Guns N' Roses

[kovalev]

Axl on kyllä vähintään sen tuplalevyn velkaa uskollisille faneille. Jossain yhteyksissä on puhuttu jopa triplalevystä, mutta minä olisin helvetin tyytyväinen tuplaankin - laadukkaaseen tuplaan ilman mitään taidepläjäyksiä.
Tai selvennetään nyt vielä sen verran, että aluksi olisin tyytyväinen ihan sinkkuunkin, jostainhan se on aloitettava.

Materiaali itsessään on pääosin loistavaa, koska olen muutenkin enemmän Illusion-miehiä kuin Appetite.

 

[Vteich]

Materiaali itsessään on pääosin loistavaa, koska olen muutenkin enemmän Illusion-miehiä kuin Appetite.

Jep, samoin. axe tuossa jo ylempänä mainitsikin You Could Be Minea odottavat perusrockityypit, joille uusi GNR ei välttämättä hirveästi iske. Illusioneista täytyy kuitenkin muistaa, että niiltä löytyy melkein enemmän vähän monimutkaisempaa (ja itselleni paljon mielenkiintoisempaa) kamaa kuin nuo suht yksinkertaiset ja tarttuvat rockivedot - siis biisejä tyyliin Estranged, November Rain, Coma, Civil War, Breakdown, Locomotive jne., joista kannattaa hakea vertailupohjaa näille CD:n biiseille.

 

[teroz]

tyyliin Estranged, November Rain, Coma, Civil War, Breakdown, Locomotive jne., joista kannattaa hakea vertailupohjaa näille CD:n biiseille.

Samoin - ilmoittaudun vahvasti samaan kategoriaan. Tämä uusi materiaali on kuitenkin jopa erittäin virkistävää verrattuna siihen mitä markkinoilla keskim. pyörii. Ei ole kangistuttu kaavoihin, mutta kyllä tosiaan näkee että nämä biisit on pääasiassa tehty pianolla Axlin toimesta. Tämä ei kyllä haittaa mua yhtään, koska juuri November Rain, Estranged, Coma, Civil War jne. olivat ne biisit, jotka mulle nostivat GnR kivasta rokkipumpusta johonkin suurempaan.

Myyntilukuja Axl ei ainakaan ole loppuun asti miettinyt, koska vaikka tämä onkin loistavaa materiaalia niin tuloillaan on aika raskas ja eeppinen lätty/lättyjä, joka vaatii kuuntelijaltakin aika paljon.

 

[kovalev]

Itse veikkaan, että levy tulee joka tapauksessa myymään paljon, ainakin aluksi.
Toki, jos Axl olisi sen verran jouduttanut levyn ilmestymistä, että se olisi tullut jo ennen parasta netti-imutus buumia, niin oltaisiin päästy vielä hurjemmille lukemille. GNR (Axl) on kuitenkin edelleen asia, joka jaksaa kiinnostaa ihmisiä, ja niistäkin kymmenistä, sadoista tuhansista ihmisistä, jotka julistavat, että mitään GNR-yhtyettä ei ole ollut enää aikoihin, valtaosa tulee kuitenkin levyn ostamaan (ja tulee toki sen jälkeen levyn teilaamaan, riippumatta siitä, mitä levystä pitää)

 

[TuleeEnnenaikaisesti]

- siis biisejä tyyliin Estranged, November Rain, Coma, Civil War, Breakdown, Locomotive jne., joista kannattaa hakea vertailupohjaa näille CD:n biiseille.

Täysin päinvastoin. Biisit ovat toki hyviä, mutta ongelmana on juuri monipuolisuuden puuttuminen vähän niinkuin joka suhteessa: suhtkoht sama tempo, samat rumpukoneelta kuulostavat rumpukompit, samat saundit, saman tyylin loopit, samat häröäänet ja kilkutukset, yms. toistuvat vähän liian monessa biisissä. Ja kun muut muusikot keskittyvät vain kiltisti värittömään komppaamiseen - ei riffintynkää eikä paljon muutakaan instrumentaalisesti mainittavaa, saattaa neljän CD:n CD käydä pitemmän päälle hieman tylsähköksi kuunneltavaksi. Ja epäilenpä, jotta joku vähemmän innokas tulevan levyn kuulija ei välttämättä annakaan lukuisten toistojen ja sitkeän kuuntelun kautta mahdollisuutta levyn kaikille hienoille nyansseille.

Onhan se toki kummallista, jos perusROCKjuntti odottaa maailman vaarallisempana ROCKbändinä rajua ROCKia soittamalla maineeseensa nousseen ROCKbändin soittavan uudella ROCK-levyllään ROCKia. Suorastaan junttimaisen halveksuttavaa menneisyyteen takertumista. Tikulla silmään ja teknopoppia koneeseen.

 

[Vteich]

Täysin päinvastoin. Biisit ovat toki hyviä, mutta ongelmana on juuri monipuolisuuden puuttuminen vähän niinkuin joka suhteessa: suhtkoht sama tempo, samat rumpukoneelta kuulostavat rumpukompit, samat saundit, saman tyylin loopit, samat häröäänet ja kilkutukset, yms. toistuvat vähän liian monessa biisissä.

Muista nyt kuitenkin, että arvostelet demobiisejä, joiden valmiusasteesta saati äänitysvuodesta ei ole mitään tietoa. Joku voi korjata, jos olen väärässä, mutta yleensähän demoissa juuri käytetään esim. rumpukoneita paljon ja lopullisessa äänitteessä tilalla onkin ihan oikeita rumpuraitoja. Jossain määrin häiritsevän paljon rumpukoneita ainakin joissain noista biiseistä onkin käytetty ja muutenkin äänimaisema kuulostaa mielestäni vähän keskeneräiseltä, joten palataan asiaan, jos lopullinen masteroitu levy joskus myyntiin ilmestyy. Siihen mennessä mielestäni kiinnostavampaa onkin lähinnä biisein rakenne itsessään eikä niinkään soundimaailma.

Onhan se toki kummallista, jos perusROCKjuntti odottaa maailman vaarallisempana ROCKbändinä rajua ROCKia soittamalla maineeseensa nousseen ROCKbändin soittavan uudella ROCK-levyllään ROCKia. Suorastaan junttimaisen halveksuttavaa menneisyyteen takertumista. Tikulla silmään ja teknopoppia koneeseen.

No miten vaan, itsehän olen suuri elektronisen musiikin ystävä muutenkin, mutta en minä siltikään jaksaisi katsella vuonna 2008 samanlaista "maailman vaarallisin rockbändi" -menoa kuin oli joskus vuonna 1986. Se oli silloin ja nyt on nyt. Muutenkin omituista toivoa jotain Appetiten aikaista menoa takaisin, kun välissä on kuitenkin tullut esim. Illusionien kaltaisia jättiläisteoksia, joilla oli edellisessä viestissäni mainitsemieni kaltaisia 10-minuuttisia vaihtelevia biisejä.

Jos haluaa jotain perus-rockriffittelyä, niin senkus kuuntelee vaikka Velvet Revolverin tuotoksia, joita itse en hirveästi ole jaksanut pyöritellä. Niistä löytyy kovaa haard rock -meininkiä ja paljon ihan perus-riffirockia, mutta uusia ideoita tai mielenkiintoisia biisirakenteita ei käytännössä yhtään. Jokainen toki tykkää mistä tykkää, mutta voiko kaikkien noiden vuosituhannen alun jälkeen tulleiden Chinese Democracyn vuotojen ja jo 17 vuotta sitten julkaistujen Illusionien jälkeen odottaa edelleen vakavissaan jotain "maailman vaarallisin rockbändi" -menoa ja pettyä, kun sellaista ei olekaan tulossa?

 

[TuleeEnnenaikaisesti]

Jokainen toki tykkää mistä tykkää, mutta voiko kaikkien noiden vuosituhannen alun jälkeen tulleiden Chinese Democracyn vuotojen ja jo 17 vuotta sitten julkaistujen Illusionien jälkeen odottaa edelleen vakavissaan jotain "maailman vaarallisin rockbändi" -menoa ja pettyä, kun sellaista ei olekaan tulossa?

En mää ainakaan mitään sellaista odota enkä pety, jos ja kun sellaista ei tule. Pointtini oli lähinnä se, että miksi ihmeessä joku on uutta Appetiteä tai 'You Could Be Mine'ä odottava juntti, jos odottaa maailman kovimmaksi Rock-bändiksi kulminoituneen rock-bändin soittavan rockia uudella levyllään.

 

[Sic]

Onhan se totta, että kun Izzyäkään ei ole enää bändissä, niin noita hyviä rock-riffejä omaavia biisejä ei enää niin helposti taida tulla. Axl taas osaa noita pianopohjaisia biisejä tehdä hienosti, mutta en halua, että niitä tulee liikaa per levy, esim UYI II on passeli esimerkki sopivasta GNR-levystä itselle. Levyllä on mukana hieman rankenpaa menoa (Civil War, Get In The Ring, Shotgun Blues, You Could Be Mine), mutta taas rennompiakin rock-biisejä kuten 14 Years, Yesterdays, KOHD ja Breakdown. Sitten löytyy toki massiivisin pläjäys timanttia, eli Estranged. Ja löytyy vielä vähän "hennommatkin" biisit, eli So Fine ja Don't Cryn toinen versio. Axlin väsäämä My World on sitten ihan jotain muuta, ja vain Axl voi väsätä tälläisen päätösbiisin levylle.

Joten kun entiset bändin jäsenet oli kehissä, Izzy mukaanlukien, niin saatiin aikaiseksi monipuolisenpaa tavaraa, mikä toki miellyttää kuuntelijaa. Nyt onkin vähän eri asia, että saadaanko samalla tavalla monipuolista materiaalia kuuntelijoille, kun luultavasti pääasiassa Axl on noita biisejä työstänyt.

Näistä 11 biisistä (9 nykyistä vuotoa + Oh My God ja Catcher In the Rye) löytyy ehkä hieman liikaa niitä pianorock/pop biisejä, joten toivottavasti mukaan lisätään pari erityylistä vetoa sekoittamaan pakkaa. Mutta eihän tämä ole vielä itse CD, toivottavasti tupla-cd on tulossa, niin pakka luultavasti sekottuu jo siinä odotetusti.

Sit puhuttiin vähän biisien tarttuvuudesta. Noh, tarttuvimmat biisit näistä yhdeksästä biisistä on omasta mielestä Chinese Democracy, Better ja Rhiad. Ja noista kehtaisin heittää ekaksi sinkuksi CD:n tai Betterin. Mutta tuskinpa niistä pystyy enää ekaa sinkkua valitsemaan, mieluummin ihan upouusi biisi mahdolliseksi ekaksi singleksi.

Jälkeenpäin kun ajattelee, niin jos CD tai Better olisi ennenkuulemattomia ja vuotamattomia biisejä, niin olisihan ihan kumpi vaan kova sinkkubiisi. Betterin voisin siinä tapauksessa laittaa sinkuksi, ja CD:n jättää itse levyn huikeaksi avaajaksi, koska minusta CD on mahtava avauspiisi, kun eka kitarariffi jyrähtää käyntiin niin se on menoa. Better taas voisi olla radiossa hyvin soiva biisi, jossa on se rankempikin puoli, ja omaahan biisi tarttuvan kitarariffin.

 

[Jokeriarska]

Chinese Democracyn haluaisin periaatteessa ensimmäiseksi sinkuksi, koska se on oiva osoitus Axl:lta näyttää kaikille miten mies osaa vielä rokata. Hienot ja räkäiset kitarat alkuun, tosin itselle alkaa hieman tuntua että nyt kyseiseen biisiin on ängetty jo hieman liikaa tavaraa. Joka tapauksessa Chinesen oma "Welcome To The Jungle".

Itse ainakin ihmettelen jos levy ei tule menestymään, koska joka tapauksessa näyttää että monenlaista tyyliä tulee löytymään. Rhiad And The Bedouins kuulosti paljon paremmalta kuin 01-02, joten saa nähdä miltä ajalta demo on. Rohinaa Axl:n äänessä kuitenkin löytyi jonkin verran. Saapa nähdä tuleeko Rhiadia kuitenkaan levylle asti, oli sentään viime kiertueella settilistassakin mukana, mutta soittamatta jäi. Oh My God ainakin lienee jo unohdettu ellei bändi kärsi sitten pahasta materiaalin puutteesta.

The Blues on kuitenkin yhä itselle ykkönen tähän asti kuulluista. En ihmettele, miksi ovat soittaneet jokaisella 2000-luvun keikalla. Kaunis biisi ja tavallaan siitä erikoinen, ettei ole periaatteessa missään kohtaa samanlainen. There Was A Time on myös enemmän seikkailu kuin perus verse-chorus-verse -linjaa. Joitakin miellyttää, joitakin ei. Aiemmin kuulemattomia mietin myöhemmin, kun ehdin paremmin kuuntelemaan.

Better kuulostaa itse asiassa hetken aikaa siltä "purkkapopilta", mutta muuttuukin sitten radikaalisti sillä metal bridgellä, joka jaksaa aina piristää. Tuntuu, että on otettu System Of A Downmaisia vaikutteita ihan Axl:n laulua myöten. Joka tapauksessa tämä on aikalailla "uuden" Guns N' Rosesin määritelmäbiisi. Hyvä vaihtoehto myös ensimmäiseksi singleksi ja osoittaa miten Axl osaa aina yllättää. IRS on meikäläiselle hieman keskinkertainen biisi näistä uusista, tylsäksi käy kun aikansa kuuntelee. Mielummin kuuntelen livevetoja.

Madagascarhan menee myös näihin vanhoihin uusiin biiseihin, mutta joka tapauksessa edelleen uskoisin, että siinä on näistä eniten sen hittibiisin ainesta suurelle yleisölle. Todella persoonallinen kappale.

 

[axe]

Musta on varmaan tullut homo. Enpä olisi uskonut että voisin tykästyä noin kovasti tuollaiseen makuuhuone-jazziin kuin mitä If the World on. Sanatkin on niin kornit ja musassa ei ole yhtään mitään ja silti siinä on täsmälleen kaikki mitä pitääkin. Nää on niitä parhaita koukkuja kun ei edes tajua että on mitään koukkua ennen kuin on jo koukussa. Mutta kyllä se vaatii muutaman repeatin ja avoimen fanipoika-mielen!

 

[Eddie]

Joo tulipa kuunneltua tätä uusinta vuotoa. Olen vain satunnainen GNR:n kuuntelija enkä mikään fani sinänsä. Madagaskar oli ainoa biisi, mikä säväytti välittömästi ja vangitsi kuuntelemaan, olin toki aiemminkin kuullut jonkun liveversion tästä. Muut biisit ei oikein kahdella kuuntelulla säväyttäneet. Mikä pisti korvaan oli Axlin ääni korkeissa osuuksissa, jossa se pahimmillaan kuulosti aika persoonattomalta. Oli jopa aika hankala tunnistaa ääntä Axlin ääneksi. Onhan se ymmärrettävää, että ääni muuttuu 15 vuodessa, mutta silti vähän häiritsevää, kun nimenomaan tykkään siitä persoonallisesta "narinasta", joka madagaskarillakin on hyvin esillä.

 

[Sic]

Mikä pisti korvaan oli Axlin ääni korkeissa osuuksissa, jossa se pahimmillaan kuulosti aika persoonattomalta. Oli jopa aika hankala tunnistaa ääntä Axlin ääneksi. Onhan se ymmärrettävää, että ääni muuttuu 15 vuodessa, mutta silti vähän häiritsevää, kun nimenomaan tykkään siitä persoonallisesta "narinasta", joka madagaskarillakin on hyvin esillä.

Jooh, tota mainitsin omassakin viestissä vähän, että eiköhän Axl nykypäivän lauluvireellä pysty parenpaankin suoritukseen kun 2000-luvun alun vedoissa. Ja jaksankin yhä uskoa, että nuo ei voi olla lopulliset lauluosuudet, ainakaan esim. New Song kakkoseen, If The Worldiin tai vaikkapa TWAT:iin. Noissakin on minusta vain rippeitä nuoremman Axlin laulusuorituksista, mutta nämä 2006-2007 kiertueiden laulusuoritukset antaa minulle toivoa paremmasta.

OT:

Muutenkin on usein mietityttänyt Axlin ääniskaalan muuttuminen vuosien varrella. Muistetaan vaikkapa Hollywood Rosen demoilta se kimakampi Axl, ja siitä sitten siirryttiin eteenpäin AFD-ajan laulusuorituksiin, jotka oli jo huikeita. Mutta minusta Axlin ääni muuttui edelleen kun edettiin 1990-luvulle ja Use Your Illusions kiertueille. 1991 vuoden vedot on minusta rankinta ääntä Axlilta mitä olen ikinä kuullut, voitte esimerkiksi tsekata Perfect Crimen Noblesvillestä 1991: http://www.youtube.com/watch?v=cqo0MJetFYE

Tuo Noblesvillen keikka onkin yksi minun top-5 all-time keikoista Gunnareilta, niin huikeassa vedossa on bändi ja energiaa piisaa. Syitä siihen en lähde pohtimaan. Tuo ja St. Louisin keikka on lähinnä minulle sitä "Maailman vaarallisinta" bändiä miksi GNR:ää on kutsuttu. Perfect Crimeäkin katsoessa voi vain ihailla Axlin menoa sanattomana.

Noh, UYI kiertueiden aikana ääni Axlilla muuttui, ja vuoden 1992 keikoilla ääni ei enää noin rosoista ollut, vaikka pidän kyllä 1992-1993 vedoistakin. 1992 Tokyon keikalla Nightrainissakin voi huomata, kuinka Axlin ääni on hioutunut parenpaan suuntaan: http://www.youtube.com/watch?v=Ytja3AnPHF4. Argentiinan vikalla keikalla sitten Axlin ääni oli minusta hieman muuttunut, voi vaikkapa You Could Be Minestä päätellä sen http://www.youtube.com/watch?v=l_41cLPsYlo. Vaikka levylläkin tuo biisi vedetään aika samalla tyylillä, niin silti.

Loppujen lopuksi Axlin ääni säilyi aika hyvin läpi tuon pitkän ja uuvuttavan kiertueen, olisi vain ollut hienoa kuulla laulusuorituksia vuosilta 1994-1998, vaikka Come Together löytyykin tammikuulta 1994 feat B. Bringsteen: http://www.youtube.com/watch?v=sfmau_XWxgw. Tuossa on jo sitä ääntä, mitä on Symphaty For The Devililläkin. Olisi ollut näidenkin takia ihan kiva tietää, miten usein Axl oikein lauloi sitten vuosina 1994-1998 ja missä vaiheessa hänen ääni muuttui siihen suuntaan, missä se oli vuoden 2001-2002 kiertueilla. Koska eihän Axlin puheäänikään minusta ollut esim Rock In Rion 2001 keikalla edes se sama Axlin totuttu puheääni ja esim Patiencekään ei kuullosta enää samalta. Mikä sitten voisi olla syynä tuohon aika suureen muutokseen?, pelkkä laulamattomuus ei minusta riitä syyksi. Ehkä tämä jää mysteeriksi, mutta näitä asioita on hieno miettiä. Samoin jää mysteeriksi tuo neljän tai kolmen vuoden tauko vuosina 2003-2006 ja miten tuo ääni kehittyi silloin, auttoiko pieni kuntoilu Axlia sen verran?

Noh, kuten tiedämme, ääni onneksi parani noista aika karmeista vuosista omasta mielestä (Axlin äänen kannalta siis). Viimeisimmillä kiertueilla laulusuoritukset on olleetkin jo lähes entistä tasoa hipovia, esim 2006 Rock Am Ringin Nightrain on hyvä osoitus siitä.

Kunnolla hieman offtopikiksi mennyttä viestiä taas o/.

 

[iiron_troikka]

Itsestä bändin nimi pitäisi olla Axl Rose Guns N' Rosesin sijaan. Uudet biisit kuulostavat nimittäin Axl:ltä, eivät siltä mitä esim. Lies tai Appetite for Destruction tarjosi. Nämä levyt olivat tiukkaa LA- rockia ja naiveja balladeja, mutta taas Chinese Democracyn biiseissä mitä olen kuullut on menty samaan pömpöösimaiseen kikkailuun mitä Use Your Illusionit tarjosivat. Esim. "Better"- biisi kulkee todella hyvin perusrockina, minkä jälkeen välissä tulee ihme tilutuksia ja temponvaihteluita biisin keskellä. Nämä biisit tuovat itselle mieleen tilanteen, jossa paahtopaistin kyljessä tarjoillaan sinapin sijaan minttukastiketta - vaatii totuttelua, jotta oppii pitämään.

Axl:n ongelma on että mies vanhemmiten haluaa tehdä liian monimutkaista ja "älykästä" musiikkia. Ja kun ajatellaan, että Use Your Illusionien isoimpia hittejä oli "Don't Cry" jonka kertosäe meni: "Don't you cry tonight / I still love you baby", niin jotenkin tulee tunne että Axl potkii pahasti tutkainta vastaan.

 

[Morgoth]

Axl:n ongelma on että mies vanhemmiten haluaa tehdä liian monimutkaista ja "älykästä" musiikkia.

Eiköhän tämä ole vähän kaikilla ongelmana, että 'vanhoilla päivillä' aletaan tekemään ties mitä 'taidetta' ja melko harvoin se toimii? Toisaalta kaipa sillä 'taitelijalla' on oikeus tehdä siltä mikä hänestä itsestään tuntuu parhaimmalta ja faneilla sitten oikeus olla pitämättä, mutta onhan sekin
hirveän rajoittavaa, jos vain fanien toiveiden mukaan pitää mennä ja tehdä se hyvä levy X ja biisi Y viissataa kertaa?

 

[Jokeriarska]

Tuo Noblesvillen keikka onkin yksi minun top-5 all-time keikoista Gunnareilta, niin huikeassa vedossa on bändi ja energiaa piisaa. Syitä siihen en lähde pohtimaan. Tuo ja St. Louisin keikka on lähinnä minulle sitä "Maailman vaarallisinta" bändiä miksi GNR:ää on kutsuttu. Perfect Crimeäkin katsoessa voi vain ihailla Axlin menoa sanattomana.

Noh, UYI kiertueiden aikana ääni Axlilla muuttui, ja vuoden 1992 keikoilla ääni ei enää noin rosoista ollut, vaikka pidän kyllä 1992-1993 vedoistakin. 1992 Tokyon keikalla Nightrainissakin voi huomata, kuinka Axlin ääni on hioutunut parenpaan suuntaan

Ensimmäiseen sama, omistan itsekin kyseisen keikan. Mies rohisee kuin teräsmylly, sinkoilee kuin salama ja pyörii koko keikan kuin tornado. Yksi parhaista esiintymisistä koskaan. 1991 oli kiistatta Axl:n räkäisin lauluääni.

Vuoden 1992 menoa pidän kuitenkin kaikista yököttävimpinä. Axl vetää raspinsa todella ärsyttävästi yli ja jos huonoin keikka pitää tältä vuodelta valita, on se Tokyon keikka. Paska yleisö, eikä bändinkään menossa lähellekään samaa raivoa kuin Use Your Illusion pre-kiertueella 1991. Kyllähän settejä toki kelpasi ihailla, mutta ei pysynyt homma kasassa koko pitkiä keikkoja millään.

2002 on helppo sanoa monen huonoimmaksi aktiiviseksi vuodeksi, mutta itse pidin paikoitellen siitäkin, vaikka Axl:n ääni ei silloin oikein pysynyt kasassa kuin 4-5 ensimmäistä kappaletta. Kuitenkin, etenkin Welcome To The Junglen ja Live and Let Dien huudot olivat täräyttää paskatkin housuun aina kuullessaan. Ja bändiltä etenkin erinomainen vuosi jos ei Axl:lle, vaikka kiertue päättyikin ikävästi. Viimeinen keikka kyseiseltä kiertueelta eli Madison Square Garden on kuitenkin yksi suosikkejani, vaikka Axl:n ääni on paikoitellen varsin heikko. Yleisö on uskomaton ja bändin menosta näkee, että nyt vittu näytetään kaikille. Hieno show. Onhan siellä toki heikompiakin suorituksia, etenkin Detroit, jossa Axl päätti shown Patiencen jälkeen. Muutenkin siellä mentiin suureksi virheeksi soittamaan kaikki 4 uutta biisiä putkeen ja yleisöstä iso osa kyllästyi ja lähti menemään. Sympatioita näistä ei toki todellakaan heru niille, jotka lähtivät lampsimaan. Muutenkin siitä harvinainen GnR-keikka, ettei Axl pulissut yleisölle yhtään mitään, vaan hoiti vain biisin toisensa perään. Jopa bändinkin jätti esittelemättä. Ainoaksi "puheeksi" keikalla jäi: "thank you, good night".

Mutta olihan sitten taas vuosien jälkeen vuoden 2006 kiertueen ääni ihmeellisen mahtava ja vahva, vaikka aina ei sekään tahtonut kestää loppuun asti. Loistava vuosi bändille kuitenkin. Bändin soittoon olen muutenkin vanhoihin biiseihin ollut aina erittäin tyytyväinen, mutta yksi huono on pakkoa: You Could Be Mine. Toki sekin parani vuodelle 2006 selvästi, mutta silti kitarat on liian ujoja ja taitaa olla Brainin tyylillekin liian "sotkettu" biisi. En ole rummutuksenkaan ollut tyytyväinen, koska se alun rumpujuttukin on karsittu ja taaksepäin vedetty. Myöskään Axl:n äänestä en oikein pidä. Vanha kokoonpano ja Matt Sorum glaaraa kyllä tämän biisin 6-0. Tästä tulikin mieleen tämä vertailu http://www.youtube.com/watch?v=VWRqxuZXWPw

Toki ei Axl:n ääni aina ollut noin huonossa kunnossa YCBM:ssa.

Oikeastaan Paradise Citysta on parempi vertailu, mutta siinä mielessä se on epäreilu, koska vuoden 1992 veto on Freddie Mercuryn muistokonsertista ja sieltä on yksi parhaista PC:n versioista. Huikea ero vuoden muihin suorituksiin jo senkin takia, koska Slash ja kumppanit olivat selvänä. Myöskin vuoden 2006 Paradise Citysta on parempiakin suorituksia, vaikka toki kyseinen Donnington oli loistoshow. Monesti kuitenkin Paradise City on jo Axl:n heikoimpia laulusuorituksia, koska huomaa että mies on aika väsynyt pitkän shown jälkeen.

Tuossa siis PC: http://www.youtube.com/watch?v=2Im90QHlN0I

 

[Kopteri]

Ensimmäiseen sama, omistan itsekin kyseisen keikan. Mies rohisee kuin teräsmylly, sinkoilee kuin salama ja pyörii koko keikan kuin tornado. Yksi parhaista esiintymisistä koskaan. 1991 oli kiistatta Axl:n räkäisin lauluääni.

Mistäköhän kyseisen taltioinnin voisi hankkia?

 

[Jokeriarska]

Mistäköhän kyseisen taltioinnin voisi hankkia?

Netin syövereistä sain itse ladattua.

Uusista biiseistä vielä sen verran, että tuo jonka nimeä ei tiedetä, kuulostaa kyllä oikeasti hyvältä. Onkohan kuitenkin vanha demo, koska Axl:n ääni kuulostaa paljon ohuemmalta? Eihän tuo mitään rokkenrollia ole, mutta Guns N' Rosesia en muutenkaan kutsuisi sellaiseksi bändiksi. Toi loppu tosta biisistä on kyllä kaunis, mutta huono ei ole alkupääkään. Ehkä biisin pituutta olisi voinut kuitenkin karsia.

If The Word ei kyllä toistaiseksi ole oikein iskenyt. Vähän sellasen hissimusiikin kuuloista. En ainakaan pysty millään kuvittelevan tätä biisiä livenä soitettavan.

The Bluesia on vain pakko hehkuttaa, iskee meikäläiseen parhaiten. On toki vuosien saatossa muuttunut suht paljon. Tässä biisissä on yhä eniten taikaa. Olisi ollut jo Use Your Illusionien parhaita biisejä. Madagascarhan kuulemma tehtiinkin jo niihin aikoihin, mutta on varmasti ollut silloin täysin eri muodossa, koska Pitmanin vaikutus kyseiseen biisiin on suuri.

 

[Vintsukka]

Syksyllä ilmestyvässä Rock Band 2-pelissä on huhuttu olevan mukana uusi Gunnarien biisi nimeltä Shackler's Revenge. Mitään kunnon uutisointia en aiheesta löytänyt mutta tässä nyt pari linkkiä GnR- ja RB-aiheisille foorumeille aiheen tiimoilta.

http://kotaku.com/397936/rumor-dueling-rock-band-2-tracklists
http://rockband.scorehero.com/forum/viewtopic.php?t=11267
http://www.rockband.com/forums/showthread.php?t=61015
http://www.chopaway.com/evolution/viewtopic.php?id=3046&p=1

The basic song structure was written by Buckethead and Brain. Big B did a score for a film of the same name (never released) From what I can gather Axl liked the plot/ideas of the story and crafted lyrics behind the music. It's supposed to be a pretty guitar driven rocker of a song with an amazing hook/bridge.

Mielenkiintoiselta kuulostaa jos osoittautuu todeksi.

 

[axe]

Nyt ne uutisoi jo virallisemmin ameriikoissa - mutta vielä vähän ennenaikaisesti. Tässä vuorokauden sisällä varmaan tiedetään.

New York Timesista:

"A decade and a half after releasing its previous album, Guns N’ Roses plans to put out a new song in September — on the video game “Rock Band 2.” MTV expects to announce on Monday that the sequel to its popular “Rock Band” game will include “Shackler’s Revenge,” a track from the Guns N’ Roses album that has been in the works for more than a decade."

Vai tuleekohan tästä taas vaan uusi Harley Davidson -katastrofi ja sitten tossa Rokkibändissä soikin vaihteeksi joku Sweet Child? Parisen vuotta sittenhän Better piti julkaista HD:n uudessa tv-mainoksessa ja ilmeisesti samantien Betteriä olisi ruvettu puffaamaan ulos virallisena sinkkuna, mutta niin vaan mentiin taas snap crackle pop ja kun mainos lopulta tuli ulos, musiikkina soikin Paradise City. (Se Betterillä varustettu mainoksen versio ehti kuitenkin ihan virallisessa paikassa jo näkyä mutta julkaisu oli ennenaikainen.)

 

[LäJa]

Mitä sitä nyt tähän sanoisi...

Mielenkiintoinen peli varmasti tulossa.

Edit:

Niin, ja epäilijöille vielä pieni vahvistus:
http://www.rockband2.com/song-list

 

[teroz]

Mitä sitä nyt tähän sanoisi...

Mielenkiintoinen peli varmasti tulossa.

Edit:

Niin, ja epäilijöille vielä pieni vahvistus:
http://www.rockband2.com/song-list

Jep ja myös yhtyeen viralliset kotisivut varmistavat asian. Tässä täytyy muistaa myös se, että MTV omistaa Rock Bandin ja huhut GnR:n uudesta VMA esiintymisestä kiihtyvät.

No ainakin syyskuussa kuulemme Shecklers Revenge nimisen kappaleen, vaikka muuta levyä ei kuuluisi. Kotisivu tosin kertoo tämän olevan palanen uutta levyä, mutta yllätys yllätys ei lupaile sen julkaisusta yhtään mitään.

Olen edelleen sitä mieltä, että GnR voi laittaa pillit pussiin elleivät he käytä hyväkseen tätä Dr Pepper mahdollisuutta.

 

[-Niks-]

Onko kellään muulla samaa kutinaa että me ei todellakaan olla saatu parasta Chinese Democracy materiaalia?

Eiköhän parhaat viisut ole visusti piilossa. Näin ainakin luulisi järkevästi ajateltuna.. meinaan kun mikään vuotaneista biiseistä ei ole mitään maata järisyttävää. Maddy on biisinä ihan hyvä mutta sekö on sitten parasta levyllä? Tai Better? Tuskin. Eikä levyn nimikko biisikään yllä yhtään erikoisemmaksi.

Eikä nämä biisit ole vahingossa vuotaneet. Viisasta markkinointia vain, annetaan sokeria.. yleisö kiinnostuu enemmän ja enemmän...mutta silti parhaat namipalat pidetään vielä piilossa.

Okei tätä on kestänyt vuositolkulla mutta mikäs kiire Aksulla on? Rahaa miehellä on. Uskon kuitenkin levyn julkaisuun ja se voi olla lähellä vihdoin.

 

[Sic]

Luulisin että Shackler tulee olemaan jopa kovempi ralli kuin esim nimikkobiisi, kun kerta kitaraa pitäisi olla mukana. Itsellä on odotukset kovat ja tuskin Axl & co. pettää, toivotaan että biisi on viimeinen avain itse CD:n julkaisuun. Kun tuo biisi ja julkasu sitten näkee päivänvalon, niin onhan se historiallinen päivä GNR-faneille, tätä on pitkään ja hartaasti odotettu, ja nyt kun se tapahtuu, on sitä varmasti vaikea uskoa.

 

[HemmoP]

Luulisin että Shackler tulee olemaan jopa kovempi ralli kuin esim nimikkobiisi, kun kerta kitaraa pitäisi olla mukana. Itsellä on odotukset kovat ja tuskin Axl & co. pettää, toivotaan että biisi on viimeinen avain itse CD:n julkaisuun. Kun tuo biisi ja julkasu sitten näkee päivänvalon, niin onhan se historiallinen päivä GNR-faneille, tätä on pitkään ja hartaasti odotettu, ja nyt kun se tapahtuu, on sitä varmasti vaikea uskoa.

No onhan tuo ihan pakko vinyylinäkin ulos pukata, muuten on ihan sama vaikka saisi vain netistä ladattuna jonakin mp3 formaattina.

 

[kovalev]

Ei ole taidettu vielä mainita, että Axl-elämäkerta ; W.A.R (kirjoittanut, Mick Wall) löytyy nyt myös suomennettuna. Näkyi olevan koskarin akateemisessa 24.90e, mutta täällä http://www.adlibris.com/fi/product.aspx?isbn=9520100636 vielä edullisemmin.
Ei tarttunut itsellä vielä matkaan, mutta syyt on kyllä muualla kuin kiinnostuksen puutteessa.
Jos joku on jo kerinnyt lukemaan, niin pienet kirja-arvostelut voisi heittää ?