Hypätäänpä nyt keskusteluun mukaan kun ensimmäinen oikea kausi alkaa hiljalleen kääntyä ehtooseen.
Menneinä kesinä ehdin pelata kaverien mailoilla epävirallisella kentällä toistakymmentä ysiä ja viime kesänä alkoi kutitella enemmänkin. Alkutalvesta sattui sitten kohdalle kelpo tarjous, Pinseeker 350RS raudat 5 - SW + puut 1, 3 ja 5 sekä pari hybridiä - 150€. Ei mielestäni kovin paha rasti, enkä oikein osannut olla ostamattakaan, vaikka aika perussetti onkin.
Keväällä kävin kymmentuntisen green card -kurssin ja suoritin toki kupongin perään. Tasoituskierroksia on nyt takana yhdeksän, joista neljä Hattulan ysillä ja kolme Lakesiden järvenrannasta ja loput Alastarolta sekä Hillside Valleylta. Pelejä on kuitenkin triplasti enemmän, Punkalaitumen vapaata ysiä on tullut kierrettyä pariinkymmeneen kertaan. Tasoituskierrosten vähäistä määrää selittää osaksi se, että Hamptonin seudulla ei pelikaveria ole ja porukassa tie vie helposti Kesälaitumen golfille.
Kesäloman alussa asetin itselleni tavoitteen, että töihin en ilman klubitasoitusta palaa. Lomalle sattui kaikkea muutakin härdelliä, häät ja matkustelua, enkä ehtinyt kuin viidelle tasurikierrokselle, joista kaksi hakkasin sadebufferiin, mutta lopuilla kolmella sain tiputettua tasurin 45:stä 34,2:n. Töihinpaluu siis sallittu.
Lyönti alkaa hiljalleen asettua jokseenkin paikalleen, driverin kanssa oli alkuun karmaisevaa slice-ongelmaa, eikä Hattulan väyläleveys tahtonut millään riittää. Viimeisten kierrosten myötä tuo ongelma vaikuttaa enemmän ja vähemmän selätetyltä ja hyvä niin! Se suurin parannuskohde on selkeästi 30-70 metrin lyönnit. Puolivillainen svingi ei vaan tahdo asettua uomiinsa.
Kaksi vuotta sitten vielä lässytin kavereille "niin kauan kun osun liikkuvaan palloon" -jargonia, mutta nyt on mies myyty. En olisi uskonut niin pahaan lihakoukkuun jääväni, että iltakaljat saavat jäädä vähemmälle, kun aamun ensimmäinen tii häämöttää jo mielessä. Kilpailuhenkeä etenkin itseä vastaan riittää ehkä liikaakin, edellisten kierrosten aikana yritinkin opetella nauttimaan pelistä ja jättämään tulostavoitteen hiukan vähemmälle. Sen verran tavoitteita pitää kuitenkin olla, että syksyn aikana yritän vielä tosissani tiputtaa itseni kolmenkympin tasoitukseen ja ensi vuonna sitten alle 20:n.
Hamptonin kenttiä kiertäville vinkiksi, että jos myös muilla on pelikaverista puutetta, niin yksityisviestiä loodaan vaan! Jos vaan aikataulut natsaavat töiden kanssa jotenkin ja greenfeen hinta pysyy inhimillisissä rajoissa, niin olen helposti viekoteltavaa sorttia.