Tämän Tsn:n uutisen mukaan Jeremy Roenickin ura on ohi. Koska Roenickin merkitys omalle NHL:n seuraamiselle on ollut merkittävä, ajattelin omistaa tälle värikkäälle persoonalle oman ketjun.
Jeremy Roenick oli yksi suurimmista vaikuttajista siihen, että aikoinaan aloin fanittamaan Chicago Blackhawksia. Tästä miehestä olisi vaikka kuinka monta tarinaa jaettavaksi sekä kentältä, että sen ulkopuolelta ja niitä voi tässä ketjussa halutessaan jakaa ja muistella.
Roenick varattiin NHL:n Chicagon toimesta vuonna 1988 ja hän pääsi heti kaudella 1988-89 tositoimiin 20 ottelun verran, joissa iski heti lupaavat tehot 9+9. Varsinainen rookie-kausi 1989-90 antoi luvan odottaa paljon tältä amerikkalaiselta sentteriltä ja jo seuraava kausi todisti, että Chicago oli löytänyt timantin. Jeremy löi nopeasti itsensä läpi NHL:ssä ja suoraan tähtiosastoon, mikä antoi Mike Keenanille aikoinaan mahdollisuuden vaihtaa entinen Chicagon suosikki ja nykyinen valmentaja Denis Savardin Montrealiin, josta vaihdossa Chicago sai muuan Chris Chelioksen. Roenick, Chelios ja Belfour muodostivat 90-luvun puoleen väliin vahvan kivijalan joukkueelle, joka höystettynä loistavilla roolipelaajilla oli tuolloin yksi liigan parhaista. Valitettavasti vain se tärkein jäi saavuttamatta myös Chicagossa.
Roenickin ura oli merkillinen siinä mielessä, että hän pelasi ehkä parhaat kautensa alle 25-vuotiaana. Tynkäkaudella 1994-1995 Derian Hatcherin polvitaklaus oli jollain tapaa merkittävä käänne Roenickin uralla. Jotenkin tuon loukkaantumisen jälkeen Jeremy ei ollut enää entisensä. Syynä uran paikallaan polkemiselle saattoi olla myös miehen ego, joka kasvoi suosion myötä samassa suhteessa. Alkoi kiukuttelut valmentaja Darryl Sutterille, joka saikin sitten väistyä Graig Hartsburgin tieltä, mutta lopulta sai lähteä myös Roenick yhdessä kaikkien aikojen katkerimmassa kaupassa, jos minulta kysytään. Zhamnov ei koskaan persoonallaan ja otteillaan saanut varauksetonta hyväksyntää Chicagon faneilta, jotka rakastivat räiskyvää ja ulospäinsuuntauvaa Roenickia.
Roenickin uran lopusta olisi toivonut hohdokkaampaa, ja että mies olisi päässyt otsikoihin pelaamisensa ansiosta eikä niinkään niiden tunnettujen lausuntojensa ansiosta. Kaikesta huolimatta Roenick oli viihdyttävä persoona jäällä ja sen ulkopuolella. Itse haluan muistaa Roenickin eteenkin sellaisena pelaajana kuin hän oli Chicagossa vuosina 1990-1994. Aggressiivinen, taitava ja värikäs, kiitos erityisesti niistä ajoista J.R!
Wild Child
Jeremy Roenick oli yksi suurimmista vaikuttajista siihen, että aikoinaan aloin fanittamaan Chicago Blackhawksia. Tästä miehestä olisi vaikka kuinka monta tarinaa jaettavaksi sekä kentältä, että sen ulkopuolelta ja niitä voi tässä ketjussa halutessaan jakaa ja muistella.
Roenick varattiin NHL:n Chicagon toimesta vuonna 1988 ja hän pääsi heti kaudella 1988-89 tositoimiin 20 ottelun verran, joissa iski heti lupaavat tehot 9+9. Varsinainen rookie-kausi 1989-90 antoi luvan odottaa paljon tältä amerikkalaiselta sentteriltä ja jo seuraava kausi todisti, että Chicago oli löytänyt timantin. Jeremy löi nopeasti itsensä läpi NHL:ssä ja suoraan tähtiosastoon, mikä antoi Mike Keenanille aikoinaan mahdollisuuden vaihtaa entinen Chicagon suosikki ja nykyinen valmentaja Denis Savardin Montrealiin, josta vaihdossa Chicago sai muuan Chris Chelioksen. Roenick, Chelios ja Belfour muodostivat 90-luvun puoleen väliin vahvan kivijalan joukkueelle, joka höystettynä loistavilla roolipelaajilla oli tuolloin yksi liigan parhaista. Valitettavasti vain se tärkein jäi saavuttamatta myös Chicagossa.
Roenickin ura oli merkillinen siinä mielessä, että hän pelasi ehkä parhaat kautensa alle 25-vuotiaana. Tynkäkaudella 1994-1995 Derian Hatcherin polvitaklaus oli jollain tapaa merkittävä käänne Roenickin uralla. Jotenkin tuon loukkaantumisen jälkeen Jeremy ei ollut enää entisensä. Syynä uran paikallaan polkemiselle saattoi olla myös miehen ego, joka kasvoi suosion myötä samassa suhteessa. Alkoi kiukuttelut valmentaja Darryl Sutterille, joka saikin sitten väistyä Graig Hartsburgin tieltä, mutta lopulta sai lähteä myös Roenick yhdessä kaikkien aikojen katkerimmassa kaupassa, jos minulta kysytään. Zhamnov ei koskaan persoonallaan ja otteillaan saanut varauksetonta hyväksyntää Chicagon faneilta, jotka rakastivat räiskyvää ja ulospäinsuuntauvaa Roenickia.
Roenickin uran lopusta olisi toivonut hohdokkaampaa, ja että mies olisi päässyt otsikoihin pelaamisensa ansiosta eikä niinkään niiden tunnettujen lausuntojensa ansiosta. Kaikesta huolimatta Roenick oli viihdyttävä persoona jäällä ja sen ulkopuolella. Itse haluan muistaa Roenickin eteenkin sellaisena pelaajana kuin hän oli Chicagossa vuosina 1990-1994. Aggressiivinen, taitava ja värikäs, kiitos erityisesti niistä ajoista J.R!
Wild Child
Viimeksi muokattu: