Detroitin Chiarot-hankinnan jälkeen tuli tutkittua noita tilastoja. Toki lyhyttä otantaa, mutta... Chiarotilla ei ollut mitään hankaluuksia, kun pelasi Gudasin, Montourin tai Forslingin parin vaihtonsa. Mutta Ekbladin kanssa oli vaikeaa. Chiarotin tehtävä ei toki edes ole olla kiekollinen pakki, joten Ekbladin homma se, johon ei kyennyt. Myös se Weegarin näkyminen exit ja entry-defence tilatossa lähes NHL:n kärkipäässä vaikutti siltä, että on ollut enemmän kantamassa Ekbladia mitä toisinpäin. Tätä asiaa tuki myös se viime kauden loppu, kun Ekblad oli poissa ja Weegar yksin. Tämä puute ei vaikuttanut Floridan pelaamiseen mitenkään. Mutta toki kaikki hyvät asiat mitä Weegar tekee unohdetaan ja mies muistetaan virheistään, koska on ollut tuo harvinainen righti vasemmalla (käytännössä ainoa koko NHL:ssä) ja väärän kätiselle sattuu aina enemmän noita kiekollisia virheitä, joista on ihan tilastollista faktaa. Melkeen olisin Floridan GM:nä lähettänyt Flamesiin Ekbladin ennemmin.
Mielenkiintoinen huomio. Suoraan sanottuna, en ole jaksanut syventyä noihin erikoistilastoihin, kun niitä on niin pirusti ja toisaalta täällä palstalla niitä sitten runkataan vähintäänkin riittävästi. Minua kiinnostaa enemmän se, miltä se pelaaminen näyttää, miten se istuu joukkueen tapaan ja miten pelaaja reagoi erilaisiin tilanteisiin. Sitä taustaa vasten ymmärrän hyvin, miksi Chiarotia ja Gudbransonia arvostetaan. Pelaajat tuovat ns. parasta pöytään joka päivä ja pitävät siten joukkueen vaatimustason korkealla. Sen lisäksi tulee sitten se fyysinen kovuus, jota vastaan vastustajan on ikävä pelata.
Vaikka pelattaisiin kuinka hyvin joukkueena (kuten Suomi arvokisoissa), niin pelissä tulee myös jaksoja, jolloin joudutaan puolustamaan omassa päädyssä. Niihin hetkiin tarvitaan pelaajia, jotka osaavat pysäyttää ne kulmamyllyt ja boxata maalinedustaa. Tuo korostuu myös alivoimapelissä. Siihen tarvitaan sitten voimaa (kovuutta) tai sitten Nummistepimaista taitoon yhdistettyä ajoitusta.
Kevytjalkaiset kiekon kuskaajat saavat varmasti hyvin exitejä, mutta tuo jää usein uupumaan. Nämä isommat ukot sitten purkavat pleksin kautta tai siirtävät kiekon sille nopsajallle ja heidän tilastonsa arvatenkin näyttävät tuolta osin huonoilta, mutta ei se heistä huonoja pelaajia tee.
"Tilastot ovat kuin valotolppa. Ne valaisevat kirkkaasti, mutta vain sen osan, johon valo yltää." Peli on kokonaisuus ja sitä pitäisi myös tarkastella sellaisena. Joskus kiekkopelissä pitää myös purkaa kiekkoa.
Esim. Miro Heiskasen peli ehkä vähän taantui viineisinä parina kautena, vaikka hänen exit ja entry tilastonsa varmasti loistavatkin. Vuonna miekka ja kivi tarkastelteltiin aikanaan, kuinka hyvin peli edistyy ko. pelaajan syötön jälkeen (johtaako menetykseen). Heiskasen osalta kevään MM-kisoissa hänellä oli aluksi tuossa vaikeuksia. Kuskasi kiekkoa ylös ja syötti väärällä ajoituksella, jolloin joukkueen peli ei edistynyt. Jalosen tavassa olisi pitänyt syöttää aikaisemmin, jolloin exit olisi tullut jollekin muulle. Vastaavasti Lindellillä ei ollut siinä ollenkaan samoja vaikeuksia. No, pointti tuli varmaan selväksi.
Ekblad on jännä pelaaja. Vuosia on näyttänyt minusta huonolta, mutta saa kehuja ja tekee paljon pisteitä. Ehkä se raskas jalka on ollut isoin puute, joka johtaa välillä ongelmiin. Ja johti usein ongelmiin, kun joukkue oli huonompi ja pelisysteemi koohotusta.
Onhan tuossa Floridalla tekemistä, että saavat homman tasapainoon ja edelleen tuo treidi heilautti sitä tasapaino ehkä - ainakin hetkellisesti - huonompaan suuntaan. Tosin jos Maurice saa joukkueen puolustamaan yhteisesti koko kentän mitalla, niin sillä korjaa jo paljon.
Sashan varaan voi rakentaa minkä tahansa contenderin. Reinhart, Bennett, Duclair ja Verhaeghe ovat erittäin laadukkaita hyökkääjiä. Lundell voi olla jopa 2. ketjun sentterin tasolla ensi kaudella ja Luostarinen on kiekollisesti laadukas pelaaja alaketjuihin. Bobrovski on laadukas maalivahti. On tuossa elementtejä, mutta puolustus oli auttamatta liian ohut.
