Puidaanpa seitsemättä ottelua ja pudotuspelisarjaa vielä muutamalla sanalla.
Devils vei seitsemännen ottelun hermoja raastavan jännitysnäytelmän ja lopulta koko sarjan. Seitsemännessä ottelussa punnittiin ennen muuta pelaajien hermoja ja kauden tärkeimmällä hetkellä esiin nousi Adam Henriquen johtama kolmosketju, joka punnersi kolmesta maalista kaksi. Myös Martin Brodeur oli mies paikallaan erityisesti kolmannessa erässä ja ensimmäisessä jatkoerässä. Lopulta Devilsiltä löytyi kuitenkin ratkaisijoita laajemmalta rintamalta kuin Panthersilta. Kolmosketjun panos käänsi seitsemännen ottelun ja nelosketju oli erittäin tehokas läpi sarjan.
Sarja oli molemmille erittäin rankka fyysisesti. Taklauksiakin nähtiin ihan reilusti, mutta peli ei ensisijaisesti ollut mitään laitojen ryskyttelyä, vaan pikemmin raastavaa vääntämistä, kun jokaisesta irtokiekosta käytiin hampaat rivessä taistoa. Panthersin vastaiskuihin perustuva pelitapa oli kuluttava Devilsille ja joukkue onnistuikin rankomaan pirujen virheistä.
Panthers oli läpi sarjan ylivoimalla pelottavan tehokas ja kaikki, mitä se yritti tuntui onnistuvan. Devilsin alivoimapelaamista arvosteltiin kovin sanoin, mutta prosenttien taakse kurkistettaessa voidaan huomata, että muutama Panthersin ylivoimamaaleista oli sellaisia, ettei takaiskuilla ollut juuri mitään tekemistä av-nelikon tekemisen kanssa. Maalien ohella Panthers sai aina merkittävää etua Devilsin jäähyistä, sillä pelin mennessä rikkonaiseksi Panthers sai aina otteen itselleen Devilsin ollessa pulassa erityisesti aloituksissa ja joutuessaan puolustuskannalle.
Vastaavasti tasaviisikoin Panthers ei saanut juuri mitään aikaan ja mielestäni juuri tehottomuus viidellä viittä vastaan koitui sen kohtaloksi. Devils pimensi vaarallisen Weissin ketjun tasakentällisin oikeastaan tyystin eivätkä muut ketjut pystyneet paikkaamaan ykkösketjun tehottomuutta.
Ennen Panthers-sarjan alkua odottelin Adam Henriquelta vahvaa panosta otteluiden kääntämisessä punamustille, olihan Henrique junioriurallaan ollut nimenomaan erittäin vahva suorittaja ratkaisuotteluissa. Kokonaisvaltaista ottelusarjan dominointia ei nähty, mutta seitsemännessä ottelussa tulokassentteri nousi aivan uudelle tasolle ja hänen henkilökohtainen panoksensa käänsi lopulta koko ottelusarjan Devilsille.
I guess somebody has to be the hero, Henrique said. Why not me?
Maalivahtipelaaminen oli molemmilla joukkueilla riittävän hyvää ottelusarjan voittamiseksi. Martin Brodeur ja Jose Theodore (ja Scott Clemmensen) hoitivat leiviskänsä kunnialla ja ajoittain molempien veskarit venyivät ilmiömäisiin suorituksiin. Sarjan alkuvaiheissa haparoinut Brodeur paransi sarjan edetessä tahtiaan ja oli avainasemassa seitsemännen pelin tiukassa paikassa. Hän oli vuorenvarma, kun häneltä sitä eniten tarvittiin. Jose Theodore oli varma ja tarjosi joka pelissä joukkueelleen tilaisuuden voittaa.
Mitä tulee Ilja Kovaltshukiin, niin hänen menonsa hyytyi sitä mukaa, kun sarja eteni. Jotain merkittävämpää vaivaa täytyy olla taustalla, koska seitsemännen ottelun jatkoerissä Kovy liukui tyystin "jalattomana" kentällä. Luistelun takeltelun ohella Kovy asetteli toistuvasti kiekkoa itselleen sopivampaan asemaan, että ylipäänsä pystyi vetämään. Normaalistihan Kovy on antanut palaa vaikka korkeasta polviasennosta. Nivusvaivat on yksi mahdollinen selitys, mutta myös selkävaivat teettävät usein vastaavia oireita.
GM Lou Lamoriellon arvioi, että Devils ansaitsi voittonsa lähestymällä oikealla tavalla sarjan kuudetta ja seitsemättä ottelua, ottelu kerrallaan.
It was a battle series. It was a series of adversity. When you had a lead, you lost it, you came back and had to overcome some penalties and had to do different things. But, for the team to stay on the course, having to win the sixth game and then having to go on the road to win the seventh game, that is an accomplishment. But it’s not something to rest on. It’s something to build from and the coaching staff did a tremendous job to keep all the players on an even keel that they’ve been on right through the last couple months plus the first round of the playoffs.
Pete DeBoerille voitto merkitsi luonnollisesti todella paljon ja hän vankisti entisestään asemaansa Devilsin valmentajana.
A fitting end to the series, Devils coach Pete DeBoer said. I’m, obviously, glad we won, but both teams battled for five periods tonight and really seven and a half games. Glad to come out on the right side of it, but also full marks to Florida for the fight they put up and how they played in the series.
I’d be lying if I said it wasn’t a little bit (special). I still have a lot of friends that live in the area and a lot of people at the game tonight, so it was nice, but I’m just happy that we won and I’m ready to move on.
Joukkueiden tähdistöt ottelusarjassa:
Devils
*** Travis Zajac
Devilsin ykkösketju ei dominoinut sarjaa, vaikka runkosarjan lopussa ykkösvitja oli paukutellut hyvät tehot. Travis Zajac paransi otteitaan sarjan edetessä ja tähtihetkenä oli tietysti kuudennen ottelun voittomaali jatkoerässä. Zajac oli elintärkeä pelaaja myös aloituspisteellä. Hän oli ainoa Devils-peluri, joka pystyi voittamaan aloituksia vastustajia paremmin.
** Andy Greene
Andy Greenesta löytyi pudotuspeleissä aivan uusi puoli. Greene pelasi fyysisemmin kuin kertaakaan olen hänen nähnyt pelaavan. Marek Zidlicky pelasi ehkä näyttävämpää peliä, mutta Greene oli puolustuskuusikon koossapitävä voima. Hän muodosti toisen viilipytyn, Mark Faynen kanssa erittäin vakaan pakkiparin.
* Steve Bernier
Koko nelosketju oli Devilsille kullanarvoinen, mutta pidin erityisesti Steve Bernierin otteista. Bernier laittoi kroppansa likoon vaihdosta toiseen ja teki myös pari tärkeää maalia joukkueelle. Oli yksi niistä pelaajista, jotka paloivat voitonhalua läpi sarjan. Kaikista Devils-pelaajista ei valitettavasti voi sanoa samaa.
Panthers
*** Sean Bergenheim
Mielestäni Bergy oli koko sarjan paras hyökkääjä. Hän nousi toistuvasti esille silloin, kun joukkue tarvitsi maaleja ja/tai sytytystä. Bergenheimin osumat olivat todellisia playoff-maaleja ja niiden arvoa nostaa se, että ne tulivat pelin kulun kannalta kriittisillä hetkillä.
** Marcel Goc
Goc yllätti minut vahvalla kahden suunnan pelaamisellaan. Goc hoiti myös aloitukset yli 60 prosentin tehoilla omille ja oli erityisen suuressa roolissa ylivoimalla, jonka aloituksista hän hävisi vain kaksi koko sarjassa.
* Mike Weaver
Mike Weaverissa henkilöityi Panthersin taistelutahto ja hurja puolustustahto omalla alueella. Hän teki ison päivätyön paimentaessaan Devils-hyökkääjiä laidoissa ja maalilla, ja katkoi aivan tolkuttoman määrän syöttöjä.
Mietin pitkään useamman vaihtoehdon välillä, kenet nostaisin Floridan kolmostähdeksi. Yhtä hyvin kunnia olisi voinut kuulua tärkeitä maaleja iskeneelle Stephen Weissille tai hurjia minuutteja tahkonneelle Brian Campbellille.
Muuta pientä:
Sarjan jälkeen salamyhkäisyyden verho raottuu ja osa pelaajien loukkaantumisista paljastuu. Joukkueen aamujäiltä toistuvasti sivussa ollut Tomas Fleischmann pelasi sarjan läpi murtuneella kädellä.
Bryce Salvador selvisi Kris Versteegin kirvesiskusta ilmeisesti ilman vakavampaa loukkaantumista. Hän palasi vielä seitsemännen ottelun jatkoerään, vaikka iskun seurauksena hän menetti kädestään tunnon väliaikaisesti.
John Maddenin taistelutahdolle täytyy antaa erityismaininta. Maddog törmäsi Tomas Kopeckyn kanssa keskialueella ja slovakin kypärän visiiri leikkasi Maddenin naaman auki. Vaikka ilmeestä näki, että kipu on valtava, Madden palasi naama parsittuna otteluun, piti vaihdossa tuppoa nenässä, hyppäsi taas askiin ja oli vielä ratkaista jatkoerässä koko roskan Panthersille.
Se siitä, seuraavaksi kohti Flyers-sarjaa.