Joopa joo, näinhän se homma etenee
Silloin kun pelasin itse, minulla oli avovaimo, joka oli aivan erihenkinen tyyppi. Hän kuunteli mielellään Hectoria (uh!), Dylania ja kävi Vapaata taidekoulua hengaillen niissä porukoissa. Nykyisin hän on kuvismaikka. Kun sitten joskus, lähinnä kesäaikaan, olimme kapakassa ja hän(kin) oli ottanut liikaa, muuttui hempeily sellaiseksi, että jos joku jätkä tönäisi tai lähenteli, vaimoke sano, että mun lätkäpelaajakundikaveri niittaa sua turpaan! Hieno mimmi se oli, mutta "virallisesti" lätkävihaaja ja ei me oltu kuin 3-4 vuotta kimpassa. Käytiin mielenkiintoisia keskusteluja, puhuttiin usein yökaudet urheilun ja taiteen samankaltaisuudesta ym.
Eka vaimoni oli Porista ja patologinen Ässä-fani, tuolloin jäähdyttelin jo ja aloin siirtyä budolajien/kuntosalin pariin. Hän ei ollut ns. aktiivifani eli ei sen kummemmin seurannut Ässien menestystä, mutta kun stadissa pelattiin HIFK-Ässät, oli hän aina mukana ja huusi pää punaisena Ässille. Ja minä päinvastoin. Meillä oli ERITYISEN kivaa silloin, kun Ässät pudotti HIFKin pleijareissa..no, erohan siitä tulikin, mutta muista syistä.
Nykyinen vaimo, siis nro 2 vaimona, 3 puolisona, ei ole lätkäihmisiä, sporttifani kuitenkin. Hän käy mielikseni kerran pari vuodessa HIFKin matseissa lähinnä katselemassa porukkaa. Hän tykkää kyllä kun meidän yhteinen skloddi pelaa EKS:ssa (jos ura jatkuu, yritetään siirtää oikeaan jengiin...:p), mutta HIFKin voitto tai tappio on hänelle yhtä yhdentekevä kuin Costarica-paketin hinta minulle. Kuvaavaa on tapaus, minkä kerroin yhdessä toisessa ketjussa: olen espoolainen ja symppaan Bluesia, jonka matseissa käyn aika usein kun HIFK pelaa vieraissa. Siis symppaan, ei mitään suuria tunteita. Kun tulin liiga-avauksesta, jonka Blues vei 2-1, vaimo kysyi ihan pokkana, että eihän se mitään haittaa kun häviö tuli Bluesille.....Tony Halmeen ohjetta ja budolajien piirissä kehittynyttä kärsivällisyyttä noudattaen sain tunteet pidettyä sisällä ja kerroin sitten myöhemmin, noin 3 tunnin päästä, että kun HIFK häviää, se riipii aina. Eli HIFK-fanius + oma muu sporttailu ei haittaa elämää mitenkään ja on oikeastaan nastaa, ettei himassa tarvi keskustella, että miksi Ahma sai diilin, tuleeko Bednar, miksi Hjallis on pönttö ym. kiintoisista probleemeista. Kun Suomen maajoukkue pelaa, tsiigataan yhdessä ja samoin muuta sporttia, mm. sunnuntain tennisfinaali. Ihanteellinen tilanne, sanoisin.
Vielä yksi juttu, mikä on paljon "kasvattavampaa": poikani ed. avioliitosta, 11 v, on jokerifani......mutta olemme asiallisissa väleissä lätkän suhteen. Jos olisi jäänyt pienenä asumaan mun luo niin....no, turha miettiä, virkistävää seuraa sekin on, mutta HIFK-Jokerit matseissa herättää joskus ihmetystä kun tämä vaahtosammutin tuulettaa Jokerimaaleille. Silloin kun ollaan HIFK-joku muu matsissa, kundi kannattaa HIFKiä, samaan tapaan kuin minä Bluesia ollessani niiden ei-HIFK matseissa. Se on siis kliinistä kannatusta ilmaan mitään suurempia faniustunteita.
Naiset on ihme epeleitä...mulla on kokemusta anti-urheilufanista, vieraan joukkueen fanista ja ei-niin fanista, mutta ei antifanistakaan. Kaikissa on puolensa!