No niin, alkaa helpottaa. Pelin jälkeen päälimmäisenä tunteena oli pettymys. Aika pian pettymys kääntyi kuitenkin vitutukseksi. Sellaista tuhkimotarinaa on menty ettei kunnolla edes muistanut miltä tuntuu hävitä. Etenkin silloin kun peli on kulkenut mutta maalit jäänyt tekemättä. JYP-sarjan tappiot ei tuntunut missään, koska niissä ei ollut juuri mitään jakoa.
Mutta eipä tämä kuitenkaan ollut kuin yksi tappio, niitä tulee joskus vaikka kuinka vihaisi häviämistä. Ensimmäinen katkaisupeli takana, sen paineet karistettu harteilta ja huomenna uusi yritys. Edelleen on parempi olla 3-1 tilanteessa Tepsin housuissa. Ainakin jos olisi toisinpäin, niin uskoa toki olisi, mutta myös tietoinen siitä että kaverille riittää yksi pomppu seuraavassa kolmessa pelissä.
Nyt kun tuota jälkilähetystä on vahdannut, niin usko on kova että huomenna se pomppu tulee ja sarja katkeaa. Hokki-ketju ratkaissee.
Ja tuomarityöskentelystä: tuomareille oli ilmiselvästi annettu ohjeet "tasoittaa peliä". Ennen Skålbergin vähintäänkin kyseenalaista estämisjäähyä, HPK:n pelaajille olisi voinut puhaltaa neljä tai viisi jäähyä estämisestä, huitomisesta, koukkaamisesta ja/tai kampituksesta - viiden minuutin aikana!
Ja sama "tuomarityöskentely" jatkunee hämeenlinnassa. On se kaikin puolin ymmärrettävää liigan puolesta, mutta antaisivat "poikien pelata" edes Turussa seuraavaksi.