Katsellaanpas taas vähän organisaation reunoille ja otetaan pikakatsaus reserveihin ja varauksiin.
AHL:ssä Portland Piratesilla kulkee ihan kohtalaisesti, on tällä hetkellä kirkkaasti divisioonansa kärkikolmikossa. Sen mitä olen ajoittain onnistunut jostain napsimaan highlightit esiin ja katsellut farmipoikien otteita + tilastojen perusteella arpoisin seuraavan suuntaisia kommentteja:
- Harva hyökkääjä on osunut silmään niin, että olisi tarvinnut huuli pyöreänä katsella. Tai toki Schremp on tällainen, mutta NHL-juna on jo mennyt joukkueen parhaan pistemiehen osalta. Hienoja yksilösuorituksia on osunut silmiin, kuten Connor Brickleyn maalin edustalla jalkojen välistä räpätty häkki tai parikin Raun ja McFarlandin napakalla rannelaukauksella tehtyä maalia
- Kyle Rau ja John McFarland ovat Schrempin jälkeen parhaita maalintekijöitä. Rau oli jossain vaiheessa jo hyvässäkin liidossa, mutta nyt on meneillään kahdeksan ottelun maaliton putki. Osasyy on varmaan siinä, ettei pelaa enää Schrempin vieressä, kun 11 pelissä 2+2 tehnyt Brickley änkesi ykkösketjuun. Brickleyn laukausmäärät ovat todella vaatimattomia, vasta 12 laukausta, vaikka pelaa ainakin hajanaisesti YV:llä ja tasakentällisin tosiaan ykkösessä.
- Grimaldi on aivan eri mies, kuin viime kaudella. Nopea ja väkkärämäinen kyllä, mutta kiekollisena vaikeuksissa, kun ei lätty tahdo pysyä matkassa ja näyttää köykäiseltä jo AHL-miesten välissä. Vähintään kymmenen peliä pelanneista harvempi osa on miinuksilla, mutta Rocco on. Toisaalta, se taitaa enteillä nostoa NHL-puolelle, kun samat meriitit löytyy mm. Olsenilta ja Shaw'lta. Sekä vähemmän pelanneista Knightiltä ja Bollandilta. Itse asiassa edellä mainitun viisikon lisäksi vain viisi ukkoa on miinuksella, heistäkin kolme yhden-kahden pelin lainamiehiä alempaa
- Puolustuksessa meikäläisen on vakuuttanut Mike Matheson sekä edelleen Jonathan Racine. Mathesonin pistetahti ei ehkä ole odotetun suuri, mutta kyllä miehen pelaamisen katselu on nautinto. Rauhallinen, pää ylhäällä syöttöpaikkaa etsivä ja sulavasti liikkuva Matheson nousee vuoden aikana pelillisesti Olsenin ja Petrovicin ohi, sopimustekniset asiat ovat ainoat, jotka voi kapuloita lyödä rattaisiin. Tekee oikeita asioita kentällä. Jengin puolustajien tehotilaston kärki
- Samaa voi sanoa Racinesta, mies on sellainen puolustuspään luontainen snaipperi. Ei ole siellä, missä kiekko on, vaan siellä minne kiekko tulee. Ei ole yksi eikä kaksi clippiä, joissa Racine luutii tai vaikka potkii kiekkoa pois loistavasta maalipaikasta tai -viivalta. Harmi, että NHL-juna on mennyt jo. Enkä tiedä olisiko kädet riittäneet the Show'n puolelle, vaikka perus pakki-pakki lähteekin varmasti. Pakkien tehotilaston kakkonen heti Mathesonin jälkeen
Entäpäs sitten varaukset?
Farmissa pelaavat käytiinkin jo jossain määrin läpi, ainakin ne tulevat NHL-potentiaalin miehet, joten katsellaan vielä vähän varauksien matkaa kohti parrasvaloja.
Ian McCoshen, Boston College (NCAA): 24 peliä, 6+8=14, +23
Sashan kanssa samana vuonna toisella kierroksella numerolla 31 varattu McCoshen on pärjännyt ihan mukavasti ilman Mathesoniakin. Hurjalla lämärilla varustettu isokokoinen yleispuolustaja ei dominoi pistepörssiä, mutta vaatimattomasti tehotilasto on koko sarjan puolustajista paras. Tekeekö tämän kauden päätteeksi puolustajaparinsa jalanjälkiä seuraten "mathesonit" ja siirtyy loppukaudesta AHL:n ammattilaissopimus taskussaan vai viettääkö neljännen kauden yliopistossa? Yleisesti elämän kannalta ei yhtään huono vaihtoehto jäädä yliopistoon, mutta jääkiekkoilijana tuo sarja ei kyllä kehitä enää yhtään.
2013 Draftista MacKenzie Weegar ja Josh Brown ovat jo solmineet tulokassopimuksensa ja pelaavat farmissa (tai Brown ECHL:ssä), Matt Buckles ei ole pystynyt lyömään itseään läpi edes NCAA-tasolla, mutta eipä neloskierroksen varaukselta voi odottaakaan isoja harppauksia kohti edustusta. Toinen kyseisen kesän neloskierroksen varaus
Michael Downing vastaavasti on kehittynyt tasaisen varmasti. Yllätys yllätys yliopistosarjassa puolustajana pelaava Downing on mentoroinut Zach Werenskiä Michiganin joukkueessa ja iskenyt itse samalla pisteitä jälleen edelliskautta kovemmalla tahdilla (19 peliä, 3+10=13, +11).
Jayce Hawryluk, Brandon Wheat Kings (WHL): 30, 18+20=38, +14
Varattiin siis Ekbladin vuonna toisen kierroksen toisena pelaajana. Pistetahti on lievässä laskussa, mutta toisaalta niin vähän ettei voi puhua edes merkittävästä muutoksesta. Merkittävämpää on sen sijaan se, että Jayce on viettänyt vaihteeksi aikaa sairastuvan puolella. Neljäs kausi menossa WHL:ssä ja pelimäärät ovat laskeneet vuosi vuodelta. Onko kyseessä sitten pelityylin tuomat murheet vai huono tuuri? WHL-ura vetelee joka tapauksessa viimeisiään ja ensi kaudella tarjolla olisi suht isoakin tonttia Portlandissa. NHL-taso taitaa olla vielä tulevalla kaudella liian kaukana, vaikka puhutaankin kohtalaisen taitavasta pelaajasta, joka lisäksi taklaa innokkaasti ja heittää vaikka hanskat, jos siltä tuntuu.
Juho Lammikko, Kingston Frontenacs (OHL): 36, 11+20=31, +13
Lammikko toki varattiin vasta kolmannella kierroksella, mutta tällä hetkellä näyttää loistavalta varaukselta. Periksiantamaton taistelija, jolla on kuitenkin kohtalaisesti käsiä. Pistetahti parantumassa viime kaudesta ja otteita kehutaan. Tavallaan harmittaa, että Lammikko lähti takaisin rapakon taakse, mutta toisaalta ei voi kyllä ihmetelläkään, jos peliaikakeskiarvo viidessä pelissä oli reilut 10 minuuttia (loppua kohti tosin luotto muistaakseni lisääntyi, mutta päätös oli jo tehty). Ensi kaudella sitten Suomeen ja kovassa koutsauksessa sitten maailman valloitukseen.
Tässä vielä litterboxcatsien vuodenvaihteen arvio Lammikosta.
Muista tuon kesän varauksista tuskin hirveästi kuullaan.
Lawson Crouse, Kingston Frontenacs (OHL): 26, 11+18=29, +5
Mikäpä olisi parempi tapa jatkaa matkaa varausten maailmassa, kuin siirtyä Lammikon joukkueen varakapteeniin ja viime kesän ykköskierroksen varaukseen. Nuorten mm-kisoista ei varmaankaan pojat paljoa keskustele, ainakaan Crousen aloitteesta. Isokokoinen ukko on ollut poissa jokusesta pelistä, mutta isännöi joukkueen hyökkäystä tarpeen mukaan. Pistetahti on kiristynyt viime kaudesta, hanskat on pudonnut ja tehotilasto plussalla. Crousehan on oikeastaan sen tyylinen pelaaja, ettei ole yhtä tärkeää vastuualuetta, kuten viimeistely tai pugilistin hommat, vaan kaikki tehdään hyvin. Tasapainottava ja kuitenkin kohtalaisen taitava pelaaja. Kingston johtaa itäistä konferenssia suht näytöstyyliin, mutta tehdyissä maaleissa joukkue ei kyllä juhli, sillä naapuridivisioonaa johtava Barrie Colts on tehnyt 26 maalia enemmän ja koko OHL:n eniten maaleja tehnyt joukkue London Knights 73 maalia enemmän, kun takana on ~45 ottelua.
Viime kesän kolmoskierroksella matkaan tarttunut Thomas Schemitsch on ainakin tilastojen valossa pelaamassa huonoa kautta. Puolustajan pistetili on karttunut, mutta omissa on soinut aivan liian usein. Denis Malginista tässäkin ketjussa on muistaakseni jo puhuttu ja nosteltu miehen loistavia otteita junnukisoissa esiin, joten en lähde aiheesta sen kummemmin jankuttamaan. Muihin pelaajiin en ole ehtinyt merkittävämmin tutustuakaan.
