Eniten mua huolestuttaa johtajuusvaje joka penkiltä pisti silmään. Mulla on tapana seurata penkkiä paljon pelien aikana, etenkin jommankumman tehdessä maalin.
Olikohan se Jukureiden kolmas vai neljäs maali jossa kaikki penkillä laski katseensa alas eikä kukaan sanonut mitään kun joku olisi voinut vähän ottaa ääntä ja sanoa edes jotain pientä kavereille vieressä. Joku Topi Jaakola oli parhaita esimerkkejä johtajuudesta, se kävi takaiskujen jälkeen koputtamassa kentällä olleita jätkiä mailalla polvareihin ja selkeästi sanomassa jotain positiivista.
Nyt odottaisin Bryggman-Tyrväinen-Jordan kolmikosta sitä otetta jätkiin. En tiedä onko Tyrväisestä siihen kun välittää liikaa, palaute voi olla liian rajua kun taas joku isällinen nallekarhu Lars voisi käydä taputtamassa jotain Niemistä vähän hartiasuojaan että ei se mitään, se oli vaikea pomppukiekko tms. Vaikka kyseessä on ammattipelaajat niin nuo pienet asiat luo yhtenäisyyttä eivätkä ainakaan pahenna pelaajien mielen lukkoja ja kertovat mulle ketkä joukkuetta oikeasti johtavat, juuri nyt siellä ei valitettavasti näy sellaisia lainkaan.
Nyt siellä istui nippu nuoria sellainen epäuskoinen ja hämmentynyt ilme kasvoillaan jo siinä 0-2 tilanteessa eikä kukaan puhunut keskenään mitään.
Tässä on hyvin huomoitu joukkueen henkistä tilaa, nyt on kaikki puhallettu pelaajista ulos kauden aikana ja mitään ei ole jäljellä. Tässä ei auta, vaikka kuinka olisi ammattilaiset kyseessä tai ensi kauden työpaikka vaarassa.
Tämä on se kohta, minkä edes pienellä korjaamisella, joukkueen kevät pelastuu. Jos ei korjaannu, jatkaa joukkue matkaa tasaisesti kohti rotkoa.