Näiden tarkoitus on siis luoda yhteisöllisyyttä asukkaiden välille.
Yhteisöllisyys taitaa olla aika trendisana näinä päivinä. Asun tällä hetkellä niin kuin on jo monesti täällä keskustelupalstalla käynytkin ilmi niin tällaisessa mielenterveyskuntoutujien asumiskeskuksessa ja täälläkin tuota yhteisöllisyyttä hoetaan liki kyllästymiseen asti. Lainasin sen takia tätä Laurimanin kirjoittamaa viestiä sillä sekin käsitteli tuota samaa sanaa eli yhteisöllisyyttä. Sitä taikasanaa mikä minuakin välillä semisti ärsyttää.
Puhutaan paljon yhteisöllisyydestä täälläkin ja sitten ärsyttää sekin että tuosta yhteisöllisyydestä puhutaan niiden aktiivisesti erilaisissa ryhmissä ja muissa toiminnoissa mukana olevien keskuudessa. Niiden keskuudessa jotka ovat muutenkin jo hyvin läsnä yhteisössä. Puhutaan esimerkiksi siitä miten yhteisöllisyyttä saisi lisättyä ja miten näitä saisi mukaan toimintaan jotka eivät missään käy. Se ärsyttää kun pitäisi asia ottaa välillä niidenkin kesken puheeksi jotka ovat näitä jotka eivät niin aktiivisesti ole mukana yhteisössä. Mutta miten niiden keskuudessa otat asiat puheeksi kun he eivät nimenomaan missään sellaisissa tilaisuuksissa käy joissa asioista puhutaan?
Täällä yhteisöllisyys toimii kyllä silti ihan hyvin ja on ihan hyvin erilaista yhteistä toimintaa, mutta silti tuo ärsyttää vähän kun yhteisöllisyydestä puhutaan niin paljon. Ja sekin kyllä ärsyttää kun noin puolet tämän asumiskeskuksen väestä on sellaisia "nukkuvia" yhteisön jäseniä. Mutta tuskin niitä mitenkään saa aktiivisemmiksi.
Pienet asiat jotka ärsyttävät? Minua ärsytti/vitutti tänään se asia josta kirjoitinkin jo vitutusketjuun. Ehkä parempi sana sittenkin tuolle olisi ollut että asia ärsytti minua. Mutta ennätin jo kirjoittamaan aiheesta vitutusketjuunkin kun en muistanut tämän ketjun olemassa oloa.
Meillä on täällä kuntoutuskeskuksessa hiihdon MM-kisoissa veikkaus käynnissä. Veikkaus on ihan laillinen kun ei ollut mitään osallistumismaksua eikä ole edes palkintoa tällä kertaa jaossa. No teen veikkauksesta tilastoa tuollaiseen vihkoon jota säilytämme sitten tämän yksikön eteisaulan pienellä puhelinpöydällä. No eikö joku tahvo ole ehtinyt tuostakin vihkosta jo palasen ottamaan suttupaperikseen. Tämä ärsytti minua tänään. No tietenkin vihkon säilytyspaikka ei ole paras mahdollinen siinä mielessä että on paikassa jossa joku voi äkkiä just suttupaperia kaivatakin ja paikassa jossa kulkee monenlaista ihmistä. Mutta toisaalta vihkon paikka on hyvä olla tässä kun siitä veikkaajat sen äkkiä huomaavat ja näkevät.
No tein sitten ratkaisuni ja luovutin suosiolla muovitaskuun pari tyhjää sivua vihkosta. Ja kirjoitin taskuun että jos tarvitset suttupaperia ota tästä älä vihosta. Säästyy ainakin vihko siistinä toivottavasti ja eivät vahingossa mene ottamaan vihosta palaa mistään tärkeämmästä kohdasta. Yksi hävinnyt palanen vihosta ei nyt vielä toki maailman loppu ole, mutta jos se jatkuisi niin sitten voisi asia muuttua vakavemmaksi.
Minua ärsyttää myös itsessäni sellainen outo hermostuneisuus joidenkin ihmisten seurassa. En edes tiedä mistä se hermostuneisuus johtuu, se ei ainakaan ole ihastumista tai muuta sellaista. Tämä hermostuneisuus näkyy sellain oudolla tavalla. Katson jotain ihmistä ja sitten hermostuneesti käännän katseeni heti pois. En osaa tätä paremminkaan selvittää mutta pelkään että ihminen jonka seurassa olen hermostunut niin huomaa tämän ja se nolostuttaa, ärsyttää.