Florida Panthers 2014–2015

[Dissonanssi]

Ekbladin onnistumista mitataan siis samoilla mittareilla, kuin Vatasen tasoa viime kesänä.

Itse olen nähnyt Panthersilta sen ~20 peliä ja sen perusteella sanon kyllä, että Ekblad on tämän jengin ykköspakki (vai oliko tämä tilastojen valossa saivartelua ja pitäisi sanoa paras pakki?), vaikka QoC ja IDDQD sanoisi mitä (kyseinen tilasto taitaa joillekin olla se oleellisin...). Eikä muuten johda vain pisteissä, vaan myös tehotilastossa on jengin ylivoimainen ykkönen pakeista (+6, kun seuraavalla +1) ja koko jengin kakkonen. Pelaa Soupyn parina, joten pakkiparina ei ole mikään varmistava oman pään luuta, vaan ajoittain todella flegmaattisesti omissa pelaava janttu. Ainoa asia, mihin Ekblad ei itse voi vaikuttaa, on peliaika ja aloituspaikat. Kaiken omissa käsissään olevan hän on hoitanut kiitettävästi.

Ei hän toki ole vielä franchisepakki ja tuo "täysin vertailun kestävä muiden joukkueiden ykköspakkien kanssa" on niin laaja väite, että en ota siihen kantaa sen enempää, kuin että löytyy liigasta heikompiakin ykköspakkeja, kuin Ekblad, mutta toisaalta lukuisia parempiakin ykköspakkeja.

Yleensähän juuri silloin ne otteet näyttävät hyviltä, kun pelaajalle luodaan mahdollisimman "helpot" olosuhteet. Kun vierelle laitetaan kokenut ja tasokas pakki, paljon o-zone-startteja sekä keskimäärin peluutetaan vastustajan heikompia vastaan, niin kyllähän ne otteet paremmilta näyttävät. Keskimäärin pelaaja näyttää paremmalta pelatessaan Joakim Anderssonia ja Jakub Kindlia vastaan kuin Pavel Datsyukia ja Niklas Kronwallia vastaan. Nikita Zadorovilla on Buffalon pakiston paras plusmiinus-lukema. Sattumoisin hän on saanut juuri näitä helppoja minuutteja. Lukemat on ruvennut hieman tulemaan alas, kun minuutit ovat muuttuneet haastavemmiksi. Asiassahan ei ole mitään kummallista sikäli.

Siinä vaiheessa, kun minuutit paukkuvat siellä 25 hujakoissa, puolustaja ottaa paljon tärkeitä oman pään aloituksia, pelaa säännöllisesti vastustajan parhaita vastaan sekä myös onnistuu tässä erittäin hyvin, voidaan ruveta puhumaan siitä NHL:n eliitistä.

Huikee kaveri tuo Ekblad. Vei Reinhartia 100-0 eikä epäilystäkään siitä, etteikö olisi ansainnut tuota ykkösvaraustaan. Turhia johtopäätöksiä ei kannata tehdä eikä pidä verrata kehenkään, vasta nuori kloppi. Mutta tuo taso millä pelaa jo nyt, saa muut pitämään hengitystä. Toki, tuo Reinhart vertaus on sikäli turha, kun eri kaliiberin pelaajista kyse. Paljon tuo iloa Floridaan.

No tuo Reinhart-vertaus todellakin on melko hölmö, ellei kyse ole sitten Griffinista. Toinen tiedettiin jo fysiikaltaan täysin NHL-valmiiksi siinä missä Reinhartin osalta fysiikka tiedettiin vielä pahasti keskeneräiseksi. MacKenzie oli tehnyt kyselyn vuoden 2010 draftin osalta siitä, että mikä olisi heidän top-5, jos valinta tehtäisiin nyt. Kärjessä oli Ryan Johansen. Jos sama kysymys oltaisiin tehty n. reilu vuosi sitten, olisi Johansen todennäköisesti ollut jossain lähempänä top-30 kuin kärkeä.

Ekblad voi hyvinkin osoittautua myös loppujen lopuksi siksi "paremmaksi", mutta sen arvioiminen on syytä tehdä vasta useamman vuoden päästä tästä hetkestä.

 

[Saasta]

Ekblad on yllättänyt allekirjoittaneen tuolla dynaamisuudellaan. Hän osallistuu todella aktiivisesti hyökkäyspelaamiseen ja pääosin osaa valita hetket tälle oikein.

Kuitenkin on nyt Ekbladinkin osalta syytä laittaa jarrupoljinta hieman alas. Mieshän pelaa suojattuja minuutteja ja on asetettu Campbellin pariksi (niinkuin pitääkin olla). Kyllähän siinä mopo aika kovalla tavalla keulii, jos nyt jo vertailukelpoinen muiden joukkueiden ykköspakkien kanssa, kun ei kerta ole Floridassakaan ykkönen kuin pisteissä (mikä tilasto toki taitaa ainakin joillekkin se oleellisin olla...). Joskin sellaista "clear-cut"-ykköstä ei Floridalla ole, sillä parit on aika selkeästi roolitettu.

Tulevaisuudessa Ekbladin kehittymisessä ihan franchise-pakiksi ei pitäisi olla mitään esteitä, mutta matkaa siihenkin edelleen tietenkin on, vaikka kauden startti onkin ollut suorastaan erinomainen.

Ehkä nyt vähän keuli yli tuo "vertailun kestävä muiden joukkueiden ykköspakkien kanssa"-kohta. Campbellin pariksi asettaminen ei kyllä oikein ole hirveän vahva argumentti suojattujen minuuttien puolesta. En ole kyllä puolustajien kohdalla mikään pisteisiin tuijottaja, mutta silti se on kova suoritus 18-vuotiaalta olla vaikka sitten pisteissä ykkönen joukkueessaan (ja vieläpä jaettu ykkössija hyökkääjätkin mukaanlukien). Ottaen vielä huomioon sen, että tuo pakkipari on täysin hyökkäys orientoitunut ja ei ole tehnyt puoliakaan siitä pistemäärästä mihin Ekblad on päässyt. Toki eihän Ekblad varmasti pelaa vaikeimpia vastustajia vastaan, mutta ei pelaa kyllä esim. Erik Karlssonkaan. Se on totta että matkaa franchise-pakiksi on vielä kuljettavana, mutta alku on kyllä todella lupaava.

 

[punasydän]

Jaa että sellainen ottelu taas. Eipä ollut ensimmäinen kerta tällä kaudella, kun Catsit saivat vastustajan veskan näyttämään siltä kuuluisalta "Brodööriltä". Tällä kertaa vastassa oli vaan se aito Brodeur. Oikeastaan Panthersinhan olisi pitänyt voittaa tuo ottelu, sillä joukkue teki neljä maalia ja päästi vain kaksi. Kuumat pelaajat iskivät jälleen: 1-0 Trocheckin luistimen kautta omiin ja toinen meni sitten muistaakseni toinen meni Huberdeaun tyylikkäästä ohjauksesta ohi Luongon. Bjugstad teki tavoilleen uskollisena maalin hyökkäyspäähän ja oli Ekbladin ohella se toinen oikeaan päähän maalin tehnyt pelaaja. Nämä tappiot syö kyllä miestä, kun hyvää jengiä vastaan hyvä peli kääntyy tuollaisten takia nollaksi pisteeksi. Noh, uusi päivä koittaa taas.

 

[MiksuMan]

Nämä tappiot syö kyllä miestä, kun hyvää jengiä vastaan hyvä peli kääntyy tuollaisten takia nollaksi pisteeksi. Noh, uusi päivä koittaa taas.

Joo, jos playoffeihin ollaan menossa niin ei todellakaan ole varaa tällaisiin tappioihin. Tähän kun lisätään seitsemän yhden pisteen menetystä jotka on hävitty joko jatkoajalla tai sitten katkerilla voittolaukauskilpailuilla (vrt. columbus), niin kyllähän se harmittaa...

 

[Dissonanssi]

Ehkä nyt vähän keuli yli tuo "vertailun kestävä muiden joukkueiden ykköspakkien kanssa"-kohta. Campbellin pariksi asettaminen ei kyllä oikein ole hirveän vahva argumentti suojattujen minuuttien puolesta. En ole kyllä puolustajien kohdalla mikään pisteisiin tuijottaja, mutta silti se on kova suoritus 18-vuotiaalta olla vaikka sitten pisteissä ykkönen joukkueessaan (ja vieläpä jaettu ykkössija hyökkääjätkin mukaanlukien). Ottaen vielä huomioon sen, että tuo pakkipari on täysin hyökkäys orientoitunut ja ei ole tehnyt puoliakaan siitä pistemäärästä mihin Ekblad on päässyt. Toki eihän Ekblad varmasti pelaa vaikeimpia vastustajia vastaan, mutta ei pelaa kyllä esim. Erik Karlssonkaan. Se on totta että matkaa franchise-pakiksi on vielä kuljettavana, mutta alku on kyllä todella lupaava.

Campbellhan on juuri oikeanlainen puolustaja tuollaisen märkäkorvapakin pariksi. Campbell on kiekollisesti vahva, joten tuollainen isokokoinen junnupakki pystyy aina tarvittaessa sen kiekon Campbellille pelaamana ilman, että seuraus on katastrofi. Eihän puolustajia ole järkevintä ajaa sisään siten, että heidän oletetaan heti pelaavan, kuten ovat pelanneet junnuissa. Tärkeintä on saada ne perusasiat kuntoon ja pelata yksinkertaista peliä. Tällaisessa roolissa kiekollisesti vahva kaveri on erittäin tärkeä. Buffalossakin viime kaudella niin Pysyk kuin Ristolainen pelasivat paljon Ehrhoffin parina tästä syystä.

Erik Karlssonin suhteellinen QoC-lukema on Ottawan pakiston korkein siinä missä Ekbladin on koko Floridan puolustuksen matalin. Joten siltä osin minuuttien haastavuudessa on eroa. Tosin Karlsson myös saa paljon o-zone-startteja, mikä on toki itsestään selvääkin.

Kuitenkin siitä olen ehdottoman samaa mieltä, että Ekbladin alkukauden otteet ovat suorastaan erinomaisen kova suoritus 18-vuotiaalta kaverilta. Siis todella kovaa kamaa.

 

[Mr. Smith]

Erik Karlssonin suhteellinen QoC-lukema on Ottawan pakiston korkein siinä missä Ekbladin on koko Floridan puolustuksen matalin. Joten siltä osin minuuttien haastavuudessa on eroa.

Karlsson 0.531 (Corsi Rel QoC)
Ekblad 0.530 (Corsi Rel QoC)

Siis eikös tuo nyt kertoisi, että haastavuudessa nimenomaan ei ole eroa?

 

[Dissonanssi]

Karlsson 0.531 (Corsi Rel QoC)
Ekblad 0.530 (Corsi Rel QoC)

Siis eikös tuo nyt kertoisi, että haastavuudessa nimenomaan ei ole eroa?

Ne täytyy tietenkin suhteuttaa muuhun joukkueeseen. Mitä paremmassa joukkueessa pelaat, sitä pienemmäksi absoluuttiset lukemat muodostuvat.

Erityisesti kun kyseessä on juuri suhteellinen lukema (mitä vertaat), niin tuollainen vertailu on yksinkertaisesti todella harhaanjohtavaa.

 

[Frostburn]

Ne täytyy tietenkin suhteuttaa muuhun joukkueeseen. Mitä paremmassa joukkueessa pelaat, sitä pienemmäksi absoluuttiset lukemat muodostuvat.

Erityisesti kun kyseessä on juuri suhteellinen lukema (mitä vertaat), niin tuollainen vertailu on yksinkertaisesti todella harhaanjohtavaa.

Suhteellinen Corsi QoC lasketaan kylläkin vastustajan Corsi-lukemien perusteella eikä oman joukkueen hyvyydellä/huonoudella ole siihen mitään merkitystä. Toki jos Ottawalla on ollut helppoja vastustajia, niin siellä QoC-luvut ovat pienempiä kuin vaikeamman otteluohjelman joukkueessa. En nyt ota siihen kantaa, millaiset ohjelmat Sensillä ja Panthersilla on ollut.

 

[Dissonanssi]

Suhteellinen Corsi QoC lasketaan kylläkin vastustajan Corsi-lukemien perusteella eikä oman joukkueen hyvyydellä/huonoudella ole siihen mitään merkitystä. Toki jos Ottawalla on ollut helppoja vastustajia, niin siellä QoC-luvut ovat pienempiä kuin vaikeamman otteluohjelman joukkueessa. En nyt ota siihen kantaa, millaiset ohjelmat Sensillä ja Panthersilla on ollut.

Eikös se QoC nyt ylipäänsä lasketa vastustajan corsi-lukemien perusteella. Onhan se kuitenkin täysin selvä asia, että huonommassa joukkueessa se QoC-lukema nyt vain on korkeampi. Esim. Girgensonsin absoluuttinen lukema on melkein kahdeksan kertaa suurempi kuin Toewsin vastaava, mutta eiköhän molemmat ihan yhtä vaativia minuutteja pelaa. Juurikin sitten tuohon suhteelliseen lukemaan vaikuttaa myös oman joukkueen lukema:

Relative Corsi: Corsi REL is a relatively simplistic way of measuring how effective a player is in driving possession relative to the rest of his team.]

(lähde: http://www.matchsticksandgasoline.c...stats-part-four-relative-corsi-and-quality-of )

Ja tuo "relative" siis pätee myös qualcompiin samalla tavalla.

Mielestäni nämä adv. statsit. soveltuvat pääosin absoluuttisten lukemiensa perusteella vertailuun joukkueen sisällä. Niiden informaatioarvo absoluuttisten lukemien perusteella katoaa selvästi, jos ruvetaan vertailemaan pelaajia eri joukkueissa. Se ei silti tarkoita, etteikö niiden avulla voisi saada hyvinkin merkittävää tietoa kahden eri joukkueessa pelaavan pelaajan osalta. Niiden tulkinta ei ole vain yhtä yksinkertaista kuin pistepörssin, vaikkakaan mistään rakettitieteestä ei ole kyse.

 

[Mr. Smith]

Ne täytyy tietenkin suhteuttaa muuhun joukkueeseen. Mitä paremmassa joukkueessa pelaat, sitä pienemmäksi absoluuttiset lukemat muodostuvat.

Erityisesti kun kyseessä on juuri suhteellinen lukema (mitä vertaat), niin tuollainen vertailu on yksinkertaisesti todella harhaanjohtavaa.

Okei. Itse ymmärsin tekstin

Think of it this way. Corsi Rel tells you whether the player is one of the better players on his team and Corsi Rel QoC tells you whether the player plays against the opponents better players. The quality of teammate and competition metrics on stats.hockeyanalysis.com are more true quality of teammate and competition metrics and thus are more reliable metrics for comparing players on different teams.

että tuolla Corsi Rel QoC:llä pystyisi paremmin vertaamaan eri joukkueiden pelaajia.

Jännästi muuten tuolla Corsi Rel QoC:n kärjessä on liigan kakkosesta, Detroitista, kaksi kaveria. Kronwall ja Ericsson. Sen jälkeen tulee TOP20:ssä mm Nashvillen (liigan kutonen) Weber/Josi, Chicagon Oduya/Hjalmarsson (liigan nelonen), Calgaryn Giordano/Brodie (liigan 11.), Winnipegin Bogosian/Enström (liigan 12.) ja San Josen Vlasic/Braun (liigan 13.). Toki sieltä löytyy sitten Buffalon Gorges, Dallasin Daley ja New Jerseyn Greene, mutta kyllä omasta mielestä tuolla keikkuu lähinnä noita menestyneiden joukkueiden pakkeja.

Mutta jottei tämä ketju menisi täysin väärään suuntaan niin jätän tämän asian käsittelyn osaltani tähän.

 

[Dissonanssi]

Okei. Itse ymmärsin tekstin

Think of it this way. Corsi Rel tells you whether the player is one of the better players on his team and Corsi Rel QoC tells you whether the player plays against the opponents better players. The quality of teammate and competition metrics on stats.hockeyanalysis.com are more true quality of teammate and competition metrics and thus are more reliable metrics for comparing players on different teams.

että tuolla Corsi Rel QoC:llä pystyisi paremmin vertaamaan eri joukkueiden pelaajia.

Tosiaan, rupeaa nyt vähän menemään offtopiciksi. Vastaan nyt kuitenkin vielä.

Noissa määritelmissä vedetään hieman mutkia suoriksi. Eihän Corsi REL sentäs kerro pelaajien paremmuudesta mitään itsessään. Muussa tapauksessahan Niklas Kronwall olisi Detroitin toiseksi huonoin puolustaja ja Kindl paras.

En voi sanoa täysin varmaksi, miten tuo kirjoittaja tuossa tuon viimeisen boldatun tarkoittaa, mutta allekirjoitan sen siinä mielessä, että se on parempi väline, jos ei juututa niihin absoluuttisiin lukemiin. Tuo REL yleensä siivoaa sieltä poikkeamia pois. Esim. loukkaantumiset tai useat pelaajat kokoonpanossa saattavat tehdä tuosta REL-lukemasta paremman.

Itse olen kuitenkin vahvasti sitä mieltä, että noita adv. statseja. käyttäessä ei kannata liikaa niihin absoluuttisiin lukemiin tarttua. Niistä näkee ilmankin aika pitkälti sen oleellisimman, eli miten yksittäistä pelaajaa roolitetaan siinä joukkueessa. Se on mielestäni paljon oleellisempaa kuin sen miettiminen, ovatko kaksi samaa roolitusta nauttivaa kaveria nyt sitten juuri absoluuttisesti pelanneet yhtä vaativia minuutteja.

Jännästi muuten tuolla Corsi Rel QoC:n kärjessä on liigan kakkosesta, Detroitista, kaksi kaveria. Kronwall ja Ericsson. Sen jälkeen tulee TOP20:ssä mm Nashvillen (liigan kutonen) Weber/Josi, Chicagon Oduya/Hjalmarsson (liigan nelonen), Calgaryn Giordano/Brodie (liigan 11.), Winnipegin Bogosian/Enström (liigan 12.) ja San Josen Vlasic/Braun (liigan 13.). Toki sieltä löytyy sitten Buffalon Gorges, Dallasin Daley ja New Jerseyn Greene, mutta kyllä omasta mielestä tuolla keikkuu lähinnä noita menestyneiden joukkueiden pakkeja.

Tottakai, koska nuo suhteelliset luvut saadaan vertaamalla tiettyjen pelaajien lukemia omien pelaajien lukemiin. Gorges esimerkiksi on siellä listalla sen takia, että hän on ollut lasaretissa pääosin siitä ajasta, kun tuo Ristolainen-Zadorov-kaksikko on ruvennut ottamaan vaativampia minuutteja. Tästä syystä hänen lukemansa on myös hieman korkeampi kuin Myersin, vaikka Myers on säännöllisesti ottanut niitä vaativia minuutteja. Hänen lukemansa on vain hieman pudonnut, koska Ristolainen-Zadorov-kaksikon peluutus on sitä laskenut enemmän kuin Gorgesin (joka on ollut lasaretissa sen ajan).

 

[Flusher]

Nostelenpa ketjua vähän ylös. Tuli katsottua viime viikonloppuna molemmat Panthersin ottelut, eikä 3 pistettä niistä ole todellakaan mikään pettymys.

Perjantaina Panthers matkasi Detroitiin, vastassa siis Red Wingsit. Maalissa aloitti Luongo. Kaikki erät olivat tasaisia, maalit ensimmäisessä 2-2 ja Floridan maalit teki Fleischmann Bergenheimin hienosta syötöstä ja toisessa maalissa ykköskenttä suorastaan dominoi - paine yli minuutin Detroitin päässä, Datsyukilta vietiin lopulta kiekko ja Huberdeau täräytti maalin. Detroit teki molemmat maalinsa ylivoimalla, mutta Panthersin alivoimasta en silti lähtisi huolestumaan, sillä liigassa se on kuitenkin keskitasoa. Detroit on vain kova ylivoimajoukkue, ja sen kyllä huomasi. Silti vähän miinusta kapteeni Mitchellille - ekassa maalissa ei pitänyt Sheahania kurissa, tokassa asettui "hienosti" Nyquistin vedon maskiksi. Lopulta tasainen ottelu venyi kuin venyikin rankkareille asti. Molemmilla oli surkea rankkaritilasto 1-4, mutta näköjään Detroit on jostain syystä todella huono rankkareissa. Gallant vaihtoi vetäjiksi Trocheckin ja Pirrin, jotka molemmat veivasivat hienot osumat. Datsyukilta ja Nyquistilta huonot yritykset, voitto Detroitista luvuin 3-2.

Lauantaina vieraskiertue jatkui Buffaloon, jossa vastassa Sabres. Al Montoya sai pelata sadannen NHL-ottelunsa. Ensimmäisessä erässä Panthers oli todella heikko ja laiskan oloinen - kiekonmenetyksiä tuli, ja kaksi maalia omiin. Toisaalta Buffalo pelasi todella hyvää peliä, en ihmettele heidän voittoputkeaan. Toisessa erässä Panthers onneksi heräsi, kun taas Ristolainen nukahti. Hän menetti kiekon Boyesille, joka syötti vapaalle Bergenheimille maalin eteen. Oliko se nyt Zadorovin luistimesta josta kiekko lipui sitten sisään. Myöhemmin Ristolaista kyykytettiin jälleen, Hayes oli unohtunut takatolpalle, ja Bergenheim tarjosi hienon syötön Ristolaisen jalkojen välistä Hayesin lapaan, tasoitus siitä. Myös kolmas erä alkoi hyvin. Hyvin pelannut Dave Bolland riisti kiekon, malttoi vastahyökkäyksessä odottaa muita, tarjosi Jokiselle hyvän paikan, josta Jokinen laukoi yläkulmaan johtomaalin. Erän edetessä Panthersin ote alkoi taas lipsua (väsymys?) ja Panthersin laiskan vaihdon avulla Buffalon pakki Myers pystyi lähettämään Giontan läpiajoon, jolta komea tasoitus, tolpan kautta sisään. Buffalolla oli muutama paikka viedä kaksi pistettä jo varsinaisella peliajalla, mutta myös Panthersilla oli pari mahdollisuutta aivan viimeisillä minuuteilla. Lopulta jatkoajalla nähtiin ratkaisu, Bjugstad ei saanut kiekkoa purettua, Ennis leipoi kiekkoa, ja kuinkas ollakaan, Kulikov jostain ihmeen syystä unohti Zadorovin vartionnin, aivan vapaasti sai Zadorov iskeä 4-3-voittomaalin Buffalolle.

Panthers on alkukauteen verrattuna alkanut löytää keinoja tehdä maaleja. Suomalaiset ovat alkaneet heräillä viime otteluissa, etenkin Bergenheim. Sen sijaan puolustuksen koomailut maksoivat sen yhden pisteen toissapäivänä. Ensi yönä vastaan asettuu Capitals, jolla on muuten paras ylivoima, joten nyt olisi syytä alivoiman toimia todella hyvin. Viikko jatkuu torstaina Flyersia vastaan, jolta pitäisi ottaa pisteet kotiin. Viikonloppuna vastaan asettuu todella kova Penguins, ja siitä ottelusta odotan ainoastaan hyvää taistelua joukkueelta.

 

[Taccutucca]

Nyt ei voi muuta sanoa kuin tämän

Siis en kyllä itse peliä seurannut, mutta erittäin hienoa, että seura sai uuden ennätyksen nimiinsä. Cats vs Caps pelin voittomaalikilpailu päättyi nimittäin vasta 20. kierroksella. Seura osasi hyvin tiedoittaa, että suurin aikaisempi määrä rankkukierroksista on vuodelta 2005, kun todella puukätisenä peruspakkina tunnettu Marek Malik laittoi aivan eeppisen maalin jalkojensa välistä ohi Caps-vahti Olie Kolzigin viidennellätoista kierroksella. Ja kyllä, jos et ole nähnyt tätä maalia, niin se on katsomisen arvoinen vaikka sitä ennen olisikin joku Gina Tricot mainos.

Nyt kuitenkin Big Nick, heitti tämän ennätyksen roskiin ja lisäsi kierroksia siihen päälle 5, eli kaikki kenttäpelaajat käytiin läpi ja niitä jouduttiin aloittamaan käymään uudestaan läpi. Jännä muuten, että molemmat ennätykset ovat Capsejä vastaan, en tiedä, Capitals ketjusta saattaa löytyä joitain salaliittoteorioita. Noh, tämän eeppistäkin eeppisemmän 18 minuuttia kestävän shootoutin voi nähdä tästä, nyt vaan yhdessä sormet ristiin, jotta vastaisuudesta tuulipukukansa Miamista jaksaisi raahautua Sunriseen katsomaan tällaista kiekkoviihdettä. What-a-game.

 

[Vintsukka]

Noh, tämän eeppistäkin eeppisemmän 18 minuuttia kestävän shootoutin voi nähdä tästä

Ja jos on kiire, täältä löytyy tuo eepos kätevästi vajaaseen kuuteen minuuttiin tiivistettynä.

 

[Jatzerman]

Näin vain koosteen, mutta vihdoin pääsivät Panthersin finskitkin paremmille tehoille - paikkoja oli useampaankin onnistumiseen.

 

[Bunder]

Coyotes kärsi 1-7 tappion, mutta olipas iloista katsella Panthersin peliä! Ensimmäinen huomio kiinnittyi yleisöön, ja heti oli hymy huulilla kun huomasi areenan olevan lähes täynnä. Goldsteinin letkeän selostuksen tahdissa sai tuuletella Jokisen ja Hayesin maaleja. Muutenkin peli näytti olevan Floridan hallinnassa lukuun ottamatta lopun pienoista sulamista. Ottelun kruunasi Barkovin hieno rankkari, ja hyvä että tekikin tuosta niin ei tarvinut tällä kertaa vetää 20:ntä kierrosta.

 

[Stark]

Näin lähti Florida Panthers voitolla lomille, kun sikotaudin kourissa kituuttava itäisen konferenssin kärkijoukkue Pittsburgh Penguins kaatui rankkareilla 3-4. On nämä rankkarikisatkin alkaneet pikkuhiljaa sujua, kun neljästä viimeisestä on ekstrapiste mukaan napsahtanut. Tällä kertaa tosin turhaan päästettiin Penguins tasoihin, kun peli oli vielä viisi minuuttia ennen varsinaisen peliajan päätöstä lukemissa 1-3. Lopulta Scottie Upshallin pehmeä pelaaminen omalla puolustusalueella vapautti Malkinin maalin kulmalle ja Venäjän karhu runnoi väkisin kiekon ohi jälleen loistavasti esiintyneen Bobby Loun. Rankkareilla Sasha Barkov hoiti homman kotiin kuulemma Jarkko Ruudulta matkitulla liikkeellä. Hyvin sai Sasha voimaa tuohon yhden käden rystyheittoonsa. Muutenkin ketju Jimmy Hayes-Barkov-Sean Bergenheim oli ottelussa todella hyvällä pelipäällä.

Joulutauolle lähdetään Bostonin ensi yön tekemisistä riippuen Atlantin divisioonan viidenneltä tai kuudennelta sijalta. Panthers on tosissaan mukana vielä pudotuspelikamppailussa! Pisteitä 32 ottelusta on kertynyt 38 ja tasaisella tahdilla tämä tietäisi sellaista 97 pistettä. Viime kaudella tämä olisi riittänyt kirkkaasti pudotuspelipaikkaan, mutta on huomioitava, että itäisen konferenssin joukkueet ovat lähes kollektiivisesti parantaneet viime kaudesta tahtiaan. Pistekeskiarvoja verratessa Panthers on koko liigan 16. Taakse jäävät mm. Los Angeles Kings, Minnesota Wild ja Boston Bruins. Tätä en olisi välttämättä ennen kauden alkua uskonut. Parannettavaa löytyy vielä mm. ylivoimapelaamisesta, jossa Panthers on liigan häntäpäässä. Alivoima on puolestaan ollut kohtalaisen hyvää. Maaleja Florida tekee tälläkin kaudella hyvin vähän (2.12 G/GP), mutta toisaalta päästettyjen maalien määrä on melko pieni (2.44 GA/GP). Suurin kiitos tästä kuuluu tietysti joukkueen syysjakson MVP:lle Roberto Luongolle, mutta myös joukkueen viisikkopuolustuksen korjanneelle Gerrard Gallantille. Jonkinlaista välitodistusta jatkoajan tapaan ajattelin pelaajakohtaisesti rustailla tässä joululoman ratoksi, mutta tässä vaiheessa voi jo sanoa todella monen pelaajan nostaneen osakkeitaan ja ylittäneen odotukset pantteripaidassa.

PS: Ja tosiaan, Panthers teki tämän kauden yleisöennätyksen. Se jos mikä tuo lämmintä joulumieltä fanin sydämeen.

 

[Walkin]

PS: Ja tosiaan, Panthers teki tämän kauden yleisöennätyksen. Se jos mikä tuo lämmintä joulumieltä fanin sydämeen.

Hyvin oli yleisöä lehtereillä, tosin se oli ihan odotettavissa kun vieraaksi saapui Penguins joka kumminkin vetää ihan mukavasti yleisöä vierashalleihin.

 

[ndal88a]

Hyvin oli yleisöä lehtereillä, tosin se oli ihan odotettavissa kun vieraaksi saapui Penguins joka kumminkin vetää ihan mukavasti yleisöä vierashalleihin.

Ja seuraavat pelit voivat olla loppuunmyytyja, taitaa vastaan tulla Toronto, Rangers ja Montreal.

JOL

 

[Stark]

No niin, sitten lupaamaani pelaajapalautteeseen välitodistusten muodossa. Numeroarvostelu perinteiseen koululaitosmalliin (4 [hylätty]-10 [erinomainen]) ja numerot suhteessa odotusarvoon. Tyydyttävä 7 vastaa siis odotusarvoa vastaavaa normaalisuoritusta. Pantterilasien läpi ja joulumielellä toki arvioitu, joten saa olla eri mieltä ja mielellään hyvän keskustelun vuoksi myös erimielisyytensä ilmoittaa. Kaiken kaikkiaan joukkueen arvosanaksi voisi kaavailla sellaista kasin pintaan asettuvaa suoritusta. Joukkue on ylittänyt odotukset ollessaan noinkin vahvasti mukana pudotuspelikamppailussa. Ennen pitkiä tekstinpätkiä toivottelen hyvät joulut pantteriketjun lukijoille ja kirjoittajille. Pelit jatkuvat 28.12 tosiaan Torontoa vastaan. Toivotaan, että keväällä BB&T:n lehtereet täyttyvät katsojista ja jää kumisista rotista.

Maalivahdit

#1 Roberto Luongo (13-7-6; 92,4%; 2,30 GAA): Joukkueen syysjakson tärkein pelaaja ja suurin yksittäinen syy Panthersin verrattain hyvään päästettyjen maalien keskiarvoon. Hyvä maalivahti antaa illasta toiseen joukkueelleen mahdollisuuden voittaa ja Bobby Lou on muutamaa heikompaa iltaa lukuun ottamatta näin tehnyt. Yhdistelmällä ainutlaatuista huumoria ja korvaamatonta kokemusta Luongo kuuluu lisäksi joukkueen henkisiin johtajiin. Yli 20 ottelua pelanneista maalivahdeista Bobby löytyy torjuntaprosenteissa mitattuna sijalta 5. Mittarissa 35 vuotta, mutta väsymystä ei ainakaan alkukaudesta ole vielä ollut nähtävissä. 9½

#35 Al Montoya (2-2-2; 91,5%; 2,27 GAA): The Big Cubano on pitänyt paikkansa Luongon kakkosmiehenä ja onnistunut torjumaan joukkueelle kuusi pistettä kuudessa ottelussa. Montoyan syyskauden huippuhetki osui marraskuulle otteluun Hurricanesia vastaan. kun mies joutui maalin suulle kesken toisen erän Luongon loukkaantuessa lievästi. Montoya otti 22 torjuntaa päästämättä maaliakaan ja valittiin pelin ykköstähdeksi. Vastaisuudessa olisi toivottavaa, että Montoya ottaisi vielä suurempaa torjuntavastuuta, jotta Luongo olisi mahdollisimman kovassa vedossa loppukauden tärkeisiin peleihin. Vähintään tyydyttävästi on Montoya mielestäni kuitenkin näytönpaikkansa käyttänyt. 7½

Puolustajat

#4 Dylan Olsen (31 GP; 1+5=6, -1): Viime kaudella Blackhawksista naaratulta Dylan Olsenilta odotin itse vielä yhtä askelta kohti vakituisen NHL-puolustajan paikkaa, mutta ehkä hieman olen joutunut odotuksiani laskemaan. Olsen on toki ruutunsa täyttänyt, mutta ollut kuitenkin lopulta ehkä se epävarmin tapaus Panthers-puolustuksessa. Peliaika onkin joukkueen vakiokuusikosta pienin ja pelipaikka on löytynyt kolmosparista Erik Gudbransonin viereltä. Tällä hetkellä Olsen ei erotu edukseen oikein millään osa-alueella, mutta turhien virheiden karistessa ja ratkaisunopeuden parantuessa on kyllä ihan pätevä kolmosparin puolustaja. 6½

#5 Aaron Ekblad (32 GP; 5+14=19, +6): Mitä voi Ekbladista sanoa? Todella kypsää ja tehokasta peliä tulokaspuolustajalta molemmissa päissä kenttää. Joukkueen pörssiykkönen, paras +/- ja rutkasti ylivoimavastuuta. Alivoimaa ei ykköspari Ekblad-Brian Campbell pahemmin pelaa ja ehkä ihan hyvä ratkaisu valmentaja Gallantilta. Kuten aikaisemmin ketjussa mainittu, ihan vaikeimpia minuutteja ei Ekblad ole joutunut pelaamaan, mutta tämä on vain ja ainoastaan fiksua peluuttamista. Franchise-puolustajan elkeillä kiekkoilee Aaron ja tulevaisuus näyttää valoisalta. 9½

#7 Dmitry Kulikov (28 GP; 0+9=9, -4): Venäläiseltä vähän kaksijakoinen syyskausi. Kauden alku meni kapteeni Mitchellin kanssa todella varmasti ja näytti siltä, että Kulikov alkaa vihdoin lunastaa häneen jo vuonna 2009 asetettuja odotuksia. Joulukuun otteet ovat kuitenkin sekä Kulikovilla, että Mitchellillä olleet astetta epävarmempia, mutta peliaika on pysynyt tasaisesti siellä 20 minuutin paremmalla puolella. Piste-ennätyksen paukkuminen tällä kaudella on siinä ja siinä, mutta kokonaisvaltaisessa pelissä Kuli on ottanut askeleen eteenpäin. Melko tyytyväinen voi siis miehen otteisiin tähän mennessä olla. 7½

#33 Willie Mitchell (32 GP; 1+1=2, -6): Kapteenin peliä ei pisteissä mitata, joskin tästä kaudesta on tulossa Mitchellin tehottomin pitkään aikaan. Alkukaudesta oli ihailtavaa katsella tämän veteraanin presenssiä omassa päässä ja yksinkertaista varmaa kiekkoa. Olisiko sitten iskenyt jonkinlainen yliyrittäminen tms. kun marras-joulukuun vaihteessa ropisi miinuksia ja pikkuvirheitä niin merkkaus- kuin avauspelissäkin. Iso plussa Mitchellille tulee blokkipelistä, jossa Willie on selkeästi joukkueen kuningas. Alivoimalla Mitchell-Kulikov -pari on Gallantin ykkösvalinta ja samalla he pelaavat luonnollisesti vaikeimpia minuutteja. Yleisesti voisi sanoa, että numerot 7 ja 33 ovat pelanneet vähintäänkin tyydyttävästi pantteripaitojen takalinjoilla. 7½

#44 Erik Gudbranson (32 GP; 1+4=5, +2): Ison Eerikin pelissä on viime kauteen verrattuna tapahtunut juuri se muutos, mitä ennen kauden alkua toivoinkin. Pelaaminen on rauhoittunut ja järkevöitynyt vastuun hieman vähetessä. Tunteen palolla Gudi pelaa edelleen, mutta energia on kohdistettu päättömän ryntäilyn sijaan oikeisiin asioihin ja isot virheet ovat loistaneet poissaolollaan. Mitchellin ja Ekbladin saapumisen myötä sekä Kulikov että Gudbranson ovat joutuneet hoitamaan vain ja ainoastaan oman ruutunsa ja tämä on kehitystä menneisiin kausiin. Panthers joutui kärsimään näiden nuorukaisten kiirehtimisen takia, mutta pikkuhiljaa kasvukivut alkavat helpottaa. Hieman on Gudi joutunut Olsenia paimentamaan, mutta tämä ei onneksi ole liikaa vaikuttanut miehen pelaamiseen. 8-

#51 Brian Campbell (32 GP; 1+7=8, +0): Allekirjoittaneelle suurin pettymys on alkukaudesta ollut vielä viime kaudella päävastuuta Panthersin puolustuksessa kantanut Brian Campbell. On huolimattomalla ja aika ajoin jopa haluttomalla pelaamisellaan vaikuttanut tulokkaalta 18-vuotiaan Aaron Ekbladin vierellä ja Ekblad on joutunutkin paikkailemaan Soupyn nukahtamisia. Mikä lie sitten veteraanin pelissä pielessä? Eihän Campbell ole koskaan ollut mikään puolustava puolustaja, mutta tällä kaudella tehotkin ovat olleet vaisuimmat vuosiin. Yli puolet Campbellin pisteistä on syntynyt ylivoimalla ja ehkä Panthersin huono yv on yksi syypää vaatimattomaan pistemäärään. Asiassa on kuitenkin aina kaksi puolta ja voisi väittää Campbellin vaisuuden heijastuvan myös ylivoimapeliin. Jonkinlaista heräämistä toivoisi, jotta Panthersilla olisi Ekbladin lisäksi toinenkin offensiivinen siniviivan uhka. Kallis sopimus jatkuu vielä ensi kauden yli ja tästäkin syystä toivoisi Campbellin palaavan vielä omalle tasolleen. 6-

 

[Stark]

Hyökkääjät

#11 Jonathan Huberdeau (29 GP; 3+10=13, +0): Huby kärvistelee edelleen jonkinlaisten kasvukipujen kanssa, mutta peli on ehdottomasti paremman näköistä, kun viime kaudella. Nick Bjugstadin vierellä on syntynyt tehojakin, mutta vieläkin enemmän niitä saisi tulla. Tulokaskauden 0,65 pisteen ottelukeskiarvo on muisto vain ja nyt on 40 pisteenkin rikkominen työn takana. Marrakuussa näytti jo, että vihdoin aukeaa lukko Jonathanilla, mutta joulukuu on ollut taas melkoista punnertamista. Jääkiekko sisältää kuitenkin muutakin kun pisteiden tekoa ja vanhan junnuaikojen valmentajansa Gallantin alaisuudessa Huberdeau on saanut kokonaisvaltaisuutta peliinsä. Ehkä se siitä vielä lähtee. Arvosananksi tyydyttävä ja optimistinen plussa päälle. 7+

#12 Jimmy Hayes (24 GP; 9+6=15, +5): Big Jimmy from Boston on Trocheckin lisäksi syyskauden positiivisin yllätys. Pelipaikka vakiokokoonpanossa oli vähän kiikun kaakun kauden alkaessa, mutta Jimmy on otteillaan sellaisen kyllä ansainnut. Kaiken lisäksi peli on toiminut ketjukavereista huolimatta. Hayes pelaa yksinkertaista old school -kiekkoa, jossa toimitetaan miestä ja kiekkoa maalille ja taistellaan loppuun saakka ja tulostahan se tuottaa. Piste-ennätys paukkuu kolmen paunan päässä ja tasaisella tahdilla Hayes hätyyttelee jopa viidenkymmenen pisteen rajaa. Hayes on löytänyt itsensä myös kakkosylivoimasta. Ei paljoa tyytyväisempi voisi Jimmyn peliin olla. 9+

#14 Tomas Fleischmann (29 GP; 3+5=8, +6): Flash se ei vaan tunnu pääsevän enää parin kauden takaiseen liitoon. Maalinteko on tervanjuontia ja luistelu putkinäköistä. Fleischmann on nykykunnossa sellainen kolmannen ketjun hyökkääjä pienellä vaaramomentilla, mutta tulosketjuihin löytyy panttereistakin jo osaavampia kavereita. Yrityksestä ei tällä kaudella ole jäänyt kiinni ja pienet sympatiatkin ovat Tomasin puolelle hiipineet kauden edetessä. Toivotaan, että pelihuumori säilyy vaikka välillä komento katsomoonkin käy. 6½

#16 Alexander Barkov (23 GP; 2+3=5, -4): Sasha, Sasha, Sasha... Paljon on jo palstallakin käsitelty Barkovin syyskautta ja eihän siitä kovin suuria ilonaiheita löydy. Melko hidasta, todella tehotonta. Itseluottamuskin näytti jossain vaiheessa olevan aika nollissa ja totta kai siellä on myös pari loukkaantumista sattunut. Sean Bergenheimin paluu piristi Sashaa silminnähden ja ehkä edellisen pelin ratkaisu rankkareilla potkaisee nuorukaisen lentoon pyhien jälkeen. Tunnollinenhan Barkov on edelleen ja saa siksi Gallantilta tehottomuudesta huolimatta hyvin peliaikaa. Tuskin kukaan osasi kuitenkaan odottaa Barkoville näin huonoa aloitusta. 6-

#17 Derek MacKenzie (32 GP; 3+2=5, -6): Joukkueen varakapteeneista se, joka illasta toiseen taistelee kirjaimen edellyttämällä tavalla. On täyttänyt oman ruutunsa paremmin kuin hyvin ja ahkeroinut alivoimalla hyökkääjistä eniten. Pelaa tarvittaessa myös yyveetä, kooveeta, ceeveetä ja hooveetä. Aloitusprosenttikin on komeasti yli viidenkymmenen. 8

#19 Scottie Upshall (21 GP; 4+5=9, +0): Se toinen A on kunnostautunut lähinnä tyhmissä jäähyissä ja pelannut jotenkin kurittomasti. Ei ole Upshallin peli miellyttänyt ainakaan minua, vaikka mies onkin lähes samanlaisessa pistetahdissa kuin hienosti sujuneella viime kaudella. Ero viime kauteen on kuitenkin huomattava tuossa kurittomuudessa. Olisiko osasyy siihen jonkinlainen yliyrittäminen. Upshall kun on parhaimmillaan energisenä kolmannen ketjun laiturina ja yllättävän itsepäisesti etenkin alkukaudesta yritti Gallant kaveria istuttaa kärkiketjuihin. 7-

#20 Sean Bergenheim (22 GP; 5+6=11, +4): Bergy on Bergy. What you see is what you get. Toivottavasti Sean saadaan jäämään pantteripaitaan tämänkin kauden jälkeen. Mies tekee hartiavoimin työtä, laukoo ahnaasti ja on raahannut Barkovin laiskanpulskeaa ruhoa suosta viime kierroksilla ja saanut tämän pelaamaan jälleen viime kauden tapaista kiekkoa. Todellinen energiapaketti, jollaisen arvo pudotuspeleihin pyrkivässä joukkueessa on mittaamaton. Pisteitäkin on tullut 0,5 pisteen ottelukeskiarvolla. Jos tahti vielä hieman kiihtyy, on 40 pistettä täysin mahdollinen saavutus. 8+

#21 Vincent Trocheck (21 GP; 3+9=12, +2): Lähtökohtaisesti Vinny Trocechkin oli varmasti määrä viettää kausi San Antoniossa, mutta toisin kävi. Nuorukainen tuli paikkaamaan loukkaantumisia ja jäi sille tielle tehtyään mm. viidessä perättäisessä pelissä pisteitä ja Red Wingseja vastaan joulukuun alussa tehot 1+2. Todella hieno esiinnousu ja yksi suurimmista yllättäjistä. Viime aikoina on ollut hiljaisempaa, mutta eiköhän Vinny pysy ylhäällä kauden hamaan loppuun saakka ja konkarit vuorottelevat poppariosastolla. 8½

#22 Shawn Thornton (22 GP; 1+1=2, -5): Nyt on pakkoa sanoa, että Thornton on onnistunut lentämään täysin meikäläisen tutkan alla ja vaikeaa on kaverille arvosanaa antaa. Jotenkin on vähän väsynyt kuva jäänyt miehestä ja en edelleenkään ole täysin varma, mitä Tallon tällä hankinnalla ajatteli saavuttavansa. Kai se tuolla joukon jatkona menee. 6

#24 Brad Boyes (30 GP; 5+9=14, +0): Brad Boyesin kohdalla pätee siinä mielessä sama kuin Bergenheimiin, että tiedossa on mitä saadaan. Melko näkymätöntä vaeltelua hyökkäysalueella, silloin tällöin tarkka maaliin johtava veto ja kauden lopussa 30-40 pistettä. Boyesia on myös liikuteltu ketjusta toiseen ja välillä myös katsomoon, mutta mielestäni Bradilla on paikka kokoonpanossa. Miehellä on kuitenkin nähdäkseni enemmän annettavaa, kuin Fleischmannilla tai Upshallilla tällä hetkellä. 7

#27 Nick Bjugstad (32 GP; 12+7=19, +0): Heikot sortuu elon tiellä, Bjugstad senkun porskuttaa. Nick jatkoi siitä, mihin viime kaudella jäi ja parhaita ominaisuuksiaan käyttäen on noussut jopa nuorten keskushyökkääjien eliittiin. Viisikymmentä pistettä ehjän kauden päätteeksi ei ole mahdottomuus. Ykkössentterin viitta oli Barkovin vaikeuksien kautta uudelleen jaossa ja tällä hetkellä Big Nick pitää sitä ylväästi harteillaan. Toivon mukaan yhteispeli Huberdeaun kanssa ottaa vielä pari napsua oikeaan suuntaan ja kaksikko muodostaa keväällä Panthersille varsinaisen syömähampaan. 9

#36 Jussi Jokinen (31 GP; 4+13=17, -3): Jokinen saapui isolla rahalla etelän lämpöön ja aloitti kautensa Sasha Barkovin rinnalla yskähdellen. Pikkuhiljaa Juicekin on päässyt vauhtiin ja on joukkueen hyökkääjistä toiseksi tehokkain. Viime kauden pistesaldoon ei ole mitään asiaa, mutta en ihmettelisi jos kauden päätteeksi kalajoen Jussi keikkuisi sisäisen pörssin kärkisijoilla. Jokiselta ennen kaikkea illasta toiseen varmaa tekemistä ja puurtamista ja ihan hyvin on mies myös paikkoja rakennellut. Ei missään nimessä voi olla pettynyt, vaikka jotkut turhankin korkeita odotuksia miehelle kasailivat. Pienen miinuksen voi kaiken kohtuullisuuden nimissä antaa tuosta alkukauden taaperruksesta. 8-

#63 Dave Bolland (11 GP; 0+3=3, +1): Bolland oli pitkään poissa loukkaantumisen takia ja miehen arvostelukin on siten hankalaa. Yllättävän pirteältä näytti Bollandin peli viimeisimmissä otteluissa ja optimistisin tuntein voi loppukauden edesottamuksia odottaa.

#73 Brandon Pirri (16 GP; 3+1=4, +1): Pirrin alkukausi oli käytännössä vuoristorata äkkipysähdyksellä. Gallant istutti Pirriä ensimmäiset pelit katsomossa. Kentälle päästyään Brandon pisti ison vaihteen silmään ja ihastutti fanikuntaa otteillaan. Sitten vähän hiljeni ja lopulta ikävä loukkaantuminen vei Pirrin pelistä pois. Hieman yllätyinkin vähäisestä pistemäärästä, sillä kentällä ollessaan Pirri oli todella näkyvä. Tervehtyessään haastaa kuitenkin kärkiketjujen hyökkääjiä toden teolla. 7

#82 Tomas Kopecky (32 GP; 1+4=5, -5): Kopecky on kovassa kilvassa aikaa vastaan. Alkukausi oli todellista matalaliitoa ja ihmettelin miehen paikkaa avauskokoonpanossa ilta toisensa jälkeen. Joulua kohden tultaessa slovakki on parantanut menoaan ja ollut toki alivoimalla tärkeä palanen. Mielestäni miehen paikka on nykykunnossa korkeintaan neljäs kenttä ja siellä Tomas muodostaakin ihan pätevän kaksikon MacKenzien kanssa. 7-

 

[adetti]

Hienoa, että tälläisiä raportteja joku tekee, oli hieman itselläkin mielessä tehdä samankaltaista. Kertoo myös siitä, että siellä päässä ollaan paneuduttu joukkueen tekemisiin hyvin. Näitä lukee mielellään.

Florida ollut kyllä positiivinen joukkue tällä kaudella ja varsinkin etunenässä Luongo ja Ekblad. Bergeinheim jäänyt hyvin myös mieleen kovalla työmäärällä. Viime peli varsinkin oli miellyttävä suomalaisten kannalta ja Hayes toimii hyvin tuossa.

 

[Vintsukka]

Kiitokset Starkille hyvistä analyyseistä. Muutenkin tätä ketjua on ollut mukavaa lukea kauden mittaan, kun oma NHL:n seuraaminen rajoittuu lähinnä maalikoosteisiin.

 

[Pêr un pugno di dolari]

Hyvät arviot ja omien kanssa aika lähellä samaa jopa! Hyvä että pelejä katsellaan muuallakin silmät auki. ;)

Tulee tärkeät ja tiukat seuraavat kolme peliä, toivottavasti klaarataan. Se kuitenkin mainittava, kuten jo ylempänä uumoiltiin, että kaikki kolme kotipeliä ovat myyty jo loppuun. Ei huano!

 

[Taccutucca]

Kauden pelaajien arvosteluviesti

En voi kyllä kiittää tarpeeksi, aivan naurettavan hyvä ja asiantunteva arvostelu. Aivan loistavaa, että Catsien yhteisössä on kaltaisiasi kavereita. Komppaan kyllä adettia, oli itsellänikin ideana tällaista vääntää jossain vaiheessa, mutta nyt on joulu täynnä töitä ja 2. päivä alkaa opiskelut (tekosyitä), joten ei kyllä toistaiseksi kiinnosta vääntää tällaista. Ehkä keväällä sitten. Kirjoitin tämän viestin muuten joskus aatonaatto-yönä, ja nyt vasta noiden tekosyiden syyksi saan laitettua tämän viestin tänne (toki pienin muokkauksin).

Muuten olisin sinäänsä kirjoittanut melko samanlaista settiä, mutta olisin arvostellut ehkä Olsenia ja Mitcheliä vähän kovemmin ottein ja antanut Kopylle credittiä todella kovasta yrittämisestä. Olisin myös nostanut MacK:n arvosanan sinne ysiin, ehkä jopa yli. Vaikka olenkin tätä toitottanut, niin kuitenkin: Jos nelossentteri pelaa ottelussa yli 20 minuuttia, niin onhan siinä aikas helkkarin kova jätkä :D Toisaalta vaikka ei ole näiden muutamien "shokkipelien" lisäksi mitään erityisen kovia minuutteja kellottanut, niin kyllä esimerkiksi viime pelissä jäi mieleen fiksua pelaamista Crosbyn ja Malkinin kenttää vastaan.

Tässä samalla muuten kun seikkailin nhl.comin sivuilla hakemassa jotain faktoja, mitkä tukisivat väitteitäni, niin huomasin, että kaverilla on lauantaipelit (9 kpl) ollut vaikeimpia (plusmiinus -7) ja niissä pelannut myös eniten (14:27 toi) per peli, mikä on nelossentterille aika paljon. Torontolaiset ainakin voisivat ottaa mallia, ainakin usein valittivat, että Komarov saa pelata kuutisen minuuttia peleissä... Nämähän tiedot ei millään tavalla pönkitä ajamaani asiaa, mutta noh... Niin. Nippelitieto on aina mukavaa.

Sitten vielä Upshall-salkku (= case Upshall): ymmärrän ehdottomasti, että Scottie jakaa mielipiteitä. Tyhmiä jäähyjä ei voi kieltää. Mielestäni kaveri on kuitenkin sellainen clutch-kaveri, joka tarpeen tullen ratkaisee ottelun, jos kukaan muu ei siihen pysty. Tulee nyt ainakin itselläni mieleen, kun Upshall pönkitettiin alkukauden Arizona-pelissä melko hepposin perustein boxiin, mutta hyvän pk:n päätteeksi Upshall liisi boksista maalille, taisteli hetken koukkua tarjoavan pakin kanssa ja iski eeppisen voittomaalin Mike Smithin längeistä. Tämä maali rasitti muuten Arizonan valmiiksi jo vaikean kauden lisäksi erään mehiikkolaisen (tai latino-amerikkalaisen) selostajan äänihuulia. Täällä suurin osa varmaan muistaakin tämän kyseisen selostuksen. Noh, tämä clutchmaisuus nähdään sitten 2015 playoffeissa, mihin Panthersillä kyllä mielestäni on yhä kovat mahdollisuudet. Se vaan, että itäisessä konferenssissa on näitä melko samoissa pisteissä liikkuvia tiimejä, jotka ovat ainakin ennen kautta lähes varmoja play-offeihin pääseviä (Caps 34gp 40p, Bruins 35gp 39p, Flyers 34gp 34p, Catseillä siis 32gp 38p.) Lännessä tosin vielä erikoisempaa, kun samassa divisioonassa 'sota, Avs ja Stars kyntää.

Eipä muuten mitään, loistava ja ennenkaikkea onnistunut kamppanja on Gerard Gallantilla ollut tähänmennessä. Toivon, että saadaan kaverista tällainen "franchise-valmentaja", eihän kaveri kuitenkaan NHL:ssä ole päävalmentajana sinitakkien epämenestysvuosien lisäksi enempää toiminut. Toivon ainakin, että kaveri valmentaa yhä kun itse muutan Floridaan, eli n. 2017-2018 aikoihin. Toki sekin on kyseenalaista, että pelaako Panthers yhä silloin NHL:ssä, vai onko unohdettu fossiili-trashers, mutta nyt kuitenkin on joulu, joten tähän loppuun positiivisia ajatuksia: mennään todennäköisesti pleijareihin, joukkueella on NHL:n Top 3 maalivahti, seuraaviin kolmeen kotipeliin myyty liput BB&T Centeriltä, joukkue yleisesti ottaen pelaa viihdyttävää lätkää sekä jatkoajassa meidän sivuilla jaksaa käydä nimim. Stark, joka on äärimmäisen loistava jätkä. Ainoat negat on nuo tulevaisuuden kysymysmerkit ja Barkovin peluutus.