ilta
Aurinko paistaa, areenalla on vilinää jo puolitoista tuntia ennen peliä.
Tifojärjestelyjen aikaan siniset penkit hohkavat, katsomot ovat hiljaisia.
Käytävät täyttyvät entisestään, porot rämistelevät virveliä, suuttuvat heti pienestä vastauksesta.
Laulaja ottaa yleisönsä harjoitellessaan Maamme-laulua samalla kun kärppiä kuulutellaan.
Rakkaista punaisesta ja keltaisesta muodostettu mosaiikkitifo värjää eteläpäädyn, onnistuu hyvin ja meteli alkaa.
Pohjoispäädyssä oululaiset istuvat ja seisovat, huutavat omiaan.
Jokereille ylivoima, kärpät tekee maalin, joillain tuntuu loppuvan usko siihen.
Favorin ottaa yleisönsä.
Jokerit luo paikkoja, kiekko ei mene maaliin.
Ääni muuttuu hetki hetkeltä käheämmäksi, epätoivo alkaa saavuttaa mielen.
Usko nousee toisella erätauolla, laulu raikaa.
kärpät hyökkää, kiekko pomppii, kimpoilee, ylärimaan, tyhjän maalin eteen, maaliin.
Metro ampuu tolppaan, porot valuvat alakatsomoon.
Summeri soi, parempi voittaa, kärppähype on nyt todella kova sana.
kärpät juhlivat, mutta raivoisa Jokeri-huuto täyttää vielä hallin.
Tuomarit poistuvat jäältä vihellyksien tahdissa, eivät hae muistolaattojaan.
Mitalit Jokereille, kannatus jatkuu, Metro nostelee mailaansa kuullessaan nimeänsä huudettavan.
Joukkue kiittää yleisöä viimeisen kerran, "There's only one Metropolit..", mies pyörii vielä hetken laulavan eteläpäädyn edessä epätietoisena.
Joukkue poistuu jäältä. Metro on poissa.
Pääty alkaa tyhjentyä, istun alas, katselen jäälle lasittunein silmin, kultamitaleja jaetaan.
Epäusko iskee juhlivia poroja katsellessa, miksi kärpät voittaa keväisin aina areenalla.
Jätän hallin, ulkopuolella on melko rauhallista, ehkä oululaisetkin ovat epäuskoisia.
Kävelen ympäriinsä, Messukeskuksen pihassa seisoo kolme porolinjuria.
Aurinko paistaa edelleen.
