Nyt kun eilen katsoin tuon Osakan screenshottina kuvatun keikan hyvälaatuisena kokonaan, voisin vetäistä pientä arviota.
Vaikka pidänkin myös 2002 keikoista, niin täytyy kyllä sanoa että olihan ne aika kesyjä verrattuna vaikka jo edelliskiertueen keikkoihin. Mutta nyt näyttää siltä, että eteenpäin on menty siitäkin! Axl:n esiintymisessähän on tapahtunut selkeitä muutoksia. 2002 mies juoksi, loikki ja hyppi nuoruuden innolla, 2006 tyyli oli vaihtunut melko tanssahtelevaan tyyliin. Nyt taas tyytyi heilumaan lavan keskellä juurikaan juoksematta, mutta pysyipähän ainakin ääni kurissa. Balladien aikana sitten liikkua tallusteli ympäri lavaa.
Entäs sitten nykyinen kitaristikolmikko? Vanha tuttu Richard Fortus hoiti hommansa totutusti raivokkaasti komppaamalla ja heiluen. Ei ihme, että on fanien suosikki rokkaavalla asenteellaan. Pääsi silti myös näyttämään soolokitaristin taitojaan muutamaan otteeseen.
DJ Ashbaa kuunnellessa tuli kyllä kaikin puolin mieleen Slash. AFD-kama kuulosti lähes täysin alkuperäiseltä ja jos olisin Heaven's Doorin aikana ollut silmät kiinni, olisin voinut vannoa käkkäräpään olleen soittamassa. Nythän tuohon biisiin on otettu mukaan se studioversiossa ensimmäisen säkeistön jälkeen oleva soolonpätkä. Ja yleisönhän tämä veitikka osaa ottaa haltuun lentosuukkoineen ja ilveilyineen. Ron "Bumblefoot" Thal tyytyi enemmän hillitympään virtuointiin.
Käsitys Frank Ferreristä myös vahvistui rumpalina tämän keikan myötä. Paukuttaa kovaa, mutta mukana on myös hienoa kikkailua, eikä sellaista Matt Sorumin kliinistä rumpukonetta. Tommy Stinson lauloi kappaleen "Sonic Reducer" ja ihmettelinkin viime kiertueella miksei jo silloin menetelty näin Aksun hengähdystaukojen aikana kuten ennen oli Duffilla Attitude. Punk-mieshän meillä on edelleenkin bassossa.
Settihän olikin sitten mitä mainioin, uusi levy upeasti edustettuna peräti 12 biisillä eli noin puolet keikasta, unohtamatta kuitenkaan vanhaa materiaalia, joten erinomainen mix bändiltä. Uusista biiseistä onnistuneina suorituksina mainittakoon ainakin Sorry ja This I Love sekä jo muutamien vuosien takaa enemmän soitetut Madagascar ja Better. Kahteen viimeksi mainittuun luulin jo kyllästyneeni ajat sitten, mutta nuo esitykset nostivat biisit uudelle tasolle. Varsinkin Betterissä ei näyttänyt paljon pitkä keikka maestroa ja bändiä painavan. Kerrassaan raivokasta menoa ja komea raspi Axl:n ääni menemättä kuitenkaan yli. Madagascar puolestaan alkoi jo tuntua taas siltä 2002 taianomaiselta vedolta. Tämä keskitempoinen balladi on nopeasti hyvinkin tylsä veto jos ei sisällä pientä kikkailua. Kerrassaan mahtavaa kitarointia Fortusilta ja DJ Ashbalta, jota tähän tarvitaan! Koskettimethan tässä on mahtavat. Ja Whole Lotta Rosie! Tuli aika puun takaa kun ensimmäisen kerran näin, että yli 20 vuoteen bändi esitti tämän ensimmäisen kerran! Juuri tällaisia yllätyksiä setti kaipaakin. Ja myöskin AC/DC:tä diggaavana sanon, että Axl:n ääni sopii tähän loistavasti.
Erityisesti pidin myös sooloista! Pelkät tylsät vingutukset ja tilutukset oli jätetty pois ja jokainen kitaristi pääsi vuorollaan näyttämään upeaa osaamista. Fortus soitti ennen Live and Let Dieta James Bondin tunnaria ja Bumblefoot ennen Heaven's Dooria Pink Pantheria. DJ Ashban soitosta ennen SCOMia tuli jälleen kerran Slash ja Godfather mieleen. Antoi hyvän näytteen kyllä meikäläiselle tällä keikalla taidoistaan, joista en oikein vielä paskaisten youtube-videoiden perusteella saanut täysin selvää.
Keikka kantoi hyvin ilman töksähtelyjä, vaikka olikin yli 3-tuntinen. Pieniä miinuksia kuitenkin löytyi. Avausbiisi Chinese Democracy meni hieman plörinäksi. Sisälsi kyllä komean alkuräjähdyksen, mutta liekkö se sitten sekoittanut maestron, kun oli ensimmäisen säkeistön varmaan 4-5 sanaa koko ajan perässä. Ongelmia näytti olleen monitorinsa kanssa ja räpläsi sitä myös This I Loven aikana, mutta onnistui seivaamaan sen nopeasti. Sitten tämä Sweet Child O' Mine. Eikö sitä uskalleta vain tiputtaa keikkasetistä pois, kun ei näytä Aksua eikä bändin jätkiäkään tarpeeksi kiinnostavan? Aika puhditonta menoa verrattuna muuhun keikkaan, samoin kuin Heaven's Door.
Ja sitten on kyllä miinus annettava myös japskiyleisölle. Koreassa ja Taiwanissa vaikutti olleen hyvä meno youtube-videoiden perusteella, tässä hädin tuskin kuuli yleisön ääntä ja kuvissakin näytti koko kenttä olevan jähmettyneenä paikallaan. Ja tuollaiselle heitetään yli 3-tuntinen mammuttishow! Etelä-Amerikassa on kyllä parhaat yleisöt mitä olen Guns N' Roses keikkoja nähnyt, Eurooppa hyvänä kakkosena. Jopa jenkit menee meikäläisen listauksessa selvästi aasialaisten edelle. Phyi!
Muistin virkistämiseksi vielä soittolista:
1. Chinese Democracy
2. Welcome To The Jungle
3. It's So Easy
4. Mr. Brownstone
5. Shackler's Revenge
6. If The World
7. Richard Fortus Solo (James Bond Theme)
8. Live and Let Die
9. Sorry
10. Rocket Queen
11. Prostitute
12. Dizzy Reed Solo (Ziggy Stardust)
13. Street Of Dreams
14. Scraped
15. Drum Solo
16. You Could Be Mine
17. Piano Solo [Axl]
18. November Rain
19. I.R.S.
20. DJ Ashba Solo
21. Sweet Child O' Mine
22. Catcher In The Rye
23. Out Ta Get Me
24. Bumblefoot Solo (Pink Panther)
25. Knockin' On Heaven's Door
26. Whole Lotta Rosie
27. This I Love
28. Nightrain
Encore:
29. Madagascar
30. Better
31. Sonic Reducer
32. Patience
33. Don't Cry Teaser
34. Paradise City