Niimpä näyttää olevan. 20 minuutin päästä olemme paljon viisaampia.
Se on siinä sivun ylälaidassa.
Niimpä näyttää olevan. 20 minuutin päästä olemme paljon viisaampia.
...Tai sitten emme... Ei tosin ollut kovinkaan yllättävää, että mitään infoa ei ole vielä tullut. Toki kello meni nollille mutta...
January
13 - Winnipeg, MB - MTS Centre
16 - Calgary, AB - Pengrowth Saddledome
17 - Edmonton, AB - Rexall Place
19 - Saskatoon, SK - Credit Union Centre
20 - Regina, SK - Brandt Centre
24 - Hamilton, ON - Copps Coliseum
25 - London, ON - John Labatt Centre
27 - Montreal, PQ - Bell Centre
28 - Toronto, ON - Air Canada Centre
31 - Ottawa, ON - Scotiabank Place
February
1 - Quebec City, PQ - Colisee Pepsi
3 - Moncton, NB - Moncton Coliseum
4 - Halifax, NS - Metro CentreÄmpäripään eksoottisiin levytyksiin kannattaa paneutua. Giant Robot -niminen albumi on itselläni ollut säännöllisessä soitannossa juurikin mitävittua-aspektinsa kanssa. Melkoinen taiteilija tämä herra.
Toinen suosikkini herran tuotannosta mitä nyt muistan kuulleeni on albumi Colma juurikin tuon Giant Robotin ohella. Colmalta loistavia mm. For Mom ja Machete. Big Sur Moonin kuulin taas ensimmäisiä kertoja GnR:n keikoilla Bucketheadin soolo-osuudessa ja iski samantien. Luulin jopa alkuun joksikin cover-sampleksi...
Uudemmasta tuotannosta Enter The Chicken on loppujen lopuksi melko kehno, vaikka kokonaisuutena loistobiisejä löytyykin (Were Are One, Botnus..) Nottingham Lacea myöten. Vaikka levy onkin ehkä monelle ei-niin-fanille helpompi kuunneltava, ei mielestäni Buckethead pääse loppujen lopuksi kovin hyvin edes esille tuota Nottingham Lacea lukuun ottamatta. Onhan siellä joka biisissä se tuttu kitarasaundi, mutta ei toki läheskään yhtä paljon kuin aiemmista levyistä odottaisi.
Toi Electric Tears varsinkin pitää kyllä kuunnella aivan erilaisessa tilassa eikä ohimennen. Uudemmasta tuotannosta on kyllä sitten paljon kuulematta. Melko tuotteliaalla päällä ollut kyllä Carroll viime aikoina.
Toivottavasti DJ Ashbasta on paremmaksi soolokitariksi mitä Ron Thalista, jotenkin Thalin soolot on useimmiten sekavia ja nopeaan tilutukseen meneviä. Toki ohan niissä nopeutta ja taitoakin, mutta Buckethead veteli omasta mielestäni parhaiten noita vanhojen biisien sooloja (Nightrainin soolo esimerkkinä), siinä ei keskitytty niin paljoa tilutukseen, vaan annettiin myös kitaran laulaa. Jospa asiat muuttus tulevalla rundilla.
Joo, Ron Thalin soitosta varsinkin Nightrainissa tuntuu kuulostavan siltä, että vaihtaa jatkuvasti suuntaa osaamatta päättää. Aikamoista shreadia miehellä ilman määränpäätä kovan nuottivirran takana. Mutta puolustukseksi sanon outrosoolon November Rainissa ja There Was A Timessa Bumble hoitaa myös homman kotiin.
Eiköhän DJ Ashba liene melko varmasti suoraan Robin Finckin osuuksien korvaaja, joka olikin Bucketheadin lähdön jälkeen selkeä ykköskitaristi bändissä soitto-osuuksissa. Buckethead ei myöskään soittanut pelkästään Slashin soolonuottien mukaan, vaan mukana oli reilusti omaakin sovellusta. En nyt tietysti sano, että vanhoihinkin biiseihin pitäisi sooloja vetää uusiksi (sillä menolla Chinese olisi tullut ulos ehkä vuonna 3215), mutta suurin osa Ämpärin improista meni kyllä nappiin.
16. This I Love
17. November Rain
Toivottavasti varsinkin This I Love on good qualityna jaossa audiona tahi mieluummin videona pian.
Vähän kuin kaveri harjoittelisi biisiä lavalla.Ja jäniskevennyksenä ekalta keikalta Taipeista osoitus siitä, että ihan kaikki uudesta matskusta ei vielä oikein natsaa. DJ Ashba soittaa huonoimman soolon ehkä ikinä missään maailman kaikki bändit kellareista ja pubeistakin mukaan lukien:
This I Love
Vähän kuin kaveri harjoittelisi biisiä lavalla.
Yhtä kaikki, aivan upea kappale niin kuin koko levy. Ei malta odottaa, että pääsee keikalle.
Go, Axl!
Samat!If The World tuntuu oudolta valinnalta soitettavaksi keikoille. Pidän yhtenä CD:n heikoista lenkeistä, enkä oikein edes erota biisiä näistä bändin taukojamitteluista, jotka kuulostaa joltain 70-luvun pornoleffojen jumputuksilta ;) En sitten tiedä miten ovat saaneet livenä toimimaan.