On tullut katsottua tällä kaudella kaikki Panthersin pudotuspelit ja 95% runkosarjapeleistä. Runkosarjan pelejä katsoessa ajattelin monesti, että tällä touhulla ei taida pärjätä pudotuspeleissä. Pudotuspelien alettua ajattelin, että tällä menolla ei kyllä päätyyn asti mennä. Finaalien kolmospeliä katsoessa manasin, että vieläkin näillä lapsuksilla lahjoitetaan vastustajalle turhia maalipaikkoja.
Niin vaan Panthers on nyt voiton päässä pytystä ja Oilersin pitää tehdä se, mikä on finaalisarjojen historiassa onnistunut yhdeltä kahdestakymmenestäkahdeksasta joukkueelta.
Maurice sanoi menneisyydessä, että Panthersin pelitapa muutetaan pudotuspelimäiseksi. Eihän se kivuitta mennyt, mutta se meni. Panthers jyrskyttää dieselmäisesti eteenpäin pelaten omaa tuttua peliään. Virheitä (tyhmiäkin) tulee tietty määrä joka pelissä, mutta tuleeko niitä kuitenkaan sen enempää kuin muilla? Mediassa virheitä pohditaan lähinnä vain jos on hävinnyt pelin niiden takia, eli voittajien (kuten panttereiden) tarinoissa ei tarvitse virheitä muistella.
Panthersin aggressiivinen karvaus taitaa olla osasyy siihen miksi niitä läpiajoja ja ylivoimahyökkäyksiä välillä tulee oma päähän. Ymmärrettävästi sillä taktiikalla pelatessa ei ole aina helppoa sekunnin murto-osassa päättää painaakko päälle vai valmistautuako peruuttamaan.
Kokonaisuudessaan pelitapa on kuitenkin voittava, eli varsinkin seitsemän ottelun sarjoissa joukkue tuppaa jäämään "plussalle", vaikka kone ei edes kävisi täysillä.
Kyseessä on nyt Joukkue, jonka kaikki ketjut toteuttavat samaa suunnitelmaa. Vaikka McDavid on tehnyt suunnilleen yhtä paljon pisteitä kuin Barkov ja Reinhart yhteensä, ei Barkovin tarvitse vetää panttereita reessä perässään, koska koko porukka on siellä vetopuolella, eikä vain matkustamassa.
Jos kärkihyökkääjät pelaavat ylivoimat käytännössä alusta loppuun, ja peliaika on muutenkin 25 minuutin luokkaa, on joukkue kuin kärkensä päällä oleva pyramidi, eli homma sortuu helposti.
McDavid tosin saa Oilers-standardeilla mielestäni ok paperit: luo paikkoja ja on tehnyt jokusen pisteenkin. Mutta vain Oilers-standardeilla. Millaisen esimerkin annat kapteenina joukkueelle kun kuskaat itseksesi kiekkoa, muutenkin sooloilet ja puolustussuuntaan mennessä selkä suoristuu?
Onko siitä paljon hyötyä jos kopissa toistelee kliseisiä fraaseja, joilla koitetaan pumpata renkaisiin ilmaa, mutta teot ei vastaa puheita.
Sekin on jo erikoista, että valmentaja Knoblauch haluaa peluuttaa McDavidia ja Draisaitlia kaikki ylivoimat, mutta että kapteeni itsekin ilmeisesti uskoo, että nämä sarjat voitetaan highlight-veivauksilla ja yleensäkin hyökkäyksellä kuten runkosarjassa jotain Sharksia vastaan.
Luuliko Knoblauch, että parin yksilön, ylivoimapelin ja alivoimapelin avulla voittaa koko roskan? Kuulostaa vastustajien aliarvioimiselta. Jos Panthers-sarjassa Oilersilla ei ole ollut maalipaikoissa onnea, niin Dallas-sarjassa heillä oli sitä paljonkin. Yllättävän pitkälle ovat noilla eväillä päässeet.
Ehkä Knoblauch on katsonut rosteria ja todennut, että ainut tapa pärjätä tällä porukalla on yrittää tilkitä alivoima ja luottaa siihen, että luottohepat tekevät kylliksi maaleja.
Mielestäni Panthers ei ole väläytellyt huipputasoaan kuin vain silloin tällöin, mutta Oilersia vastaan on riittänyt ihan perussuorittaminen. Oilersilla on ollut saumansa ja maalipaikkansa, mutta se ei ole niitä hyödyntänyt. Vaikka se olisikin hyödyntänyt maalipaikkansa, ei se silti tarkoita etteikö Panthers olisi tarvittaessa laittanut enemmän pökköä pesään, ja silti voittanut pelit.
NHL:n bisnesosastolla varmaan toivottiin, että näistä kahdesta Oilers voittaa, koska mikäs sen hienompaa kuin että miljoona pistettä kaudessa nakuttava ja yksilöpalkintoja kahmiva liigan kansikuvapoju voittaa myös sen tärkeimmän (joukkuepystin). Nyt sen kannun todennäköisesti nostaa hajuton, mauton ja väritön oman pään kautta pelaava suomalaiskapteeni, joka sen joukkuepystin mielestäni näistä kahdesta ennemmin ansaitsee.