua se kaikille ihmisille jonka nimi puhelimessani oli, voi saatanan saatana, enkä saanut sitä millään pysähtymään !

Häpesin niin saatanasti, no tosin alkoi tulemaan kaikilta perhetuttujen vaimoilta tekstareita kuinka ihanaa on kun ehdottelen, eikä ollut kuulemma ollut ollenkkaan tietoinen tunteistani häntä kohtaan, tosin osa sitten lähetteli minulle viestejä. "saatanan homo" ja sitä rataa...

Ps. Siemensiä en osta enää ikinä !

 

[scholl]

Hävettävää on se, että sain tänään toisen kerran elämässäni auton akun tyhjäksi. Vuonna 1993 kävi ensimmäistä kertaa niin. Tultiin kaverin kanssa baarista autolle ja stereot päälle ja odotettiin lisää frendejä. No heillä kesti, enkä startannut kertaakaan autoa ja Golfin akku meni tyhjäksi.

Tänään odottelin yhtä mimmiä ja kuuntelin musiikkia, latasin kännykkää ja pidin ilmastointia sekä takalasin lämmitintä päällä ja yllättäen aika kului taas niin kuin siivillä ja lopulta kutoskone ei enää lähtenyt höbisemään, kun olin onnistunut kuluttamaan akun tarpeeksi vähäiseksi.

Viimeksi tapahtuma oli keskellä yötä, joten jouduin herättämään faijani tuomaan kaapelit keskustaan. Nyt sentään oli alkuilta, jolloin pystyi löytymään kanssa-autoilija, jolla oli kaapelit mukana. Ja onneksi autoon on merkitty erittäin hyvin, mihin se miinus ja plussa tökätään tuollaisessa tilanteessa.

Pitäisiköhän 2019 kokeilla jälleen samaa.

 

[Mats Bedö]

Elettiin 90-luvun loppupuolta. Oli alottanut golfin peluun paria vuotta aiemmin ja sahasin kenttia ahkeaan lapi, noin 3-4 kertaa viikossa.

Noh, silloinen avovaimoni ehdotti, etta veisin hanen suomalaisen kolleegansa ulos pelaamaan tuona hieman kolkkona syksyn sunnuntai-aamuna. Nainen oli uudehko kaupungissa ja oli kuulemma golffari. Ei siina mitaan, aina kun avovaimo ehdottaa, etta viepas vieras nainen harrasteisiin, niin minahan vien!

Oli siis viilea ja sumuinen sunnuntai-aamu keski-eurooppalaisessa paakaupungissa. Lahdin jokusen vuoden vanhalla farmari Audi 80:llani hakemaan tuota naista kotoaan. Olen viimeiseen asti aamiais-ihminen, joten sinakin aamuna tuli vedettya jugurttia, ruisleipaa ja kahvia oikeen kunnolla. Muuten ei kroppa kaynnistyisi! Matkalla naisen luokse tama aamiainen alkoi kuitenkin vaantamaan vatsassa oikein pahanpaivaisesti, joten lapi kaupungin ajaessani, avasin auton sivuikkunan ja annoin Pera Reijan laulaa oikein irtonaisesti. Kylla tama tasta!

Saavuin hanen kerrostalon eteen ja parkkeerasin autoni talon eteen. Ei nakynyt naista viela, joten ajattelin, etta kavelenpa siina kevyessa sumusaassa hieman katua edestakaisin ja piereskelisin suolen tyhjaksi. Oli aikainen aamu, joten ihmisiakaan ei ollut viela liikkeella. Hieno idea!

Aika hyvaa tsettia siina irtosikin! Palyilin koko ajan kuitenkin ulko-ovelle, josko nainen sielta jo tulisi, niin voisi lopettaa "tyhjakaynnin" ajoissa. Yksi viela....!!!! ajattelin ja annoin laulaa oikeen kunnolla. Ja samalla ovi kavi. Nainen tuli ulos ja mina hanta vastaan ja auttamaan bagin kannossa.

Pakattiin auto ja matka golf-kentalle oli alkamassa. Muuten helevetin hyva, mutta olin unohtanut, etta mullahan oli sellasen "vanhan ajan" hengittamattomat sadehousut jalassa ja kun istuin autoon, niin se saatanan vyotaron resori antoi periksi! Auton ikkunat oli huurussa, vieressa istui tuntematon nainen ja koko ilmaltaan kostea auto haisi hirveelta paskalta. Auto oli jo liikkeessa ja mina ikkunaa auki veivaamaan... Ei auttanut. Ei auttanut edes sormella toista osotella, silla kyllahan se oli taysin selva, mista tuo hirvea katkera paskanhaju oli autoon tullut.

Havetti niin saatanasti eika suustakaan meinannut tulla mitaan fiksua siihen paikkaan. Toisaalta ihan muina miehinakaan siina oli turha istuskella...

Ei tarvinnut toista kertaa vieda tuntematonta naista pelaamaan....

 

[Sv veinikretski]

Elettiin 80-luvun alkua, alus oli Silvia Regina (Silja Line). Tuli tutustuttua kuohuviinin sekä muiden alkoholijuomien yhdistelmään, ja seuraavana aamuna 5.30 oli aamuvuoro, hu hu, mistä alkaisin ? "Sitten tanssittiin naurettiin suudeltiin lämmettiin puhuta kaikesta ei", heräsin puoli kymmenen aluksen toisesta päästä ruotsalaisen tyttöysvän vierestä, vaatteet olivat unohtuneet jonnekkin saunaosastolle, käytävät olivat täynnä ihmisiä ja töihin piti päästä ! Voihan vittu, piti siis kävellä kalsarit jalassa karmeassa kankkusessa ( kännissä ) aluksen toiseen päähän omaan hyttiini ihmis paljouden keskeltä läpi, voitte vain kuvitella millainen fiilis oli, olit vetänyt aamun ns, pystyyn ongelmia tulossa ym. (No käytin kyllä pyyheliinaa).

Suurin ongelma oli kuitenkin se mistä sinne pääsisi, laivan sokkelot kun eivät siinä tilanteessa olleet oikein päässä, siellä sitten poukkoilin kuin kenguru paikasta toiseen, sitä aamua en unohda kyllä ikinä, ei oikein edes vieläkään naurata. Varoitushan siitä napsahti, mutta eipä enää koskaan moinen toistunut, oli se sen verran karmea juttu, siihen aikaan oli matkustajamäärät sellaista 2000 tuhannen luokkaa, tuli siis vedettyä ns, pystyyn sellainen aamiainen.

Ps. Morkkis oli muuten asteikkolla 1-10, 10+

Lisätään tähän vielä että samana aamuna tuli vedettyä kokin housujen alle colins paita alushousuiksi, pikku kiireessä, eivät olleet oikein mukavan tuntuiset, huomasin siinä jossakin vaiheessa selvitessäni :)

 

[startin13]

Tämä mies oli erään tyttöystävänsä luona kylässä n, 8vuotta sitten. Tyttöystävä asui kotona.

Aamulla tyttöystävän äiti astui käytetyn kondoominpäälle paljain jaloin tullessaan herättämään. Äiti oli iloinen.

 

[Sisäliitin]

Hävettävää on se, että sain tänään toisen kerran elämässäni auton akun tyhjäksi. Vuonna 1993 kävi ensimmäistä kertaa niin. Tultiin kaverin kanssa baarista autolle ja stereot päälle ja odotettiin lisää frendejä. No heillä kesti, enkä startannut kertaakaan autoa ja Golfin akku meni tyhjäksi.

Tänään odottelin yhtä mimmiä ja kuuntelin musiikkia, latasin kännykkää ja pidin ilmastointia sekä takalasin lämmitintä päällä ja yllättäen aika kului taas niin kuin siivillä ja lopulta kutoskone ei enää lähtenyt höbisemään, kun olin onnistunut kuluttamaan akun tarpeeksi vähäiseksi.

Viimeksi tapahtuma oli keskellä yötä, joten jouduin herättämään faijani tuomaan kaapelit keskustaan. Nyt sentään oli alkuilta, jolloin pystyi löytymään kanssa-autoilija, jolla oli kaapelit mukana. Ja onneksi autoon on merkitty erittäin hyvin, mihin se miinus ja plussa tökätään tuollaisessa tilanteessa.

Pitäisiköhän 2019 kokeilla jälleen samaa.

Anteeksi scholl mutta pakko kysyä.. Eikö kannattaisi pitää sitä autoa käynnissä jos kaikki sähköhärpäkkeet ovat päällä?

Itselle häpesin viimeksi oikein kunnolla tässä muutama viikko takaperin kun ensin vaimokkeeni oli starttaillut autonsa akun tyhjäksi ja jouduin aamulla antamaan apuvirtaa. Tuli sitten siinä hieman raivottua että saatanan naiset ja auto ei kuulu yhteen. Muutama sivullinenkin sen siinä kuuli...

Kävelin sitten omalle autolleni ja käänsin virta-avaimesta...Ei mitään... Olin itse edellisenä iltana jättänyt turvavyön oven väliin ja sisävalo oli palanut autossa koko yön...Nauroivat sitten tyttöystävä ja sivusta seuranneet iäkkäämmät naishenkilöt hieman...

 

[iibor]

Itsellenihän ei ole mitään hirveän noloa sattunut, mutta yksi tapaus muistuu mieleen ja sen voisin kanssanne jakaa.

Tapahtui noin 6 vuotta sitten K-junassa Käpylän kohdalla pahimpaan ruuhka-aikaan(Olin niihin aikoihin siis vielä yläasteella:

Jokerinetillä soi puhelin.....

Jokerinet: Haloo.
Faija: No moi faija täällä.
J:No moi moi, mitäs mielessä.
F:Ei mitään, kunhan soitin. Missäs päin meet?
J: No just juna lähtee tästä Kotkan asemalta!
(hetken hiljaisuus....)
F:Ai häh?!
J: No mitä ai häh? Sanoin et just juna lähtee tästä Kotkan asemalta!
(vähän pidempi hiljaisuus......)
F:Niin siis mihin oot menossa?
J:No mihinköhän olisin menossa, kotiin tietenkin!
F: No mut jos oot Kotkassa......?

Tässä vaiheessa tajusin itekin mitään oon puhunu täydessä junassa. Olin kai niin väsynyt päivästä että ajattelin Käpylän ruotsinkielistä nimeä, Kottby, ja käänsin sen sitten Kotkaksi. Kyllä meinaa pikkasen hävetti.

 

[Mats Bedö]

On tallanen jossain ollut, silla sinne kerroin tarinani sadehousuista, vatsankierrosta ja tuntemattomasta naisesta autossani sina sateisena ja kylmana sunnuntaiaamuna...

 

[Ghost]

On tallanen jossain ollut, silla sinne kerroin tarinani sadehousuista, vatsankierrosta ja tuntemattomasta naisesta autossani sina sateisena ja kylmana sunnuntaiaamuna...

Tässähän tämä ketju, jota lukiessa on saanut muutamatkin makoisat naurut.

 

[solamnic76]

Ei erityisen paha, mutta tapahtuipa maanantai-aamuna:

Meillä on powerpoint-kurssi päällä, ja opetin maahanmuuttajille kuinka diaan lisätään leikepöydältä kuvia. Hain esimerkin vuoksi kuvan hakusanalla "powerpoint", löysin ensivilkaisulla ihan tyyliin sopivan mustavalkoisen piirroskuvan. Klikkasin sen koko ruudun kokoiseksi sitä kattomatta, kopioin leikepöydälle ja liitin diaan. Koko ajan asiaa selostaen jotta ihmiset ymmärtäisivät mistä on kyse.

Sitten 90% naisporukka alkaa nauramaan. Katsoin videotykin kuvaa. Siinä diassa otsikkona "Powerpoint", ja alla oli kuva jossa oli isolla teksti:
"Hi. instead of giving you all a powerpoint presentation, i'm just going to show you my penis"

Olin sitten punainen.

 

[avatar]

Lauloin karaokea tuossa iltana yhtenä. Omaan kyllä ihan kohtalaisen sävelkorvan, sen on todennut ihan ammattilainenkin, mutta kun laulaa en osaa pätkääkään. Ihan tosi, hävetti itseänikin seuraavana päivänä vaikka voisikin laittaa alkoholin piikkiin koko episodin.

 

[Simon#17]

Kai tämän nyt jo voi kertoa.

Oli kesän alku, sitä aikaa kun ylioppilaat juhlivat. Kaveriporukassa oli samanikäisiä paljon ja sinä vuonna minullekin tuli viidet tai kuudet juhlat kierrettäväksi. No, ei muuta kuin puku päälle ajelemaan ympäri pitäjää ja viemään terveisiä.

No, joka paikassa piti sitten juoda se kaffekuppi ja haukata pala kakkua ja sitten anteeksipyydellen pikapikaa jatkaa matkaa seuraavaan paikkaan. Neljän kaffikupin ja kakunpalan jälkeen jälkeen vuorossa oli odotettu viimeinen paikka, yhden tutun tytön ylppärit. Se oli semmoinen tyttö johon olin hiukan kallellani. No, sisään päästyäni ja kahvikupin ja kakkulautasen käteeni saatuani homma sitten alkoi mennä reisille.

Parilla sanalla: laktoosivika, kermakakku. Voi perseen suti, vatsassa alkoi vääntää oikein urakalla. Hikikarpalot nousi otsalle ja olo oli semmoinen että paskomoon on päästävä tai muuten tulee tappio. Ei auttanut muu kuin heittää se kuuma kahvi huiviin yhdellä huikalla, lapioida se kakku kiireen vilkkaa naamariin ja sitten kysymään rauhallisesti vessaa, jotta saa pestä kädet kun meni kermakakkua sormille (tietty sotkin sormeni tahallani).

Kun pääsin sitten eteisessä olevaan vessaan ja revin vyötä auki, kuului ovikellon ääni, lisää vieraita oli tulossa. Ei muuta kuin perse porsliiniin ja sitten... sitten huomasin, että ovi ja paskahuusin seinä on kuin suoraan Japanista, paperinohuita. Siinä nyt sitten oltiin pattitilanteessa, hiki valui ja vatsaa väänsi ja toisella puolella tyttöystäväkandidaatti vanhempiensa kanssa otti vieraita vastaan, äänistä päätellen ehkä jotain isovanhempia.

Kaikki puheet oven toiselta puolelta kuuluivat täysin selvästi, joten totesin, että jos tästä nyt päästää varpuset vapaaksi, kuuluu se ihan varmasti. Ja koko ajan vatsaa väänsi enemmän, paita oli jo märkä hiestä. Yritin ihan pikku hiljaa turauttaa laktoosivaivaa pyttyyn pieninä hiljaisina annoksina mutta turhaan. Ehkä vessan kaiku tuplasi tai triplasi turauksien äänet mutta joka tapauksessa jokainen ääni alapäästä oli kuin olisi käyrätorvea soittanut. Sitten ei vain enää voinut mitään, oli vaan pakko antaa periksi kun maha kramppasi niin pahasti, päästin helvetin irti ja hervottoman töräyksen ja lotinan säestyksellä maalasin koko helvetin paskapytyn uudella värillä.

Ja siinä samassa iloinen puheensorina oven toisella puolella loppui kuin seinään. Tuli täydellinen hiljaisuus, joka tuntui kestäneen minuutteja. Siistein itseni ja pytyn hiljaa, pyyhin hiet pois ja odottelin hiljaa kunnes eteinen tyhjeni. Sitten vedin vessan, astuin ulos huusista, huikkasin kiitos hei ja poistuin nopeasti paikalta.

Vaihdoin kyseisen likan nimeksi kännykkään "älä vastaa" ja päätin vaihtaa morseinta. Pari tekstaria tuli mutta en niihin koskaan vastannut. Hävetti niin saatanasti. Ja vieläkin hiukan, mutta nyt jo naurattaakin.

Ja tää on tosi ja sattui mulle itselleni eikä kellekään kaverin kaverille.

 

[Morgoth]

Tämä joskus aikoja sitten.. Olin armeijassa kirjurina ja normaalin postikierrokseen kuului tietysti pysähtyminen mm. munkille sotilaskodissa. Sotilaskodista matka sitten jatkui pyörällä pataljoonan esikuntaan. 'Reippaana kirjurina' sitten poljin pyörällä talvella ja kuinka ollakaan reitti sodesta esikuntaan meni AUKn pihan läpi, jossa joku AUK-kurssi piti sulkeisia. Enkös minä tietysti kaadu pyörälläni siinä sulkeiskentän edessä ja postit leviävät pitkin maata ja keräilen itseäni pyörän alta. Olihan se ihan mukavaa, kun kaikki repeävät nauruun jopa kuoluttajia myöten ja yleisöä ainakin riitti :)

No, lopuksi AUK 'taakse poistuu' ja opettelee olemaan hiljaa sillä aikaan, kun yritän kerätä postit takaisin laukkuun ja jatkaa matkaa ja mennä sisälle takaisin lämmittelemään... :)

 

[Johnny B. Goode]

Kyllähän näitä tekevälle sattuu...

Uudenvuoden aattona sattui pikku kommellus, kun oltiin emännän kanssa kaksin kotosalla. Jossain vaiheessa päivää eukon ystävä (työkaveri) soittaa että pistäytyy poikkeamaan jossain kohtaa iltapäivää. Itse napsin pikkuisen olutta ja taisipa pari lasia Walkeriakin sujahtaa kurkkuun. Aattelin mukavassa pikku nousujohteisessa mennä ja ottaa kunnon lämpimän suihkun. Sielä sitten itseäni aromaattisilla pesunesteillä hinkatessani pääsi hieman himotkin hyrräämään...
Ajattelin että kunhan saan pesuhommat valmiiksi niin emäntä saa maistaa Johnnyn miehuutta koko komeudessaan, sikäli kun sillä päällä sattuu olemaan.

Tulin suihkusta ja mielikuvitus juoksi jo rivakasti kuin lämminverinen vermossa. Ajattelin vielä maustaa soidintanssiani pikku huumorilla, ja heitin pyyhkeeni roikkumaan kivikovan soppatykkini ympärille kuin vaatepuuhun ikään. Olen itse myös, kuten jokainen älykäs ja sivistynyt suomalaismies, kova Beavis & Butt-head diggari. Ajattelinkin heittää emännälle komean "Hey, baby! Cummmm to Butt-head!" kommentin kun astun olohuoneeseen. En päässyt "Hey, babya" pidemmälle, kun huomasin tämän eukon kaverin sohvalla selailemassa meidän kamerassa olleita valokuvia... Emäntä pölähti kohta keittiöstä paikalle epäuskoinen ilme kasvoillaan. Onneksi tilanteesta selvittiin naurulla ja todennäköisesti koko loppuelämän kestävällä vittuilulla...

 

[Sera]

Tämä sattui kymmenisen vuotta sitten. Olimme kaverini kanssa aloittelemassa grilli-iltaa, kun huomasimme tuorejuuston puuttuvan. Otin kaverini poikaystävän Jaakon (nimi muutettu) auton ja lähdin hakemaan ko. tuotetta lähikaupasta. Kaupan pihasta soitin vielä kaverille, ettei mitään muuta ollut unohtunut ostaa. Samassa auton apukuskin ovi aukeni ja sisään puski kylillä denaporukoissa pyörinyt haiseva mies. Kiljuin puhelimeen, että "nyt mun pitää lopettaa, kun tänne autoon tunkes joku kauhee pultsari!" Tunkeutuja katsoi minua järkyttyneenä ja kysyi sydänjuuriaan myöten loukkaantuneella äänellä: "Sanoitko sä mua pultsariksi!?" Hyypiö loikki ulos ja osoittautui Jaakon veljeksi, joka todentotta oli hiukan alkoholisoitunut. Hän oli kaikessa rauhassa luullut hyppäävänsä veljensä auton kyytiin ja saikin jäätävän vastaanoton tuntemattomalta typykältä. Minua hävetti pitkään. Ko. velipoika ryyppää edellen.

 

[Padis]

Haluan heti muistuttaa, että olin tapahtuman sattuessa aikas nuori poika ja alkoholilla oli osuutta asiaan.

Eli oltiin kaveriporukalla Pietarissa neljän päivän mylkyilyreissulla. Päivät meni erilaisia vodkia maistellessa ja illalla oli jännää pyöriä kaupungissa taksilla ja metrolla ympäriinsä. Voin sanoa, että siinä pitäjässä riittää ihmeteltävää nuorelle miehelle.

Siinä sitten eräänä krapula-aamuna kun palailin aamupalalta (vodka-kokis)hotellihuoneeseen kävi hississä hieman nolosti. Hissiin tuli sitten muutakin porukkaa kyytiin ja minä painoin nappulaa. Huomasin painaneeni väärään kerrokseen ja kirosin ääneen "vittu mä halusin kakkoseen". Vieressä seisova nuori nainen tokaisee erittäin sarkastisella äänellä "ei se mitään, mä oon menossa kolmanteen kerrokseen". Samassa minulle välähti, että kyseinen nainen oli edellisenä iltana nähnyt meidän porukan jututtamassa hotellin aulassa "alan" naisia. Sillon tuli ajeltua elämäni pisin hissimatka kuula ilmeisen punaisena.

 

[Dynamo]

Ikää oli jotain 11v. Pelasin jalkapalloa HJK:n kaupunginosasarjassa. Jengifrendeistä suurimmalla osalla oli Adidaksen muodikkaat kolmiraitashortsit, ja minulla oli taas jostain Anttilasta hankitut halpikset. Eihän niillä voinut pelata, piti saada Addud, kun kaikilla pelikavereillakin oli (itsetuntokysymys). Mutsille tästä sitten mankumaan, että pitää saada Adidakset kun kaikilla muillakin on. "Ei käy, sulla on ihan kelpo shortsit, pelaa niillä" -oli vakiovastaus. Natiaisen sinnikkyydellä vaatimalla vaadin niitä adduja, kun muillakin kerran oli.

Yhtenä päivänä treeneihin lähtiessäni ihmettelin missä mun shortsit on. "Ne on tuolla ompelukoneen vieressä". Mitä ihmettä, ompelukoneen??? Ei jumalauta, mutsi oli käynyt ompelemassa mun shortseihin ne addun kolme raitaa! No, sen nyt näki sokeakin, etteivät ne olleet aidot. Hävetti ja vitutti samaan aikaan aika rajusti. Treeneihin olisi pitänyt lähteä jo, muut shortsit olivat pesussa (kone käynnissä) ja ainoat shortsit olivat nuo tökeröt väärennökset. Valintoja piti tehdä, ja nopeasti.

Mutsi: "ei sitä eroa kukaan huomaa, siellä kesken peliä". Joo, eipä varmaan huomaa, ei. Siinä sitä sitten joutui tekemään valinnan ylpeyden ja rakastamansa jalkapallon välillä. Vittu! No, treeneihin läksin, tietty toivoen ettei kukaan huomaa.

Kesken treenien sitten pelikaverini avautui shortseista: "Mulla on Adidaksen Beckenbauerit, mitä mallia noi on? Ei ainakaan Beckenbaurit! Onko noi edes Adidakset?" Oli naamani aika punainen, kun totesin -Emmä tiiä, ja lähdin heti juoksemaan pallon perään huutaen syöttöä.

Sanomattakin on kai selvää, että nuo shortsit mystisesti "katosivat" varsin ripeästi.

 

[ipa rules]

Vähän tässä ihmettelen, että mikä tuossa Padiksen hissiajelussa oli niin hävettävää? Ei kai se kyseiselle neidolle kuulu, jos teidän porukka "alan" naisia jututti?

 

[Vinka]

Vähän tässä ihmettelen, että mikä tuossa Padiksen hissiajelussa oli niin hävettävää? Ei kai se kyseiselle neidolle kuulu, jos teidän porukka "alan" naisia jututti?

En tiedä muiden mielikuvituksesta, mutta kakkoseen haluaminen tuo minulle mieleen ihan muuta kuin kerroksen.

 

[ipa rules]

Kyllä kakkonen täälläkin tiedetään, mutta ei kyllä tuossa tilanteessa ja tuossa sanamuodossa olisi pitänyt aiheuttaa minkäänlaista häpeäntunnetta.

Esim"olisin halunnut painaa kakkosta" olisikin sitten ollut jo erilainen lause.

edit: okei heterona en kuitenkaan ymmärrä miksi Padis olisi "halunnut kakkoseen" - olettaen siis, että Padis on miespuolinen henkilö, :-)

 

[Fosse]

Ilmeisesti se kun Padis ois halunnu kakkoseen ja se tyttö oli nähnyt sen juttelevan "alan" naisten kanssa... :)

Edit: Vitun hidas

 

[Vinka]

niin vielä Padiksesta, näinköhän tulee vielä itse kommentoimaan niin saadaan asiaan selvyys=)

Käsitin siis niin että nainen saattoi luulla Padiksen harmittelevan edellistä iltaa tyyliin " vittu halusin kakkoseen mut se ei antanut " tjsp.

 

[Padis]

Heh.. ehkä siinä vähän omatunto soimasi edellis illan touhut. Eihän se nainen todennäköisesti ymmärtänyt meikäläisen höpinöitä mutta kun sitä hissiin mennessä ajattelee "voi helvetti mähän kävin eilen huorissa" ja seuraavaksi hississä sanoo "vittu mä halusin kakkoseen" niin häpeän tunne siinä nousi väkisinkin hipiään.

edit: Vinka onneksi ymmärsi oikein:) ja korrrostan sitä, että olin aikas nuori silloin.

 

[juza]

kakkajuttu

Noniin.. Kuten tästäkin ketjusta huomaa, hyvin harvoin nolot tilanteet liittyy millään tavalla suoliston toimintaan. Minäkin olen ollut hyvin pitkälti lukuoppilas tällä foorumilla, mutta ajattelin itsekin heittää nyt korteni kekoon muisteltuani tätä jo hiukan hymyä huuleen heräyttävää episodia.

Olen ollut joskus pimeässä menneisyydessäni armeijassa kapiaisena. Toimin aselajissa jossa ei liikaa liikkumaan pääse, kun liike tapahtuu autoilla ja muutenkin toiminta on pykälän verran leppoisampaa. Tämä tarina sijoittuu yhteen urani rankimmista viikoista, kun johdin T3 taisteluammunnat Pahkajärven Isku-uralla. Kaikki viimeaikoina armeijan käyneethän tietää, että T3 on ns. kissanpolku ammunta, jossa partio saa tehtävän ja tuhoaa tehtävän aikana kohtaamansa vihollisen. Se mikä kyseisestä ammunnasta tekee kapiaiselle rankan, on se että viikon aikana ammutin yhdessä tulitoiminnanvalvojani kanssa 200 paria. Kiire oli tolkuton, joten 300 metrin radan päätteeksi juoksimme aina alkuasemiin. Nopeasti laskettuna siis viiden päivän aikana kävelimme ampujien perässä jatkuvasti tarkkaillen sen 60km ja juoksimme takaisin toiset 60. Kyllä siinä oli läskille IT-miehelle urakkaa.

No.. Itse ammunnat meni hyvin ja taisteltiin jo viimeistä päivää. Enää kymmenkunta paria jäljellä ja ammunnat olisivat turvallisesti ohi.
Jokin kuitenkin teki tästä aurinkoisesta kevätpäivästä ikimuistoisen. Olin juuri juossut alkuasemiin ja minuakin lihavampi tulitoiminnan valvoja tuli vielä n. 100 metriä perässä. Täysin varoittamatta aamuinen armeijakahvi ilmoitti tehneensä työnsä valmiiksi. Sanoin ääneen "NYT!", ja lähdin viivana juoksemaan vaara-alueen taakse. Talvi oli sangen luminen ja kahlasin reisiin asti koskemattomassa lumessa. Jokaisella mannemaisella jalannostolla sulkijalihaksen työ kävi yhä tukalammaksi. Paniikissa riisuin punaisen varoliivini, ettei koko ampuva komppania näkisi kirkkaasti pellolla loistavaa paskantajaa. Eipä se vihreä camokaan nyt liikaa suojaa antanut. Äkkiä vähän suojaa antavan näreen taakse tiikeriloikalla ja ei sekuntiakaan liian myöhään housut kinttuihin.

Sieltähän tulla tupsahti pakillinen totaalisen kokkareetonta tavaraa iloisesti poksahdellen. Tässä vaiheessa huomasin että runsas lumisuus ei ollut hyvästä, sillä koko liejulammikko tippui vain noin 20 senttiä alemmas ja alkoi siitä vastustamattomasti valua kalsareihini. Tässä vaiheessa minua jo huhuiltiin viranomaiseverkon (VirVe)radiolla. "Ammunnan johtaja, tulitoiminnan valvoja, missä olet?"
Minä: "Mun piti mennä"
TTV: Mihin sä menit?"
Minä: "Siis piti MENNÄ MENNÄ"
TTV: "Joo mut mihin? Pitäis jatkaa!"
Minä: "Jatka yksin, mun oikeesti piti nyt mennä"
TTV: "Voinko mä jatkaa, mistä tiedän ettet oo maalialueella?"
Minä: "Minä olen ammunnanjohtaja, tiedän missä maalialue on, enkä TODELLAKAAN mene sinne paskalle"

Tuon lauseen sanottuani tiesin kuulevani asiasta vielä. Korvia, jotka tuon lauseen kuuli, oli melko korkeallakin taholla.

No. Mutta palataan suuremman ongelman pariin. Eli se kakka.. Sehän valui sitten housuihin. Paperia? No eipä tietenkään. Eipä auttanut kuin ottaa kourallinen lunta ja ruveta pyyhkimään poskia enimmistä sonnista. Kun lähelle anusta päästiin, voin kertoa että tuska on valtava. Joku on joskus sanonut, että kaikkeen tottuu paitsi jääpuikkoon perseessä, koska se ehtii sulaa ennen kuin siihen tottuu. Omasta kokemuksestani voin kertoa että tuskin tottuisin ilman sulamisreaktiotakaan. Kivekset kiipesivät jopa varren yläpuolelle ja sulkijalihas olisi varmaan puristusvoimallaan katkaissut lätkämailan.

Totesin kalsarit menetetyiksi. Onneksi skapparilla on aina nahkamies mukana jolla silvoin lahjabokserini. Sitä paskaa oli paljon! onneksi lumella hieromalla sen sai housuista jotenkin piiloon, hajua se ei poistanut.

Noin puolen tunnin päästä pääsin tarpomaan takaisin lähtöalueen vieressä olevalle Taisteluvälineteltalle. Tväl-teltta tyhjäksi ja vielä paperilla vähän parentelemaan tulosta. M-91 housut tuntuivat vähän iljakkailta paskaisena ja ilman kalsareita.

Hetki tästä vartiomies soitti ja ilmoitti että ampumaharjoituksen komentaja on tulossa kissakauluksisen (kenraali) Prikaatin komentajamme kanssa seuraamaan ammuntojen loppuvaiheita. Jo mennessäni tekemään ilmoitusta näin kujeilevan ilmeen molempien kasvoilla.

Ikimuistoinen hetki, joka menee jopa kunniamerkkejen ohi, oli se kun suuresti kunnioittamani komentaja ojensi minulle palkinnon hyvin suoritetuista ammunnoista. Palkinto oli rullallinen Lambia.