Eräs tuttava, keski-ikäinen daami, on ottanut tavakseen käyttää joissakin sähköposteissaan ym. viesteissä loppukaneettia 'pus och kram'. Paitsi että kirjoittaa sen joka kerta päin fittania, eli 'pus och gram'. Jeesus, mikä pönttö.
Tämä toinen asia sopisi varmaan paremmin vitutusketjuun, mutta menköön nyt tähän, kun vauhtiin pääsin. Tänä aamuna nukuin pommiin (ärsyttävää), joten tein aamutoimet nopeasti, jätin aamiaisen väliin (ärsyttävää), enkä keittänyt edes kahvia, koska päätin hakea Ärrältä kahvimukillisen dösämatkalla nautittavaksi. Jokusen siemauksen ehdin ottaa pysäkillä, kun dösä saapui.
Kuskina oli keski-ikäinen mies, joka oli joko herännyt väärällä jalalla tai sitten vain syntymämulkku. Totesi ylimielisen vittumaiseen sävyyn, että eväitä ei häneen autoonsa tuoda. Ihmettelin, että eikö edes kannellista kahvimukia. "Tuossa ulkopuolella sanotaan yksiselitteisesti, ettei eväitä, ne voi nauttia ulkona." Yritin yhä ihmetellen vakuutella, että "tässä on kansi, en ajatellut läikyttää", kun kuski käänsi katseensa muualle ja tokaisi "mulle on ihan sama, mitä olit ajatellut".
Siinä vaiheessa tein kieltämättä hölmön virheen, koska kippasin mielenosoituksellisesti kahvikupillisen jalkakäytävälle, sadattelin ääneen ja marssin dösään. Kun olin jo myöhässä töistä. Olisi sittenkin pitänyt astua ulos, juoda kahvi kaikessa rauhassa ja odotella seuraavaa dösää. Ehkä kaupan päälle vielä haukkua natsikuski pataluhaksi. No, ens kerralla sitten.
Niin, taitaahan se tosiaan olla niin, ettei eväitä - edes kahvia - saisi periaatteessa viedä dösään, mutta nyt sattui vastaan eka kuski, joka asiasta alkoi nillittää. Harvinaisen vittumaiseen sävyyn vieläpä, tuo asiakaspalvelija luojan armosta. Mulkku mikä mulkku.