Ehkä ne voi olla myös aivan aidosti tylsät, ne mieltymyksesi siis? Ja tämä toki kaltaisillesi suotakoon, kovin kaukana kun en itsekään ole kuvailemastasi - mikään ääririehuminen ei kiinnosta tippakaan varsinkaan täysnuhassa.
Varmasti omat mieltymykseni ovat ainakin suurelta osin tylsiä, jos kysyy keskivertoasioista pitäviltä ihmisiltä. Toisaalta eivät mieltymykseni niin poikkeavia ole, etteikö niistäkin pitäviä ihmisiä ole olemassa. Ja toisaalta osaan kyllä pitää hauskaa myös sellaisissa tilanteissa, jotka eivät täysin omia mieltymyksiäni vastaa, joskin seura vaikuttaa tähän huomattavasti. Olen luonteeltani tällainen sosiaalinen introvertti, joten viihtyvyyteeni vaikuttaa yleisesti paljon se, millaisessa porukassa ollaan liikkeellä. Väkisin en osa juhlia tai pitää hauskaa.
Kuitenkin olen tässä vuosien varrella alkanut pitää vauhdista, korkeista paikoista ja kolhuista, kunhan nuo kaikki tapahtuvat valvotusti ja alkuillasta, ja sitten sellainen lievästi vittuileva ja maailmanomistava asennehan on vain hyväksi pienessä nousussa, kun kisailut on kisailtu, ja siirrytään ruokien ja juomien pariin.
Tiettyyn rajaan asti olen samaa mieltä. Kuitenkin tuo lievästi vittuileva ja maailmanomistava asenne on sellainen, mikä menee joillain yli, ja sellaista en enää oikein jaksa. Tuntuu, että olen liian vanha sellaiseen, vaikka moni noin käyttäytyvä saataisikin olla minua vanhempi.
Tietysti ympäristö pitää pyrkiä huomioimaan ja käytöstavat siinä ohessa, mutta ei itseäni kyllä millään tavalla häiritse, jos joku polttariporukka ja varsinkin juhlakalu itse selkeästi on hommassa mukana ja siinä samalla vähän äänentoisto kärsii. Sikailu ja örvääminen sitten erikseen, niitä tuskin kukaan täyspäinen missään muodoin sietää.
Tämä pitää paikkaansa. On tosin todettava, että joskus hauskanpidon ja örvellyksen välinen raja on aika lailla veteenpiirretty, ja on myös katsojasta kiinni, kumpaan tuo lasketaan.
Näin yleisesti ottaen, mitä vanhemmaksi tulen, sitä paremmin olen viihtynyt polttareissa. Tämä paradoksi selittyy pitkälti sillä, että myös muu porukka on vanhempaa, ja se ohjaa ohjelmaa ja käyttäytymistä enemmän minua miellyttävään suuntaan.
Ei ole tarkoitus vittuilla siis sen kummemmin, vaan lähinnä olen alkanut itse miettiä tässä iän myötä näitä erinäisiä toimintatapoja, että paskaakos se lopulta minulle kuuluu, miten oikein porukka häitään, polttareitaan, synttäreitään, kalsareitaan tai mitä tahansa viettää, jos kaikilla ko. seurueessa on hauskaa ja ympäristökin suurin piirtein on huomioitu. Omilla tasavuosillani soitan pääasiassa omaan makuuni iskevää musiikkia, joukossa pari tuoretta ryyppyrallia, joiden tiedän kiusaavan musiikkia "oikein" kuuntelevia kavereitani, mutta poistukoon siksi aikaa mökistä, jos ei nappaa. Varmaan osa mökkikisojen lajeista on joillekin kuluneita ja kokeiltuja jo, mutta niillä mennään, koska mun juhlat. Syödäänkin saatana lihaa siellä!
Ethän sinä vittuillut mitenkään, vaan olit tehnyt epämääräisistä kirjoituksistani pitkälti oikeat johtopäätökset. Olen näistä jutellut jokseenkin samoin ajattelevien ihmisten kanssa, ja olemme kaikki todenneet, että vanhenemisen hyvä puoli on siinä, ettei ole mitään tarvetta yrittää esittää olevansa massojen kaltainen, vaan voi mennä ihan oman makunsa mukaan. Jos massat pitävät tylsänä, niin siinähän sitten pitävät. Tärkeintä on, ettei kukaan kuitenkaan erilaisten mieltymystensä perusteella pidä itseään parempana toista.