Häpesin kuollakseni!!!!

Aloitetaanpa tälläinen ketju.Onko teille arvon veljet ja siskot tullut elämässä eteen sellainen hetki,jolloin olisi ollut ehkä parempi jos ette olisi edes syntyneet.Minulla on tullut eteen muutamia tälläisia hetkiä,kirjoitan nyt kahdesta tapauksesta.Kirjoittakaa tekin omia kokemuksia.

TAPAUS 1:

Ollessani teini ikäinen perheellämme oli joka kesä tapana mennä Sipoon saaristoon viettämään laatuaikaa.Kivaahan siellä saaressa oli,mutta yksi asia siellä sai minut joka kerran kauhun valtaan.

Melkein jokaisessa kesäpaikassa on Puucee,niin oli sielläkin.Tämä Puucee oli kaikille käyttäjille yhteinen ja sanotaampa nyt tässä sekin,että tämä kesänvietto paikkakin oli yhteinen,eli melko paljon jengiä siellä kesäsin oli.

Joka kerta kun mulle alkoi tulla kova hätä,niin rupesi hikoiluttamaan niin maan perusteellisesti,olisin kaikin mahdollisin keinoin halunnut siirtää Puuceessä käyntiä,mutta lopulta tuli kuitenkin hetki,jolloin sitä ei enää voinnut siirtää.

Menin Puuceehen sisään ja avasin kannen,kärpäsiä tulvahti hetkessä lentoon miljoonia.Mulla oli skidinä tälläinen uskomus,että jos istahdan siihen raon päälle,niin kärpäset munii mun pyllyyn toukkia.

Niinpä sainkin lähes uskomattoman oivalluksen,nousin siihen renkaan yläpuolelle seisomaan ja siitä ajattelin hoitaa tarpeeni.Kaikki olisikin mennyt vallan helvetin hyvin,mutta olin unohtanut laittaa hakasen sisäpuolelta kiinni.Tarpeille oli samalla hetkellä tulossa yksi vanhemman puoleinen nainen.

Minua pidettiin tämän tapauksen jälkeen ymmärrettävistä syistä melko omituisena nuorena.

TAPAUS 2:

Tämä onkin jo melko tuore tapaus,viime talvena meille tuli vanhemmanpuoleinen pariskunta kylään saunomaan ja vähän kaljoittelemaan.Jäykän puoleista jengiä ne oli,mutta lämmitin kuitenkin bastun ja me miehet lähdettiinkin saunomaan.

Naiset jäivät keittiöön juoruamaan ja kattelemaan fotoja,vähän aikaa me ukot siellä bastussa kilpailtiin kumpi kestää löylyjä paremmin,sitten sanoinkin tälle herrasmiehelle,että nyt mennään lumeen uimaan.Eihän tämä ukko siihen suostunut,koska ulkona sattui olemaan about 30 astetta pakkasta.

Minä sitten menin sinne ulos nahkaläpyskät jalassa,hyppäsin hankeen ja AAAAAAHHHHH,mikä ihana fiilis siitä tuli.Sitten pitikin lähteä jo kiiruusti sisään,sillä kylmä alkoi jo kangistaa.Siitä alkoikin tapahtumaketju jonka olen halunnut unohtaa.

Minun olisi pitänyt tietää,että jos laitan tälläiset läpyskät sisällä jalkaan,niin niissähän voipi pohja jäätyä,kun sisälle takaisin ryntään.Vaimokin oli edellisenä päivänä pessyt käytävän maton,joka siellä olkkarissa tavallisesti on.

Ryntäsin hytisevänä sisään ja liukastuin välittömästi,lähdin liukuun kuin liukas Ankerias.Toinen jalkani taittui perseeni alle ja vauhti kiihtyi,keittiön ohi liukuessani mulla oli pyyhe jo kainaloissa.

Oli siinä varmaan muijallani ja vieraalla naisella ihmettelemistä,kun ylipainoinen rasvamaha ähkien liukuu keittiön ohi kulkuset iloisesti heiluen.

Että tälläista,kirjoitelkaahan tekin.


Ps:Vaimoni ei sanonut mulle loppuiltana kun yhden lauseen ja senkin hän sanoi siinä samassa,se kuului näin.Oletko sinä hullu???

Olen kohtalon kolhima mies....HÖRPSSSS!!!!:D :D :D

Viestin lähetti reds1897
Ryntäsin hytisevänä sisään ja liukastuin välittömästi,lähdin liukuun kuin liukas Ankerias.Toinen jalkani taittui perseeni alle ja vauhti kiihtyi,keittiön ohi liukuessani mulla oli pyyhe jo kainaloissa.

Laajenna klikkaamalla

Eipä ole pitkiin aikoihin tekstinpätkä naurattanut näin kovasti... :D

:D :D

Enpä ole nauranut pitkään aikaan minäkään näin paljon. Kiitos. Nyt silmiä pyyhkimään.

Tulipas tuosta lumessa uimisesta mieleen elämäni noloin, vaarallisin ja ärsyttävin tilanne.. Olin yksin kotona ja menin saunomaan. Parin saunakaljan jälkeen päätin pulahtaa lumihankeen ja tulla saunaan lämmittelemään (ulkona noin 20 astetta pakkasta). No tultuani ulos jätin oven raolleen ja hyppäsin hankeen. Vilukissa kun olen, niin heti hyppäsin pois sieltä ja jäissään aloin juosta kohti ulko-ovea. Vahingossa töytäisinkin oven kiinni yritteässäni avata sitä. Sitten ymmärsin katastrofin: talo tyhjänä, 20 astetta pakkasta, minä alasti ulkona ilman mitään pyyhettä ja ovi lukossa.. Ryökäle sitä tunnetta.. Vanhempani olivat 20:n kilometrin päässä kyläilemässä, joten heitä en osannutkaan odottaa kotiin heti. Olin jo lähellä tulla siihen tulokseen, että hajoitan ikkunan ja kömmin sisälle, mutta sitten huomasin autotallin nurkassa jonkun vanhan lumisen maton. Kiedoin sen ympärille ja menin kolkuttamaan naapurin ovea (keskiyön aikoihin). Yöpukusillaan vanha mies avasi oven, mutta onneksi hänellä riitti huumorintajua kun kerroin tapahtuneen :) . Sain soittaa sieltä vanhemmilleni ja he tulivatkin jo päästämään minut sisälle puolen tunnin päästä. Hyvä, että löytyi edes se matto. Ajatelkaa miltä olisi tuntunut mennä alasti naapurin ovelle talvipakkasella? Ja arvatkaa oliko kylmä?? Olin varmaan tunnin saunassa kun pääsin kotiin..
Voi perkele sitä tilannetta...

Vahingonilo paras ilo

Joo kyllä oli reds1897 tuo toinen juttusi, joka sai hymyn huulille. Tuollainen on jo todella huonoa onnea.

Kyllähän nuo pakkasivat naurattamaan, mutta kyllä tuohon Potan tilanteeseen joutuminen olisi aika lähellä pahinta mitä voi kuvitella. Onneksi en harrasta lumiuintia, enkä varmaan noiden tarinoiden jälkeen aloitakaan.

Kaksi kaupparatsua

Kaksi kaupparatsua kiersi koko maan about yhdessä viikossa. Päivisin isoissa kaupungeissa ja yöt tien päällä. Kavereilla oli asuntovaunu jossa heidän piti yöpyä koska hotelliyöpymiset olivat kalliita ja hidastivat matkantekoa rankasti.

Kaksikko keksikin hyvän ratkaisun nopeuttaakseen matkaa. Toinen ajoi ja toinen meni (lakien vastaisesti) asuntovaunuun nukkumaan. Matka oli kylmänä talviyönä vienyt kaksikon jonnekin Itä-Suomeen keskelle ei mitään olevalle tieosuudelle ja yöllä ajaessaan kuskina toiminut kaveri joutui pitämään ns. tyhjennystauon. Tien varresta jöytyikin hyvä P-paikka ja kuski hyppäsi ulos ovesta, hoiti urinoinnin ja takaisin autoon ja matka jatkuu.

Kuski vaan ei ikäväkseen huomannut että asuntovaunussa nukkunut kolleega oli myös hypännyt ulos hoitamaan tyhjennystarpeensa ja kuski lähtikin muina miehinä ajamaan kohti määränpäätä. Pelkät pitkät kalsarit ja kengät jalassa sitten jäi kaveri P-paikalle ihmettemään että mitäs nyt? Tuohon aikaan kun ei kännykät olleet olemassa kuin tosi jupeilla ei autoon voinut soittaa. Ja mistä soittaa kun taloja ei ollut missään lähettyvillä eikä autojakaan juuri mennyt ohi. Meni parikymmentä minuuttia kun paikalle ilmaantui poliisiauto. No ei muuta kuin kaveri kyytiin ja kuunneltiin miehen selitys. Poliisit lähtivät ajamaan mutta päinvastaiseen suuntaan. Määränpää selkisi piakkoin kun poliisit ajoivat mielisairaalan pihaan luullen että kaveri karannut sieltä. Ehkä tämän takia kukaan ei ollut pysähtynytkään maantiellä auttamaan. Kukapa muu kuin hullujen huoneelta karannut olisi keskellä yötä ollut tienposkessa pitkät kalsarit jalassa pikku pakkasella. Kesti poliiseillekin kauan uskoa että ei se kaveri ollut sieltä karannut vaan puhui totta. Ei sitten muuta kuin heittää kaveri määränpäähän kun aamulla kolleega ihmetteli paikallisella poliisiasemalla kun kaveri oli kadonnut asuntovaunusta.

Mahtoi olla nolo tilanne.

Ai niin, tämän kai piti olla aihepiiri omista kokemuksista... No, kai tämä yksi tänne mahtuu.

Tosi tarina on tämäkin

Faijallamme oli joskus tapana viedä meidät loppukesästä kalastamaan ulkosaaristoon,huussi oli muuten sielläkin.

Tästä alkaakin tämä tarina,veljeni oli tuolloin n.7-8vuotias natiainen,vuoden mua nuorempi.Jollain tavalla hän taisi käydä läpi jotain hyvin herkkää elämänvaihetta,sillä joka kerta kun faija vetäisi jonkun isomman fisun vedestä ylös,lorahti broidillani välittömästi paskat housuun.

Tilanne oli myös sama,jos hänelle kertoi jonkun hyvän vitsin.Kerran kalastellessamme,huomasimme veljeni kadonneen.Noin tunnin etsimisen jälkeen häntä ei vieläkään oltu löydetty,siinä alkoi jo paniikki iskeä pesueeseen.

Minullakin jo kyynel vierähti poskelle,mutta löytyihän se Haisuli viimein,hän oli viettänyt sen tunnin huussissa lukien Aku-Ankkaa.
Tiedätte kyllä mitä siitä seurasi,selkäsauna ja rumba sen kun jatkui.

Sinä kesänä minä kalastin tosi paljon.:D :D :D

Älkää jumalauta enempää, mulla pettää kohta Tenat! :D

Muutampi vuosi sitten meidän oli tarkoitus lähteä naispuolisen tuttavan luo lakkiaisten "virallisen osuuden" jälkeen ryyppäämään. Minulle oli ilmoitettu, että lakkiaiset pidetään juhlakalun isän luona ja että lähtisimme sitten porukalla hänen mutsin luo tinttaamaan. No mikäpä se siinä, ajattelin. Kun eräs kaverini sitten soitti, että alahan tulla jo, niin lähdin bileisiin. Ampaisin taloon takki auki, kravatti avattuna, kymppikassi olalla ja huutelin jo ovelta, että "Rai rai... Nyt vedetään perseet olalle!" tai jotain muuta yhtä järkevää. Tietenkin talo oli täynnä sukulaisia ja muita juhlavieraita. Taisipa ensimmäinen minut nähnyt olla juhlakalun mummo. Informaatiossa oli tapahtunut jossain vaiheessa pieni katkos. Nolotti kutakuinkin runsaasti. Enpä hakenut kakkukahvia niissää juhlissa en. Kaikenlisäksi unohdin lahjaksi ostamani ruusun ja kortin kotiin, eli minulla ei ollut antaa tuoreelle ylioppilaalle minkäännäköistä lahjaa. Teinpähän ainakin näyttävän sisääntulon, jonka kaikki muistavat (ja josta muistavat muistuttaa).

Tämäkään ei ole itselleni sattunut, mutta uskaltaudun silti kertomaan tämän.

Eräs tuntemani naishenkilö oli ensimmäistä kertaa poikaystävänsä vanhempien luona kylässä. Matka oli ollut pitkä ja päivän kuluessa hän otti pienet nokoset olohuoneen sohvalla. Eli kyse on hieman iäkkäämmästä henkilöstä.

Unissaan tämä nainen oli heittänyt todella ison leijan. Niin ison, että oli itsekin herännyt siihen. Talon isäntä oli välittömästi todennut isoon ääneen, että: "Ohhoh!"

Tämä naikkonen oli hävennyt tekoaan, niin lujaa, että oli teeskennellyt nukkuvansa vielä kaksi tuntia!

Joskus entisessä elämässä tuli tehtyä kaupparatsun hommia. Olin parinpäivän keikalla Lounais-Suomessa ja yövyin sitten ensimmäisen päivän jälkeen hotellissa. Aamulla heräsin ajoissa ja kävin aamupalalla, siitä sitten liikenteeseen asiakastapaamiselle. Aukaisin auton oven ja sujahdin reippaasti kuskinpenkille istumaan. Samaan aikaan kuului "rits"...

No ensin ajattelin, että voi v*ttu, nyt meni housut! Käsikopelolla tarkistelin haarovälin etupuolelta ja kaikki oli kunnossa. Eipä siinä sitten sen kummempia, tuumailin että saumat venähtivät hiukan...Olin sitten aamunpäivän aina lounaaseen asti tapaamisessa, kävimme myös syömässä ja niin siitä sitten lähdin homman päätteeksi kävelemään autolleni. Lähdin ajelemaan kotia kohden ja poikkesin kaffeelle. Kassalla kaivelin lomakkoa perstaskusta ja...voi jumalauta.

Heh, ne housut oli halki...suunilleen kepeksien kohdalta aina takataskujen tasalle asti!

Näin oli kaupparatsufrangeenilla vilkkuneet kalsarit koko päivän asiakkaalla ja varmasti koko firma oli rekisteröinyt asustuksen kunnon. En hirvesti kieltämättä sen jälkeen tehnyt kauppaa siihen suuntaan :)

Tämähän ei minulle tapahtunut mutta pistetään kuitenkin, meinaan ehkä nolointa mitä ihmiselle voi sattua:

Ravintolan vessassa
Kirjoittanut: Matti, 12.8.2002 klo 01.54


Tällä palstalla on varmasti liioiteltuja töppäyksiä ja osa takuulla
keksittyjäkin, mutta tämä tarina on sitten tasan tosi.

"Hauskin" minulle koskaan tapahtunut juttu. Muutama kuukausi sitten
päätettiin vaimon kanssa mennä Turussa pizzeria Raxiin
syömään. Jonotettiin kassalla, maksettiin ja haettiin paikat ja alettiin
mättämään safkaa naamariin. Niille jotka eivät tiedä, RAX on tämmöinen
"all-you-can-eat" ravintola eli yhdellä kertamaksulla saat syödä ja juoda
niin paljon ja niin kauan kuin haluat.

Olin sitten jo viidettä lautasellista pizzaa ja pastaa ja kanansiipiä
kiskomassa sisuksiini ja alkoi maha olemaan TODELLA täynnä - ehkä
liiankin. Noh, minulla oli koko päivän ollut hiukan ilmavaivoja, ja nyt
alkoi taas mahassa kiertää ja tuntui niin hirveä paine että oli vaikeuksia
hengittää.. ja samalla peräpäässä paine kasvoi.

No, ajattelin tietenkin että se on vain kaasua ja voin siinä huomaamatta
päästää pihalle pienissä erissä ilman sen kummempaa hässäkkää.. mutta
ikävä kyllä asia ei ollut niin. Tajusin että minulla oli
räjähtämispisteessä oleva ripuli. Joten nousin pöydästä ja lähdin
vessaan. Siinä vaiheessa kun pääsin perille ja olin lukinnut paskahuussin
oven, paine anaalissa oli jo noussut jo suorastaan raamatullisiin
mittoihin. Aloitin "liikkeen" suorittamisen.

Tiedoksi niille naisille jotka lukevat tätä: Selitän pikaisesti mikä
"liike" on. Miehet jostain syystä tietävät mitä heidän suolistonsa puuhaa
minä tahansa hetkenä.. ja kun tulee tyhjennyksen hetki, alkaa
ennaltamäärätty fysiologisten tapahtumien sarja jota ei voi keskeyttää
missään olosuhteissa. Tässä "liikkeessä" yhtä aikaa lähestytään vessaa,
käännetään ruumiin takapäätä kohti WC-pönttöä, tartutaan sormilla housujen
vyötäröön vetäen housuja alaspäin samalla kun aletaan kumartua
istuma-asentoon. Kaikenkaikkiaan se on hyvinkin sujuva liikesarja joka -
oikein tehtynä - johtaa virheettömään paskantamiseen sekunnilleen sillä
hetkellä kun perse on mukavasti asettuneena WC:n istuimelle.

No, olin noin puolessa välissä "liikettä", kun satuin katsomaan lattialle
ja huomasin läjän oksennusta kopin nurkassa. Normaalisti tuollainen ei
olisi pahemmin haitannut, mutta olin syönyt niin tajuttomasti ja paine
suolistossa ja koko vatsan alueella oli niin kestämätön että koin minulle
varsin harvinaisen yökkäys-refleksin. Ja kun tuo refleksi alkoi,
yhdistettynä vatsassa vallinneeseen turvotukseen, neljä lautasellista
pizzaa ja pastaa alkoi nousta ylös uusintaotteluun.

Seuraavaksi asiat etenivät niin nopeasti että tarkka tapahtumien kulku on
hiukan epäselvää, mutta yritän konstruoida ne parhaani mukaan. Tuona
hetkenä kun yrjöt alkoivat tulvia suuhun, huomioni tietenkin hetkellisesti
siirtyi pois takapään tapahtumista. Eli pysäytyskuvana: Olin puoliksi
kumartuneena paskalle, housut polvissa, ruokatorvi ja suu täynnä
oksennusta.

Useimmathan tietävät että yrjöäminen vie keskittymisen paskantamiselta,
aivan sama mitä peräpäästä olisi tulossa pihalle.. se on ilmeisesti joku
evoluutioon liittyvä juttu. Paskantaminenhan ei voi tappaa, mutta
yrjöäminen vaatii täyden huomion jotta ei tule vetäneeksi tavaraa
keuhkoputkiin ja mahdollisesti tukehdu kuoliaaksi. Joten huomioini
siirtyi... ja sillä samalla sekunnilla, perseeni räjähti kuin
varpusparvi. Jonkinlainen hieman kovempi "tulppa" paksua mutamaista paskaa
ja sen perässä rasvaista ripulia alkoi lentää takapäästäni.

Ahaa, mutta muistakaa - olin vasta puolessa välissä pytyllä siinä
vaiheessa. Ripuliaalto oli niin voimakas, ja osui ilmesesti sellaisessa
kulmassa pystyssä olevan WC-kannen kaarteeseen, että se "kimposi" kannesta
ja roiskui ympäri seiniä. Osa paskasta levisi tietenkin istuimelle jonka
päälle samassa istuuduin.

No, takaisin oksennukseen. Eli samalla kun ripulit olivat tulleet, yrjö
teki edelleen tuloaan. Siinä vaiheessa kun olin lysähtänyt istumaan
pöntölle, suu oli täyttynyt vastasyödyllä pizzalla. OK, mitä ihmisruumis
yleensä tekee vaistomaisesti kun oksentaa? Kumartuu. Joten
kumarruin. Mutta istuin edelleen pytyllä, joten kumartuminen aiheutti sen
että pääni painui polvieni väliin, suoraan housujeni yläpuolelle. Ainiin,
en tainnutkaan mainita että jalassani ei ollutkaan ihan tavalliset housut,
vaan elastiset pyöräilyhousut. Yhdellä pitkällä yökkäyksellä, semmoinen
kilon verran pizzaa, pastaa, pari-kolme kokista ja pizza-taikinasta tehtyä
sämpylää lensivät housuihini.. sisäpuolelle... eikä ulospääsyä
lahkeista. Seuraavan muutamaan sekuntiin sisältyi kourallinen pieruja,
pari paskapökälettä - ja tapahtuma oli ohi. Ja siinä istuin pöntöllä
housut täynnä oksennusta, selkä ripulissa joka oli kimmonnut kannesta,
roiskunut kolmelle kaakeliseinälle parin metrin korkeuteen.. riittävällä
voimalla jotta oli vielä satanut takaisin selkääni niin että paita oli
ripulipisaroita täynnä.

Ja perkele, siellä ei ollut edes vessapaperia. En enää voinut muuta kuin
nauraa. Kuulostin varmaan täysin mielipuolelta sille tyypille joka samalla
tuli vessaan. Hän kysyi kopin ulkopuolelta että "onko kaikki kunnossa" kun
nauroin niin hysteerisesti että sitä ei varmaan erottanut itkusta.. mutta
rauhoituin sen verran että sain pyydettyä häntä hakemaan henkilökunnan
paikalle, ja tuomaan vessapaperia. Kun sitten joku työntekijä tuli sisään,
hän toi mukanaan paperia, mutta ei varmaankaan ollut valmistautunut siihen
mitä tapahtui seuraavaksi. Sanoin vain että en edes aio yrittää selittää
mitä täällä kopissa on tapahtunut, mutta tarvitsisin useita märkiä
pyyhkeitä, ja vaimoni tänne auttamaan. Sanoin hänelle missä istuimme ja
hän lähti hakemaan. Tyyppi varmaan kuvitteli että olin kussut housuuni tai
jotain muuta harmitonta.

Minuuttia myöhemmin vaimoni tuli vessaan ja kuullosti
huolestuneelta. Selitin hänelle (edelleen pidättäen nauruani) että oli
sattunut pieni vahinko ja tarvitsin apua. Tietäen että minulla oli joskus
aikoinaan käynyt pari "läheltä piti" -tilannetta, hän varmaan oletti että
olin kakkinut hiukan housuilleni ja että hänen pitäisi hakea auto jotta
pääsemme samantien lähtemään. Kunnes pyysin häntä, hän ei varmaan olisi
osannut arvata että joutuu hakemaan lähimmästä kaupasta minulle uudet
alusvaatteet, uudet sukat, uudet housut, uuden paidan, ja tuossa vaiheessa
lahkeet olivat jo sen verran vuotaneet että myös uudet lenkkarit. Hän
alkoi itsekin nauraa kun minä edelleen nauroin, ja kysyi että mitä oikein
on tapahtunut.. ja lupasin kertoa myöhemmin, nyt vain piti hoitaa
vauriopuoli kuntoon. Hän lähti.

Ravintolapäällikkö tuli sitten puolentusinan märän pyyhkeen kanssa, ja
muutaman kuivankin. Pyysin häntä tuomaan myös mopin ja ämpärin, mihin sain
vastauksen että he kyllä hoitaisivat siivouksen jos jotain tarvitsee
siivota. Paljastamatta mitään likaisia yksityiskohtia, selvitin hänelle
että se mitä täällä kopissa tapahtui menisi sen verran jokaisen
ymmärryksen yli että en odottaisi kenenkään joutuvan siihen
koskemaan. Sillä hetkellä kaveri vissiin ymmärsti tilanteen vakavuuden ja
meni jopa niin pitkälle että toi paikalle vesiletkun. Onneksi vessoissa
nykyään on melkein aina lattiakaivo, varsinkin kaupallisissa, jolloin
paikan siivoaminen on helppoa. Aloin sitten putsaamaan itseäni märillä
pyyhkeillä.

Kun olin siivousurakan loppupuolella, vaimoni tuli takaisin uusien
vaatteiden kanssa ja ojensi ne WC-koppiin, jossa sitten survoin sottaiset
kuteet vaatteiden mukana tulleeseen muovipussiin ja annoin sen
vaimolle. Siistin vielä itseäni ja laitoin uudet vaatteet päälle, edelleen
jumissa WC-kopissa sillä ajattelin että se tästä vielä puuttuisi jos joku
näkisi minut strippaamassa.

Lopuksi vielä huuhtelin vesiletkulla koko WC-kopin ylhäältä alas ja kohti
keskellä sijaitsevaa lattiakaivoa. Ajattelin vielä mennä kiittämään
ravintolapäällikköä, mutta kun kävelin ulos, kolme ravintolan työntekijää
seisoi siinä rivissä ja antoi aplodit. Aloin jälleen nauraa niin
voimakkaasti että pelkäsin heittäväni taas laatat, mutta onnisuin
häippäsemään ovesta ulos ja kadulle autolle jossa vaimoni jo odotti.

Että näin! Suosittelisin edelleen RAXissa käyntiä, heillä on varsin mukava
henkilökunta!

edit: Juu, tämän lainasin tästä ketjusta

Vanha kiertokirje

Viestin lähetti lintu
Tämähän ei minulle tapahtunut mutta pistetään kuitenkin, meinaan ehkä nolointa mitä ihmiselle voi sattua:

Ravintolan vessassa
Kirjoittanut: Matti, 12.8.2002 klo 01.54


Tällä palstalla on varmasti liioiteltuja töppäyksiä ja osa takuulla
keksittyjäkin, mutta tämä tarina on sitten tasan tosi.

"Hauskin" minulle koskaan tapahtunut juttu. Muutama kuukausi sitten
päätettiin vaimon kanssa mennä Turussa pizzeria Raxiin
syömään. Jonotettiin kassalla, maksettiin ja haettiin paikat ja alettiin
!

Laajenna klikkaamalla

Tämä taisi tälläkin palstalla olla aikoinaan jonkun itse kertomana, mutta totuus taitaa olla vain mielikuvituksen tuotetta. Ihan hauska "novelli" sinänsä...

Re: Vanha kiertokirje

Viestin lähetti RaLu
Tämä taisi tälläkin palstalla olla aikoinaan jonkun itse kertomana, mutta totuus taitaa olla vain mielikuvituksen tuotetta. Ihan hauska "novelli" sinänsä...

Laajenna klikkaamalla

Urbaanilegendahan tuo, mutta kyllähän nuita jossain mittakaavassa aina joillekin tapahtuu. Kaverillenikin sattui kerran hyvin samantapainen tapaus johon liittyi paljon huonoja valkovenäläisiä ---> vessa ---> "varpusparvi-ilmiö" ---> oksennusreaktio ---> baarin vaihto vaivihkaa.

Re: Vanha kiertokirje

Viestin lähetti RaLu
Tämä taisi tälläkin palstalla olla aikoinaan jonkun itse kertomana, mutta totuus taitaa olla vain mielikuvituksen tuotetta.

Laajenna klikkaamalla

Olen vakuuttunut siitä, että tuo perustuu tositapaukseen. Kankean suomennoksen tekijä on tosin muuttanut paikkojen nimiä. Mutta hakekaa netistä sanoilla "Steak house incident" ja liittäkää mukaan alkuperäisen kirjoittajan nimi "Steve Crisp". Uutisryhmistä löytyy tietoa.

Minulla näitä "häpesin kuollakseni juttuja" riittäisi kirjaksi asti, mutta vaivaan teitä vain yhdellä, näin alkuun.

Minulla on tapana silloin tällöin käydä viinakaupassa. Kerran mennessäni kyseiseen puotiin tyttäreni kanssa, kaupan eteisessä parveili ns. kanta-asiakkaita. Nämä "puliukot" höpisivät jotain kaikille ohikulkeville ja onnistuivat säikäyttämään pikku tyttöni niin, että hän on sen jälkeen pelännyt humalaisia oikein tosissaan.
Niinpä sitten eräällä kesälomareissulla tapahtui seuraavanlainen episodi. Olimme Rukalla jonne oli talven aikana avattu Oy Alko Ab
Kurvasimme tämän turistirysän parkkipaikalle mennäksemme kesäkelkkamäkeen. Autosta noustuani huomasin tämän uuden Alkon ja mainitsin, että "kas vaan, nyt täälläkin on viinakauppa".
Tähän toteamukseen tyttäreni alkoi hysteerisesti ja kovalla äänellä anelemaan, "älä mene viinakauppaan äiti, lupaatko, lupaatko, ethän mene, et sinä tarvitse viinaa"...jne
Paikalla oli jokunen suomenkieltäkin ymmärtävä. Kukaan heistä ei tietenkään voinut tietää tyttösen todellista syytä pelätä viinakauppaa. Ainakin siltä minusta tuntui, aistin kyllä ne paheksuvat katseet punottavassa niskassani.
Emme poikenneet puotiin.

Terveisin koo

Lisää viinakauppajuttuja

Tuota Rukan viinakauppajuttua muistellessani tuli mieleeni eräs tuoreempi juttu.
Menin mieheni kanssa Tampereella, erään marketin yhteydessä olevaan pitkäripaiseen. Kauppa sijoittuu siten, että marketin leveältä käytävältä on suora näköyhteys itse puotiin. Astelimme käytävältä kohti sisääntuloaukkoa keskenämme jutellen. Myyjiä parveili siellä täällä hyllyjä täyttämässä ja heti kun olimme kaupan "ovella" eräs myyjä, nuori mies, lähestyi minua kasvoillaan erittäin tunteva ja iloinen ilme. "No hei hei, mitäs kuuluu" sanoi tuo nuorukainen ja otti minua hyvin tuttavallisesti kädestä kiinni, jopa molemmilla käsillään, tiedättehän sillain kun tehdään oikein hyvälle ystävälle. "Kuohuviiniäkö vai mitä olet ajatellut...?" ja plaap plaap plaa...Tässä vaiheessa mieheni jäi jonnekin takavasemmalle ja katseli meitä hiukan kummissaan.
Myyjä jatkoi ylitsevuotavaa rupatteluaan ja hän näytti siltä kuin olisi halunnut syödä minut. Arvaan, te jotka olette nähneet minut ette usko, mutta en minäkään silloin uskonut. Jossain vaiheessa olin varma, että olen jossain Piilokamerassa tai Naurun paikka jekussa, mutta ei ollut kyseessä sellainenkaan. Ajattelin myös, että pojat ovat pistäneet keskenään kilpailun pystyyn kuka eniten saa myytyä vanhoille rouville viinaksia. Myöhemmin selvisi että tästäkään ei ollut kysymys.
No, minä keräsin koriini jotakin ja myyjäpoika jatkoi livertelyään vierelläni. Hän puhui ja puhui ja tajusin, että kaupassa oli jotenkin tilanne seisahtunut. Kaikki kolme kassaa katseli meitä hämmästyneen näköisenä. Mieheni näytti vähintäinkin kysyvältä puhumattakaan asiakkaista jotka vaivoin pystyivät peittämään hilpeyttään. Suuntasin kulkuni mieheni luo ja oletin, että tekisimme joitakin suunnittelemiamme ostoksia...myyjä perässä ja hänen juttunsa jatkui miehestäni huolimatta yhtä tuttavallisina.
Iloisten heipparallaa tervehdysten saattelemana pääsin vihdoin kaupasta ulos ja jonkinverran sain vakuutella kotimatkalla miehelleni, että en todellakaan ollut koskaan ennen nähnytkään tätä miestä.

Kului monia kuukausia ja olin jo unohtanut koko edellisen stoorin kun poikkesin kauppareissullani samaiseen viinapuotiin, tälläkertaa olin liikkeellä yksin.
Aivan, en ollut sisään ehtinyt kun tämä nuorukainen hyökkäsi jostain hyllyjen välistä ja näytti siltä kuin olisin pelastanut hänen päivänsä. Hän oli sanomattoman iloinen nähdessään minut ja sain kuulla sen mitä uskomattomin sanakääntein. Tosin sen kuulivat taas kerran kaikki muutkin kaupassa olijat. Minua hävetti!
Tämä oli sellainen tilanne, että olisin halunnut todellakin vaipua maan alle. Tilanne meni hetkessä yhtä mahdottomaksi kuin edelliskerralla tavatessamme. Itsepetosta varmaan, sillä en kertakaikkiaan saanut kysytyksi pojalta mistä hommassa oli kyse.
Sen koommin en tuossa viinakaupassa ole asioinut, mutta sen olen saanut selville, että kaikki vanhat rouvat eivät saa tältä pojalta sellaista ylistyslaulua osakseen. Myyjä on edelleenkin työpaikassaan ja kuulemma ihan täyspäinen.

Terveisin koo

Hävetys

Toimin ylläksellä eräässä ravintolassa vuonna 1995 portsarina.
Meillä oli keskiviikkoisin tähti esiintyjä ja sille keskiviikolle oli tullut suuren suosion harjalla liidellyt Kaija Koo.Porukkaa oli pirtissä n 600 kpl eli mökki oli aika täysi.

Lava rakennelma oli aika matala jonka johdosta minua pyydettiin yhtyeen toimesta lavan eteen ettei innokkaammat ihailiat ryntää lavalle. Siinä poken kopin seinässä oli ovi suoraan lavalle. Alkoi tulla tausta musiikkia ja kuului kun savuja pukattiin lavalle.
Yleisön joukosta kuului rytmikäs huuto "kaija kaija" jolloin aukaisin oven ja ryntäsin lavalle koko ravintola hiljenee ja aivan yllättäen joku huutaa buu ja koko ravintola yhtyy tähän huutoon.
Onnekseni tilannetta ei kestänyt montaa sekunttia kun kaija koo ryntää lavalle ja aloittaa keikkansa.
Siinä hetken mietti että mihin menis piiloon kun 600 ihmistä alkaa buuaamaan.Pari minuuttia siinä tuli seisottua lavan edessä ja kun yleisöryntäysta lavalle ei tapahtunut tungin itseni ruuhkan läpi naulakkoon.

On riittänyt kavereilla nauramista myöhempinä vuosina kun on ´tarinaa ketonut.

Tämä tapaus sattui Belfastissa syksyllä 2001. Olimme suomalaisen kaverini kanssa istumassa iltaa paikallisessa pubissa, kun viereiseen pöytään saapui istumaan kaksi iäkkäämmänpuoleista herraa ja nuori nainen.

No, siinä tietenkin suomeksi keskustelimme kaverin kanssa ja jossain vaiheessa puhe kääntyi pienessä sievässä viereiseen seurueeseen tyyliin "mikähän "hauskanpitäjä" toikin muija on noille äijille". Seurue nimittän jutteli niitä näitä luonnollisesti englanniksi ja herrat vaikuttivat kovin kiinnostuneilta naista kohtaan. Jatkoimme kaverin kanssa melkoisen suureen ääneen ihmettelyämme omalla äidinkielellämme, sillä toki oletimme, ettei muita suomalaisia ole lähimaillakaan. Vaan eipäs mitään, aikansa meihin vilkuiltuaan tämä nainen tuli kysymään meiltä selevällä suomen kielellä "olisko teillä tulta". Voitte arvata, että teki mieli vaipua maan alle, tunsin lehahtavani ihan punaiseksi, samoin kävi kaverille.

Tilanteesta selvittiin kuitenkin huumorilla paljolti sen avulla, että nainen oli huumorintajuista sorttia, eikä suuttunut. Huumorilla halusi meitä näpäyttääkin. Näimme tyypin myöhemminkin, eikä siinä muisteltu pahalla. Mainittakoon vielä, että hän oli vaihdossa paikallisessa yliopistossa ihan kuin mekin ja oli viettämässä iltaa laitoksensa henkilökunnan kanssa.

Mitä opimme tästä? Älä koskaan luota, ettei kukaan tuntemattomista olisi maanmiehesi ollessasi ulkomailla.

Viestin lähetti Suomi-Salama


Mitä opimme tästä? Älä koskaan luota, ettei kukaan tuntemattomista olisi maanmiehesi ollessasi ulkomailla.

Laajenna klikkaamalla

Niinpä.

Itse olin muinoin Tukholmassa tuttavaporukalla ja istahdimme taksiin. Auto oli ehkä reilut 10 vuotta vanha parhaat päivänsä nähnyt Honda. Tuttavani siihen: "Tässä maassa on taksitkin ihan perseestä.."

Taksikuski kääntyi ja sanoi: "No niin on!"

Viestin lähetti Suomi-Salama

Mitä opimme tästä? Älä koskaan luota, ettei kukaan tuntemattomista olisi maanmiehesi ollessasi ulkomailla.

Laajenna klikkaamalla

Heheh, tämän muistaa varmasti ala-asteen opettajanikin.

Olin kuudennella, kun lähdimme luokkani kanssa viikon reissulle Ruotsiin. Laivalla menimme aluksi Tukholmaan, jossa meillä oli jonkin verran aikaa kiertää kauppoja. Lähdimme kaveriporukalla erääseen jääkiekkoliikkeeseen, jonne eräs seurueen pojista osasi. Tämä miesopettaja lähti mukaan, koska ketään muuta aikuista ei kiinnostanut lähteä katsomaan jääkiekkokortteja, -paitoja ja sen semmoista.

Siellä tuli sitten paitoja katseltua ja näin mieleistäni varsin hienon lyhythihaisen Ducks-paidan. Huomatkaa, että olin tuolloin vielä nuori ja tyhmä enkä ostanut kunnon joukkueen paitaa.

Kaupan ilmeisesti omisti tummaihoinen mies. Se kaveri, joka tiesi entuudestaan kaupan sijainnin, oli kertonut linja-automme takaosassa että kaupassa voi asioida suomeksi, vaikka omistaja onkin mustaihoinen.

Hähää! Mutta opettajamme ei tiennyt tätä. Menin maksamaan paitaani ja sain hinnan suomeksi. Annoin rahat myyjälle, jonka jälkeen opettajani huomasi että olin jo maksamassa ostostani. Hän tulee viereeni ja sanoo selvään ääneen:

"Muista sitten, että lasket tarkkaan vaihtorahat, jotta olet saanut oikean verran rahaa takaisin. Kun ei tuollaisista koskaan tiedä."

Katsoin opettajaani ja tämän jälkeen myyjää. Myyjä antoi vaihtorahat ja sanoi selvällä suomella: "Tässä takaisin 50 kruunua. Kiitos ja tervetuloa uudelleen."

Tämän jälkeen vilkaisin opettajaani sellainen pirullinen hymy suupielissäni. Opettaja seisoi hetken paikoillaan naama punaisena, jonka jälkeen marssi liikkeestä ulos pyytämättä sanojaan anteeksi myyjältä.

Hieno esimerkki lapsille, eikö totta? "Ei tuollaisista koskaan tiedä..."

Tuli tuosta edellä olleesta Kaija Koo -jutusta mieleeni...

Työskentelin eräässä Helsingin keskustassa sijaitsevassa konsertti- ja kongressitalossa. Sali oli tupaten täynnä ihmisiä. Lavadamagerina - kuten minua tämän tapauksen jälkeen kutsuttiin - yhtenä tehtävänäni oli siirtää puhujanpönttö nurkkaan esitelmän jälkeen ja rullata flyygeli keskemmälle. Aikataulu oli tiukka, joten ajattelin toimia nopeasti. Pöntön reunasta kiinni, rehvakas nosto ja... ote lipeää. Pönttö kaatuu keskelle lavaa hirveän jysäyksen kera ja minä jään 500 ihmisen eteen seisomaan hölmön näköisenä. Nanosekunnin ajan - tuntui tosin ikuisuudelta - en tiedä mitä teen. Hävettää vaan niin vietävästi. Jostain selkäytimestä lähtee käsky aivoille ja kummarran. Tämän jälkeen roudaan kaatuneen pöntön pois hurjien aploodien saattelemana.

Olimme Italiassa lomailemassa ja vaeltamassa vuorilla kun noin 25-vuotias pariskunta hiipi puskista. Kaverin kanssa vitsailimme että he ovat käyneet tekemässä "sitä". Leikittelimme eri asennoilla heidän ollessa noin 5 metrin päässä meistä, kun nainen yhtäkkiä tokaisi "ei nyt pojat liioitella". Silloin oli loppumatka vähän noloa, se ei toki kestänyt kuin 3 tuntia... ; ).

Viestin lähetti Suomi-Salama

Mitä opimme tästä? Älä koskaan luota, ettei kukaan tuntemattomista olisi maanmiehesi ollessasi ulkomailla.

Laajenna klikkaamalla

Tämän voin kyllä allekirjoittaa, on meinaan samanmoisia kokemuksia.

Oliskohan ollut joskus vuonna 1995 kun olin Saksassa töissä. Samana vuonna valmistuin Tekusta ja töiden vähyyden takiahan tuonne tuli lähdettyä. Olin kuiteskin kuukauden pari muurarin vänkärinä ja teimme vanhan DDR:n puolelle pari taloa asuntomessualueelle.

Noh, työt alkoivat olla koko lailla loppusuoralla ja viimeiset päivät menikin sitten kaljaa tintatessa sekä messujen avajaishässäköitä seuratessa. Siinä sitten päivänä eräänä istuttiin poikien kanssa yhden talon terassilla, otettiin oluset ja katseltiin ihmisiä.

Yht'äkkiä talon kulman takaa pelmahtaa neljän hengen sakemanni seurue ja ihasteli taloa kovaan ääneen. Seurue koostui kahdesta vanhemman puoleisesta ukon rahjuksesta, yhdestä korppikotkan näköisestä matamista sekä yhdestä aivan saatanan upeasta noin kolmekymppisestä naisesta. Tällä prinsessalla oli vielä minihame, aika pornahtavat korkokengät sekä avokauluksinen paita, joka hädin tuskin piti rinnat piilossa. No me poikien kanssa kehumaan tätä naista. Kovaan ääneen puheltiin keskenään, kuinka hienoa olisi nussia tätä leidiä ja mitä ihmettä tuommoinen enkeli tekee noitten ryppyisten tuppikullien kanssa. Jutut meni koko ajan härskimpään suuntaan, eikä edes huomattu, kun toinen näistä saksalaisista "tuppikulleista" käveli luoksemme. Äijä köhii hetken kurkkuaan ja kysäsee sitten muina miehinä, selvällä suomen kielellä: "Onkos pojat kuin pitkää ollu täällä Saksan maalla?"

Siinä naamat punaisina yritettiin jotain sönkätä, mutta ainakin rehvakkuus oli kadonnu lattianraosta talon alle. Hyvä opetus saatiin ja pitää näemmä aina varoa, missä sitä älämölöä oikeen pitää.