Eilisestä kierroksesta vielä: Alkuvuosi on ollut numerolappu rinnassa äärimmäisen vaikea ja seitsemään kisakierrokseen paras tulos on ollu viisi lyöntiä yli oman tasoituksen. Tasoitus ehti nousta melkein lyönnillä ja paluu nollan yläpuolelle tapahtui viime nousun yhteydessä.
Yleensäkin mulla on ollut kisoissa todella vaikeaa pelata kierrosta alusta loppuun asti hyvin. Huonoja lyöntejä mahtuu joka kierrokselle, mutta joskus alun hieno startti vain yksinkertaisesti murenee huonon hermokontrollin takia. Ei sillä, ettenkö pysyisi tyynenä, mutta jotenkin paine ja hermot vaan tunkeutuvat mieleen ja homma menee aina vähän pieleen. Parhaat kisakierrostulokset tähän asti on ollut -1, mihin olen muutaman kerran päässyt.
Aloitin eilisaamun komeasti 1. ja 4. väylän birkuilla - ykkösellä upposi kahden hyvän lyönnin jälkeen 6-metrinen putti ja nelonen oli perus kahdella päälle par 5. Seiskalla sattui kierroksen musta hetki: par 5, löin huonon avauksen, joka vähän onnekkaastikin tuli väylälle. Makuu oli aika vahvassa alamäessä ja vasemmalle kaartuvan väylän vasemmalla puolella oli out. Oli kaksi vaihtoehtoa: lyödä kevyt rauta8 noin 100 metriin tai ottaa vähän riskillä ja lyödä täys rauta7 puiden yli 60-70 metriin. Valitsin valitettavasti jälkimmäisen ja duffasin lyönnin outtiin. Varapallon löinkin sitten kevyenä rauta8:na yllättäen 70 metriin (huono kenttätuntemus siis), siitä wedge metriin, eli bogi oli varma....paitsi että hätäilin putin kanssa, puttasin oman vuoron ulkopuolella ja hutihan se meni. Tupla korttiin ja parissa eteenpäin.
Kympillä nähtiin sitten hyvää tuuria: par 5, vasemmalla out. Avaus lähti aika vahvasti hihaan ja ihmeen kaupalla pysyi pelissä. Lippuun matkaa 235m, löin täyden puu3. Raffista lähti aika vahva flyer, ja pallo päätyi 42 metriä lipusta pitkäksi... Sieltä aivan uskomaton wedge metriin ja birkku sisään. Takaisin -1:een. 11:llä upposi megaputti 14 metristä ja 14:llä avauksen jälkeinen 34-metrinen pitch jäi metriin, josta birkku sisään. 15 on tosi vaikea 400-metrinen kapeahko par4, joka pelattiin sivuvastaiseen. Siihen rehti bogi, tulos -2. Ei kai tämä enää tästä voi hajota...?
16. väylä on 460-metrinen par5, vasemmalla out. Missit oli tiiltä tähän asti olleet vasemmalle. Draivin osumahetkellä olin varma, että lyönti lähti nopeana vasemmalle ja että tämä oli nyt tässä. Maila lensi heti osuman jälkeen dramaattisesti ja maat meni heti myyntiin. Mitä vielä, lyönti olikin täydellinen ja pallo löytyi keskeltä väylää 280 metrin päästä. Lähestyminen 170 metristä oli surkea työntö oikealle, ja pallo jäi hiekkatielle makaamaan. Lippuun oli 25 metriä matkaa, griini oli vähän korotettu mutta matka lipulle oli koko matkan alamäkeä. Siitä loistava chippi 2,5 metriin ja birkku reikään. Takaisin -3:een.
17:lle tuli upea kahden putin par, ja matka jatkui 18:lle, joka on 390-metrinen suora ja leveähkö par4, jolla oli myös pisin drive. Totaalitulos oli toki ensimmäisenä mielessä, mutta ajattelin, että annetaan nyt palaa. 285-metrinen draivi halkaisi väylän nätisti ja päätyi oikeaan reunaan, ja koska olimme viimeinen ryhmä väylällä, tiesin, että tämäkin tuli plakkariin. Korotetun griinin etulipulle oli matkaa 108 metriä. Otin käteen rautaysin ja löin korostetun kevyen lyönnin, ettei pallo missään nimessä spinnaa pois griiniltä. Loistava lyönti ja osuma, ja pallo pysähtyi yhden pompun jälkeen vajaa pari metriä lipun taakse.
En ole siis eläissäni pelannut näin hyvää kisakierrosta, puhumattakaan siitä, että kestän lopun paineet ja vielä kiristän tahtia. Jäljelle jäi kuuden jalan oikealta vasemmalle kaatuva alamäkiputti. Sisään mennessään tulokseksi tulee -4, ohi laitettuna -3, molemmista tulisi elämäni paras kisakierrosnoteeraus. Olin satavarma linjasta ja tarvittavasta kovuudesta, ja tiesin heti osumahetkellä, että tämä menee keskelle. Sinnehän se meni, ja lopputulos 68 (7 birdietä, 1 bogi ja 1 tupla) varmistui!
Rikoin parin ensimmäistä kertaa kuusi vuotta sitten ja siitä hetkestä lähtien olen tätä kierrosta metsästänyt. Välillä lopun huonot tulokset ovat olleet normaalia varianssia, mutta erittäin suuri osa sulamisista on tapahtunut nimenomaan pään sisällä. Melkoinen sirkus tippui hartioilta ja mikä parasta, kaksi viikkoa ennen vuoden tärkeintä kisaa. Sitä fiilistä, kun viimeinen putti upposi, on vaikea sanoin kuvailla. Uskomaton helpotus!
TL;DR: Murskasin piiiiiiiitkäaikaisen mentaalisen esteen eilisessä kisassa ja fiilis aivan vitun hyvä!
