ernestipotsi
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- HIFK
Toinen asia, joka ottaa päähän on mummot. Jostain syystä sen jälkeen kun muutin keskustaan, olen joutunut sietämään järkyttävää mummoläjää. Joka paikassa mihin menen on mummo sopivasti tiellä. Toisaalta tekisi mieli antaa niille vähän vauhtia, mutta vittuakos ne siitä mitään oppisivat, kun eivät ole elämänsä aikana muutakaan oppineet...
Indeed!
Erityisen pahasti tämä korostuu jos erehtyy kaupassa valitsemaan sen jonon missä on eniten mummoja, joiden kassalla-asiointinopeus ei ole ihan usainboltmaisella tasolla. Yleensä hitaus alkaa siitä kun mummolla kestää noin 2minuuttia kaivaa 25vuotta vanhasta osuuskaupan kangaskassistaan ostoksensa (tuubi maksamakkaraa, Paulig Juhla Mokka-paketti, litra maitoa ja yksi kotimainen kurkku) ja nostaa ne hihnalle. Kassalla hän tervehtii myyjää "Päivää! Oi, oletpa sinä kasvanut!".
"Kuinkas teidän pikku-Riitta voi?" (pikku-Riitta on täyttänyt juuri 31v ja muuttanut pois kotoa 10vuotta sitten ja kassan pitää tästä aina muistuttaa)
Mummo on taas unohtanut punnita kurkun ja kassa lähtee toisella puolella myymälää sijaitsevalle hevi-osastolle punnitsemaan ostosta ja palaa takaisin jolloin mummo tokaisee:
"Voi että tätä minun muistia. Unohdin hapanleivän"
Mummo lähtee hakemaan leipää ja palaa takaisin.
Kassatyöntekijän leimattua ostokset hän kysyy Plussa-Korttia. Mummo kaivaa käsilaukkunsa 15 eri taskua ja ojentaa kortin (joka useimmiten on K-kaupassa S-kortti ja S-ryhmän kaupoissa Plussa-kortti). Kassan selvennettyä mummon ojentavan väärää korttia mummo toistaa rulianssin uudestaan käyden läpi koko "korttipakkansa" ja oikea kortti löytyy tietenkin viimeisenä.
Maksamisen mummo hoitaa käteisellä. Ja kolikoilla joita mummo iskee tiskille yksi kerrallaan.
"Kuinka paljon nämä nyt tekivätkään markkoina?".
Pakkaamaan mummo jää siihen ahtaimpaan kohtaan koko kassakokonaisuudessa.
Tarinan opetus?
Älkää valitko kaupassa jonoa pelkästään jonon pituuden perusteella