Jonottamisesta tuli mieleen pari tapausta. Nyt maaliskuussa matkailin Venäjällä ja yhdestä kaupungista kun yritin ostaa junalippua eteenpäin, niin neljäs tiski vasta suostui myymään sen lipun. Ja yli vartin sai jonottaa jokaiseen. Hieman vitutti. Yhdessä toisessa kaupungissa taas kävi päinvastainen kokemus. Itse asiassa se ei vissiinkään ollut edes lipunmyyntitiski, mutta "do you speak english" kun kysäsin, niin tää nainen nousi penkistään, pisti tiskin kiinni, tuli ulos kopistaan ja lähti saattamaan mua jonnekin. Tässä vaiheessa mä tietenkin kuvittelin että ahaa, jossakin joku puhuu englantia, mutta ei. Mut saatettiin jonkun portin ohi johonkin tilaan, jonne pääsee normaalisti vain rahalla. Siellä ei tarvinnut pahemmin jonotella, tosin ei nekään englantia puhuneet, mutta kätevästi sain ostettua sen lipun eteenpäin.
Ja kerran kun kiertelin Euroopassa niin Italian Milanossa oli vittumainen akka siinä tiskillä. Ranskan Pariisiin olin ostamassa lippua, mutta jotain mamma mia -loruja siinä vaan tuli ja pois se mut huitoi. Parikin kertaa kokeilin, mutta aina sama juttu. Vitutti armottomasti, varsinkin kun sen edellisen yön olin viettänyt siellä juna-aseman kovalla penkillä. Itse asiassa vitutti niin, että menin johonkin kauppaan ja ostin kassillisen kaljaa ja viinaa, joiden kanssa sitten marssin läheisen puiston penkille ja aloin ryyppäämään. No sehän sitten johti siihen, että sille paikalle simahdin ja kolme tuntia ainakin olin taju kankaalla. Herätessä sitten ensimmäisenä hätäännyin että missä mun lompakko on, mutta se oli mun kädessä, ja se mun käsi oli mun rinnan päällä. Ei onneksi kelvannut kenellekään. Huh huh. Sveitsin Berniin sitten ostin lipun. Äkkiä piti päästä siitä maasta pois kun se akka vitutti niin, eikä Pariisin juniin ollut tilaa.