Ei tullut uni viime yönä, vaan mikäpä siinä oli valvoessa, kun tuon verran jännittävää näytelmää sai seurata. Onneksi ratkaisu tapahtui vasta viimeisellä reiällä, ettei tullut ihan turhaan kukuttua yömyöhään. Sympaattisen oloinen Ogilvy ansaitsi voiton.
Tulihan sitä itsekin käytyä tänään pelaamassa. Viime viikon umpisolmun jälkeen oli jo paljon lupaavampaa peliä. 34 bogeypistettä ja rehellinen lyöntipelitulos ilman väliin jääneitä reikiä lämmittivät mieltä, vaikkei huipputuloksesta voikaan puhua (hcp on 25,2). Meikäläisen kaltainen epätarkka lyöjä joutuu nimittäin usein Takkulan kentällä skippaamaan reikiä, kun sankoista metsistä ei löydy pelipalloa, varapalloa eikä myöskään sen varapalloa.
Olen kyllä vakavasti harkinnut pro'n oppeihin turvautumista vuosien tauon jälkeen, mutta enpä tiedä, maksaako hintaansa, kun peli tuntuu kuitenkin olevan niin paljon korvien välistä kiinni. Rangelta kentälle siirtyessä svingiin ilmestyy ihmeellisiä koukeroita. Puumailoilla saan avaukset yleensä kulkemaan, kun otan käyttöön rautalyönneistä varsin paljon poikkeavan svingin. Puulla lyödessä teen käsillä hädin tuskin muuta kuin pistän backsvingin liikkeelle, vartalo tekee loput työt pitäen liikeradan hyvänä, ja pallo lähtee komeasti ja lähes suoraan. Raudoilla tämänlainen svingaus on kuitenkin huomattavasti epävarmempi ja -tarkempi, lisäksi osumat jäävät ohuemmiksi. 18 reikää on kuitenkin niin pitkä matka, että jokaisen vähänkään epäonnistuneen lyönnin jälkeen tekee mieli kokeilla pientä variaatioita. Mahtaako kellään muulla olla samanlaisia tuntemuksia?
Yllä oleva selitys varmaan hirvittäisi pro'ta, vai mitä 1Timer? No, jos kotikutoiset konstit toimivat vain hetkittäin, saatan hyvinkin taipua kiikuttamaan ropojani opettajalle. Vaikka onhan kentillä nähty, etenkin vanhemmilla pelaajilla, mitä erikoisimpia svingejä hyvälläkin menestyksellä.