Voi hyvä luoja
Hyvät lähtevät, miksi? hectorit, juicet ja andymccoyt sen sijaan pyörivät täällä uhmaten kaikkia fysiikan lajeja.
Minullakin on koko Leavingsin tuotanto, valtaosa omistuskirjoituksin, ja minulla oli ilo ja kunnia tehdä jonkun verran hommiakin Göden seurassa. Siis seurassa, ei kanssa, sillä jaoimme saman studion omine projekteimme aikoinaan. Kyllä siinä tuli läppääkin heitettyä. Sunkka liikkui kesät talvet verkkareissa ja hiihteli studion ja Ylenkin lattioilla suhisevat villasukat jalassa. Eväiksi maistuivat työn lomassa mm. myrkynmusta sairaan vahva kahvi, HK:n sininen ja reikäleipä. Mies ei turhia koreillut. Missään asioissa.
Lienen yksi niistä harvoista, joka arvostaa Göstaa nimenomaan musiikillisen lahjakkuuden vuoksi, ohitse tekstien. Yksinkertaisesti sanottuna mies oli säveltäjä- ja sovittajanero. Suomalainen musiikki on helvetin tekstivetoista - laulutekstiä pidetään täällä sävellystäkin, esityksestä puhumattakaan, tärkeämpänä elementtinä. Väitänkin, että osittain juuri siksi kesti niin kauan, ennenkuin suomalainen musiikki kunnolla breikkasi maailmalla. Juicella on hienoja tekstejä, mutta paskaa musiikkia ja kammottavaa laulua. Hector on muuten vaan iso itkevä nysväri. Gödehän totesi eräässä harvoista haastatteluistaan Rumbassa näin: "Minä en kirjoittele biisejä itsestäni. En ymmärrä noita hectoreita ja juiceja, jotka itkevät avioerotuskaansa sun muuta henkilökohtaista roinaa koko kansalle. Niitä pitäisi vetää turpaan siitä hyvästä eikä ostaa niiden levyjä..." (lainaus ei ole sanatarkka, vedin ulkomuistista, mutta hyvin lähellä alkuperäistä).
Göde oli ennenkaikkea sävelnikkari ja sovittajavirtuoosi -esimerkiksi 80-luvun alun Onnelliset-biisi ei ole vanhentunut yhtään, puhumattakaan Pojat tanssimaan -diskohölkötyksestä. Göde toi suomalaiseen popmusiikkiin koneet kauan ennen konepoppia. Kun konepopista tuli jokapojan juttu, Göde julkaisi kylmänrauhallisesti lähes akustisen albumin - nimi ei tule nyt mieleen, mutta se albumi, jolta löytyy mm. Kiinalaisessa pesulassaja Nainen toisen planeetan. Sävellykset veivät Göstaa. Sovitukset tehtiin sävellysten ehdoilla. Toisin kuin monilla muilla, jotka valmistavat ensin rytmipohjan ja bassolinjan ja väsäävät biisintekeleen siihen päälle. Mieletön Melinda -biisi sisältää ehkä hienoimman suomalaisen stemmasovituksen, Rin tin tin on kansainvälisen tason popralli, kuten toki useimmat muutkin Sunkan sävellykset. Kuvitelkaa Rin tin tin vaikkapa REMin esittämänä. Losing my religion nimittäin kuulostaa epäilyttävän paljon Rin tin tiniltä - ja arvatkaas kumpi biiseistä tehtiin ensin?
Olihan Gösta toki upea sanoittajakin, mutta mielestäni Göden tekstit olivat vain kerma hyvin rakennetun kakun päälle. Tekstitkin Gösta rustasi sävellyksen ehdoilla - eli sävelsi ensin ja tekstitti sitten.
Suomen suurin popnero on kuollut. Liian nuorena. Minä olen surullinen, oikeastaan tuplasurullinen, sillä kuulin uutisen itse juuri raskaista hautajaisista tultuani lauantai-iltana istuskellessamme The Klubin kanssa iltaa. Fiilis on nyt aika pohjalukemissa.Toivotan Göstan läheisille, rouvalle ja lapsille erityisesti, mutta myös Haijelle, voimaa ja uskoa. Huominen tulee edelleen, vaikka yksi aurinko ei enää nousekaan.
Ja paskat Göde mitään rauhassa lepää. Luultavasti pistää juuri nyt taivasta uuteen uskoon ja virnuilee meille pilven reunalta.