Kirjoitin ketjuun melkein tarkalleen kuukausi sitten kun viimein pääsin klubitasuriin. Sen jälkeen onkin mennyt kovaa! Tänään yhden kesän mittaisen uran ensimmäinen satasen alitus Hattulassa ja heittämällä tulikin, 48+47. Tasuri tipahti samalla 24,6:n, joten kaikki kauden mittaan asetetut tavoitteet on nyt täytetty kirkkaasti. Ei voi olla kuin helvetin tyytyväinen!
Kuukauden aikana tuli kierrettyä vain kuusi kierrosta, joista niistäkin kaksi bufferiin, mutta mukaan mahtui myös kolme yli 2,5:n pudotusta tasuriin. Piti oikein tämänpäiväisen kierroksen jälkeen vaivata päätään sillä, mitä pelissä on tapahtunut, kun kuukaudessa on tullut edistystä ennen kokematon rysäys. Eipä tuo kovin vaikea yhtälö ole, lyönti on vihdoin sellaisessa uomassa, että pääsääntöisesti laakit mailalla kuin mailalla lähtevät siihen suuntaan, johon ne on tarkoitettukin. Väyläpuuharjoitteet säästän kyllä ensi vuodelle, hybridillä on pärjännyt tänä vuonna riittävän hyvin.
Yksi oire lyönnissä kuitenkin edelleen on, oli pallo sitten tiillä tai raffissa, pallon kaari on usein turhan korkea, joka tietysti syö mittaa pois. Rautakasillakin hyvin osunut lyönti jää helposti sataan metriin, vaikka swingin puolesta pitäisi lentää pidemmälle. Vinkatkaahan lajia enemmän harrastaneet mitä tuolle voisi tehdä? Joku kanssapelaaja vinkkasi kentällä, että tämä saattaisi etenkin draiverin kanssa johtua siitä, että varsi taipuu liikaa alaosasta. Mailani ovat kieltämättä aika makarooneja (Pinseeker 350RS), mutta reguvarsi riittää taatusti vielä monta vuotta. Voisikohan sama koskea myös rautamailoja?
Nyt pitää pohtia hartaasti vieläkö sitä kävisi sotkemassa pelinsä, vai veisikö bagin tyytyväisin mielin talvisuojaan.